Pystyisitkö luopumaan entisistä seurustelukumppaneistasi muistuttavista asioista/tavaroista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "juups"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
juu, voisin varmaan, mutta sitten taas en halua luopua tietyistä muistoista, jotka liittyy omaan nuoruuteeni! Mulla on edelleen paljon valokuvia/kirjeitä/päiväkirjoja yms. 30:n vuoden takaa pahvilaatikossa vintillä, ja musta on aivan mahtavaa toisinaan pitää sellanen "villasukkapäivä/ilta, että jos saan olla yksin, ilman lapsia jamiestä, niin otan punaviinipullon ja lasin, ja vietän itsekseni muutaman tovin menneisyydessä! Se on ihanaa, ja siitä en luovu<3
 
tuskinpa ihan asiasta tekien rupeaisin mitään hävittämään, valokuvia on aikamoinen määrä. Minulla on pari varsinaista eksää (yhteiseloa useampi vuosi), ekan kuvista teetin eron jälkeen kopioita ittelleni. Sen jälkeen hommasin oman kameran. Ja toka eksä teetti eromme jälkeen ittelleen kuvia minun kuvistani (tai hän valitsi ja mä tilasin jne.). Eikä hänen uusi ollut asiasta moksiskaan.
 
Mää en ole koskaan aatellut asiaa näin.

Kaikki mikä on ollut exän ostamaa jätin sille narisistille siis IHAN KAIKEN ! Ja jos jotain ois mulle jäänyt vaikka kuinka kallista korua niin oisin heittänyt kylmästi roskiin! Yhdestäkään entisestä ei ole mitään muistoa minulla, siis konkreettista.
 
Minulla on pari valokuvaa, ja muutamia kirjeitä ( jälkimmäisiä olen karsinut rankalla kädellä) mutta ei niinkään siksi, että haluaisin muistella exiä, enkä olisi päässyt heistä yli. Vaan siksi, että ne kirjeet kertovat myös jotain minusta ja auttavat minua muistamaan osaa itsestäni, sellaista, joka on muuttunut vuosien saatossa.
En katsele kuvia usein ja kirjeetkin olen lukenut nykyisen suhteeni aikana vain kerran. Minulla on muistojen laatikko, jossa niitä talletan. Kävin sen laatikon kerran läpi, lähinnä aikamatkana menneseen- jäsentääkseni itsäni itselleni.

(ja taas puhun itsestäni ja vastaan ohi asian. Mutta juu, en halua luopua niistä. En siksi, että raahaisin exiä vääräällä lailla mukana nykyisessä suhteessa. Vaan siksi, että hahmottaisin itseni selkeämmin)
 
Vaikea kuvitella, että tulisin koskaan mitään muistoja hävittämään. :D Mä nimittäin säilytän yleensä kaikki vanhat valokuvat, kortit, kirjeet, päiväkirjat ym. Niitä on ihana katsella ja lukea myöhemmin. :) En tosin näe edes tarvetta hävittää mitään enkä etenkään tekisi sitä siitä syystä, että joku toinen (esim. mustasukkaisuuttaan) niin käskisi tehdä.

Luuletko,että katselisit eksäsi valokuvia ja lueskelisit hänen lähettämiä kirjeitään vaikka olisit jo uudessa suhteessa?
Eikö sinua haittaisi se,että se saattaisi loukata uuden kumppanisi tunteita ja saada hänet epävarmaksi itsestään tms?

Ymmärrän,ettei mitään tarvitse hävittää varsinkaan toisen käskystä ja painostuksesta,mutta tuleehan toinenkin ottaa huomioon?
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;25782040:
Luuletko,että katselisit eksäsi valokuvia ja lueskelisit hänen lähettämiä kirjeitään vaikka olisit jo uudessa suhteessa?
Eikö sinua haittaisi se,että se saattaisi loukata uuden kumppanisi tunteita ja saada hänet epävarmaksi itsestään tms?

Ymmärrän,ettei mitään tarvitse hävittää varsinkaan toisen käskystä ja painostuksesta,mutta tuleehan toinenkin ottaa huomioon?
En haluaisi itse seurustella kenenkään epävarman ja mustasukkaisen kanssa.
 
..jos niitä exän kuvia kuolataan ja muistellaan ja kirjeitä luetaan yhä uudestaan ja uudestaan, niin kenestä tahansa tulee siinä tilanteessa mustasukkainen ja epävarma.
 
[QUOTE="vieras";25782150]En haluaisi itse seurustella kenenkään epävarman ja mustasukkaisen kanssa.[/QUOTE]

Kyllä mä uskon,että se aiheuttaisi epävarmuuttaa ja hiukan mustasukkaisuuttakkin toisessa jos kumppani lueskelisi kaihoten exän kirjeitä ja katselisi kuvia hänestä.
Minun mielestäni mustasukkaisuus on tervettä,kunhan ei mene yli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja röppö;25782040:
Luuletko,että katselisit eksäsi valokuvia ja lueskelisit hänen lähettämiä kirjeitään vaikka olisit jo uudessa suhteessa?
Eikö sinua haittaisi se,että se saattaisi loukata uuden kumppanisi tunteita ja saada hänet epävarmaksi itsestään tms?

Ymmärrän,ettei mitään tarvitse hävittää varsinkaan toisen käskystä ja painostuksesta,mutta tuleehan toinenkin ottaa huomioon?

Mä en usko, että viihtyisin niin mustasukkaisen kumppanin kanssa. Sellaisen, joka ei kestäisi minun säilyttävän myös konkreettisia muistoja entisistä suhteistani. Ne nyt kuitenkin on osa menneisyyttä ja jos näitä exiä sydämessäni kaipaisin ja muistelisin niin eipä sitä valokuvien ym. hävittäminen muuttaisi. En niitä nyt varta vasten tuijottelisi kumppanini edessä, mutten hävittäisikään.
 

Yhteistyössä