Pystynkö ikinä antamaan anteeksi?

[itq]

Mieheni petti minua. Hän tiesi että se oli pahin pelkoni. Rikkoi lupauksen, ja jatkoi minun satuttamistani, vaikka näki kuinka kärsin siitä. Nyt on pahoillaan ja lupaa ettei asia tule ikinä toistumaan. Haluaisin uskoa, mutta olen kuullut häneltä samat värssyt aikaisemminkin... ja pettynyt.
kertokaa naiset ketä on petetty, että oletteko jaksaneet uskoa suhteeseenne ja jatkaa sitä?
Nyt ei sitten ole kyse pettämisestä toisen naisen kanssa.. tai mitään sellaista. Sanotaanko, että petti minua huumeiden kanssa...

 

[Hallatar]

Suosittelen Anna-Liisa Valtavaaran kirjaa "Ainako anteeksi?" luettavaksi. Mulle siitä oli apua kun painiskelin saman ongelman kanssa.

 

[cothis]

Tuosta voi nousta, jos huumeet ei ole suuren suuri ongelma, eli mies ole addikti. Ja jos niinkin on, on käytäntö hyvin pitkälle sama kuin alkoholistin kanssa. Riippuen miehestä ja tunteiden määrästä itse olisin valmis olemaan miehen tukena, kun vain käyttö ei olisi jatkuvaa, mutta turhaa on mennä sanomaan minä tai huumeet - koska silloin se tod.näk. on huumeet.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Sinun anteeksiantosi ei ainakaan paranna huumeriippuvuuden kanssa taistelevan toipumista. Ei narkki parane niillä "uusilla mahdollisuuksilla". Joskus harvoin toipuminen käynnistyy kun on käyty tarpeeksi pohjalla, menetetty niin paljon että ongelmainen herää siihen omaan tilanteeseensa. Aina ei silloinkaan.

Minun mielipiteeni on se että huumeogelmainen on niin sairas että valitsee aina ensin huumeet. Sillä ei ole enää luottamuksen, tärkeysjärjestyksen tai rakkauden kanssa mitään tekemistä. Huumeet vie voiton niin kauan että halu parantumiseen löytyy omasta itsestä.

 

[Candybar]

Jos tuntuu että on toistuvaa, ja mukana vuodesta toiseen, niin silloin on kyllä eroa mietittävä tosissaan... Huumeet on kamala asia (kokemusta on), ja niillä ei parisuhdetta rakenneta. Jos aina vain ratkeaa, niin valitettavasti saa jatkaa sitten yksin sillä tiellä. Kauheaa itsensäkiduttamista sun osalta jos aina vain jaksat katsoa sormien läpi ja toivoa parasta.
Niin, ja kun mies näkee että aina annat anteeksi ja "taputtelet päätä", niin eipä tuo varmaan kovin vakavasti ota asiaa että tosissaan näkisi edessään olevan totaalistopin käytölleen!

 

[itq]

Sinun anteeksiantosi ei ainakaan paranna huumeriippuvuuden kanssa taistelevan toipumista. Ei narkki parane niillä "uusilla mahdollisuuksilla". Joskus harvoin toipuminen käynnistyy kun on käyty tarpeeksi pohjalla, menetetty niin paljon että ongelmainen herää siihen omaan tilanteeseensa. Aina ei silloinkaan.

Minun mielipiteeni on se että huumeogelmainen on niin sairas että valitsee aina ensin huumeet. Sillä ei ole enää luottamuksen, tärkeysjärjestyksen tai rakkauden kanssa mitään tekemistä. Huumeet vie voiton niin kauan että halu parantumiseen löytyy omasta itsestä.

Hän lopetti juuri ennen kuin aloimme seurustella, omasta halustaan. olin silloin tukena päätökselle ja hänen päätöksensä piti. Siitä on nyt vuosi.
Syytän itseäni toisaalta tapahtuneesta, sillä kerran sanoin että jos hän haluaa joskus kokeilla pitkästä aikaa, niin teen se hänen kanssaan. ja niin teimme. hän oli siis puhunut asiasta aikaisemmin että haluaisi ehkä joskus...
valitettavaa vain on että se ei jäänyt siihen yhteen kertaan, vaikka asiasta niin sovimmekin...
Olen sanonut että valitsee minut tai huumeet. Ja hän on nyt sanonut että haluaa olla minun kanssa. Enkä sitä epäile...
Pelkään vaan niin kovin sitä että tulee se päivä jolloin hän ei taaskaan kaljoissa pysty kontrolloimaan itseään ja tekee huonon päätöksen...
Olen niin kovin katkera tapahtuneista, haluaisin päästä yli, mutta en osaa... Ja toisaalta ehkäpä en haluakkaan.. sillä tiedän kuinka häneen sattuu nähdä minut huono vointisena ja kidutan häntä sillä.
Hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja. Toivon että aika parantaa haavat. Tämä on vaan niin rankkaa kun kärsin muutenkin mielenterveys ongelmista...