Pystyisitkö olemaan yksin joka päivä?

ja ajankuluksi lukemaan esim. kirjoja? Itse pystyn. Uskokaa tai älkää, mutta en ole puhunut kuin yhdelle suvun ulkopuoliselle ihmiselle kolmen vuoden sisällä (kaupankassoja tai puhelinmyyjiä ei lasketa). Se ihminen on paras ystäväni Ikää on 20 vuotta..

 

En pystyis :/ Joka päivä on pakko pitää kontaktia ystäviin.

 

Voi hyvä ihminen, miksi sä erakoidut nuorena noin! Joko sulla on erittäin laaja suku, tai hyvin yksinäinen elämä.

 

Voi hyvä ihminen, miksi sä erakoidut nuorena noin! Joko sulla on erittäin laaja suku, tai hyvin yksinäinen elämä.

Noh, joku on kai törkänny aivoihin jotain joka estää mua nauttimasta sosiaalisesta kuplimisesta, joten saan niitä onnistumisen elämyksiä lukemalla tai elokuvista.
Enkä ole yksinäinenkään, kun saan raamatun eteeni

 

Suvusta sen verran, että ei ole..

 

no miksen pystyis, olenkin..
raamattua en vaan tarvii mihinkään.

 

Mä kans pystyn, ei oo oikeastaan kavereita ja kotona tulee oltua.Aika kuluu kirjoja lukemalla, viikossa menee jotain 4-6 kirjaa. Oon aina ollut tällainen aika erakkomainen luonne. Ei tee tiukkaa edes.

 

Kai sitä sitten pystyis. Eipä olis pahaa mieltäkään, kun joutus olemaan tekemisissä vaan ittensä kanssa. Vois olla aina samaa mieltä, ei tulis riitoja, eikä kukaa aukois päätä tai olis idiootti.

 

täh. itse luulin olevani tukiverkottomana kotiäitinä erakko, mutta en taida ollakaan. kuitenkin olen puhunut kymmenille ellei sadoille muille ihmisille kuin perheelle suvulle tai kaupan kassoille tai myyjille
kai pystyisin kuitenkin olemaan puhumatta.

 

Mä oon just tollanen... Sosiaaliset suhteet on lähinnä rasite. Kotonakin kaipaan joka päivä vähän edes ihan yksinoloa, lastenkin seura meinaa olla liikaa jo.

No, kaveireiden kanssa on ihan kivaa esim. koulussa/töissä, mutta vapaa-ajalla olen ehdottomasti mieluiten yksin.

 

Voi olla, että saattaisin mennä sitten kadulla ihan tuntemattomalle avautumaan, jos joutuisin tolleen olemaan puhumatta kellekään.

 

Haluaisin, mut en pysty. Aina joku häiritsee...

 

ja ajankuluksi lukemaan esim. kirjoja? Itse pystyn. Uskokaa tai älkää, mutta en ole puhunut kuin yhdelle suvun ulkopuoliselle ihmiselle kolmen vuoden sisällä (kaupankassoja tai puhelinmyyjiä ei lasketa). Se ihminen on paras ystäväni Ikää on 20 vuotta..

Vallan mainiosti pystyn.

 

No joo, opiskeluaikoina saattoi mennä parikin viikkoa ettei tarvinnut sanoa juuri mitään.

 

Ehkä sitä joskus ois mielellään vaikka viikon ihan yksin jossain eikä ketään muita..

 

En pystyisi. Olen luonteeltani liian sosiaalinen, kaipaan vaikka ihan tyhjänpäiväistä rupatteluhetkeä jonkun kanssa. Onhan sitä kiva joskus olla ihan yksinkin, mutta sosiaalinen kanssakäyminen ventovieraidenkin kanssa ilahduttaa yleensä aina ja piristää kummasti mieltä

 

Kyllä. Se on ok niin kauan kuin se oma valintani. Pakosta yksikseen oleminen on tuhoavaa vaikutukseltaan.

 

:O Voi kamala!
Ap ei ole vuosiin käynyt keskustelua suvun ulkopuolisten ihmisten kanssa????

Kyllä minä nautin yksinolosta sopivina annoksina, mutta rajansa kaikella.

 

Hui, en pystyis... Joskus jos lapset on kipeenä enkä pääse tapaamaan kavereita niin ainakin puhelimessa pakko puhuu...

 

En. Mä olen aikas sosiaalinen

 

pienissä erissä se yksin olo tekee hyvää, mutta en kyllä pystyis useempaa päivää, saatika vuosia, erakkona olemaan. mut tunnen kyllä kaltaisiasi yksinään viihtyjiä, joille riittää pari sosiaalista kontaktia vuodessa. mikäs siinä jos viihtyy

 

pakko pystyä kun ei ole ensimmäistäkään kaveria

 

Pakko pystyä, kun on niin huono luomaan alusta asti uusia ystävyyssuhteita. :/ Mies ja äiti on ainoat ihmiset joiden kanssa puhun päivittäin. Yksi kaveri on jonka kanssa ollaan yhteydessä 1-2kk välein, nähdään pari kertaa vuodessa välimatkan takia.

Mä olen siis melko epäsosiaalinen, vaikka kaipaisinkin jonkin verran elämääni ihmisiä joiden kanssa jutella ja tehdä asioita. Olen kuitenkin huono ylläpitämään ystävyyssuhteita. :snotty: Eli todella laiska ottamaan yhteyttä ja kysymään kuulumisia vaikka kovasti ilahdunkin aina jos minulle soitetaan.
Eli oma moka, kun en osaa olla sosiaalisempi... Ujous ei oo kiva kaveri...

 

En sitten mitenkään! On todella vähissä ne päivät, jolloin en ole kommunikoinu muiden ihmisten kanssa (perhettä/sukua ei lasketa), en edes muista koska viimeksi...

 

Pystyn. Nautin yksinäisyydestä.