Pystyisitkö luopumaan entisistä seurustelukumppaneistasi muistuttavista asioista/tavaroista?

["juups"]

Eli tuon toisen ketjun seurauksena kyselen... Pystyisitkö heittämään roskiin/muuten hävittämään exiesi valokuvat, kirjeet, korut, kaikki mikä exästä muistuttaa? Vai haluatko säilöä niitä sinun ja nykyisen kumppanisi yhteisessä kodissa? Miksi? Katseletko niitä tavaroita, tietääkö kumppanisi niistä?

Mulla on varasto laatikossa, jossa on exään liittyvää tavaraa. Mieheni on myös käynyt laatikon läpi, osoitti jonkinlaista mustasukkaisuutta, mutta ei kuitenkaan mitään hillitöntä kohtausta saanut.

Itse voisin hävittää tavarat. En tarvitse niitä, eikä ole mielenkiintoa katsella niitä, mutta pitäisi silputa kirjeet ja kuvat, tai voisihan ne polttaakin. Mutta ei tuottaisi vaikeuksia luopua niistä. Miehelläni ei ole mitään mikä exästään muistuttaisi, ei siis ole koskaan ollutkaan kirjeitä, kuvat on johonkin hävinnyt.

Itse joskus harvoin suon mielessäni muiston exälle, jostakin hän saattaa mieleen tulla vielä näin 20 vuodenkin jälkeen. mutta mitään konkreettista muistoa en hänestä tarvitse.[/

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Pystyisin, mutta ei ole tarvetta luopua mm. kauniista koruista, joita olen saanut. Enkä pidä oikeutettuna sitä, että joku muu päättäisi, mitä koruja tms saisin päälleni pukea.
Ja lomamatkakuvat jne ovat MINUN muistojani, vaikka ex niissä näkyisikin. Kaikilla on oikeus omaan elämäänsä ja sen dokumentointiin.

 

[fifiia]

Tarpeettomat tavarat pystyn, mutta tarvetta ei ole hävittää omaa historiaa esim. kuvia sen takia että niissää on myös kuva ex:stä.

 

[Anatolia]

Kaikki korut olen myynytkin.

Kuvista heitin osan pois, yhteisten lomamatkojen kuvia säilytin (tosin niistäkin heivasin sellaiset joissa näkyi tyyliin vain ex istumassa hotellin parvekkeella).

En vaan kokenut ollenkaan tarpeelliseksi säilyttää niitä.

 

[a.p.]

Trkoitin kuvilla sellaisia kuvia, jotka ovat kenties otettu pelkästään siitä exästä, ihan naamakuvia (vaikka nyt passikuvat tms), en toki yleisessä albumissa olevia matkakuvia tms.

 

["niin"]

Riippuu varmaan onko eksästä hyvät muistot vai ei. Parista eksästä, jotka olivat mulle merkittäviä ihmisiä ja joille yhä toivon parasta, mulla on säästössä/käytössä heiltä saadut korut, kirjeet ja sähköpostit. Enkä näe syytä niistä luopua. Joskus, TOSI harvoin kylläkin, luen jonkun vanhan meilin tai kirjeen ja muistelen hyvällä vanhoja aikoja. Suola ei kyllä missään tapauksessa janota, ollaan ihan erilaisia tyyppejä näiden ihmisten kanssa, mutta he olivat silti mulle tärkeitä ja ne suhteet opettivat mua kyllä ihmissuhteissa.

 

[Orion-]

Pystyisin luopumaan, mutta mulla ei ole mitään tarvetta siihen. Kuten ei ole tarvetta yrittää unohtaa niitä vuosia muutenkaan. Ne oli tärkeitä vuosia.

Ei mulla kyllä oo ku pari kuvaa exästä (kansiossa) kuin myös kuvia itsestäni niiltä ajoilta (kuten vaikka yhteisiltä reissuilta), jokunen koru (joita saatan käyttääki, tietysti), ja sit jokunen pehmolelu, lapsi saa leikkiä niillä.

 

[Lex]

Ainoa mahdollinen tuleva ex on nykyinen, mutta koska meillä on yhteiset lapset niin lasteni kotona tulee aina olemaan muistoja myös isästään.

 

[kökköliini]

ei ole tehnyt tiukkaakaan, kaikki on häipynyt samalla kuin eksäkin.

 

["niin"]

Juu ja kaikki kuvat, joita mulla eksästä on, on saaneet jäädä sinne albumiinsa. En mä sieltä rupea repimään yksittäisiä kuvia. Ne kuvat on mun muistojani kokonaisuudessaan enkä näe syytä heivata niitä muutamaa yksittäistä kuvaa eksästä mihinkään.

 

[sikinsokin]

Materian olen hävittänyt, myynyt aikoinaan, oma muisti on liian hyvä eli mielestäni en saa pois vaikka haluaisinkin ison osan mennyttä...

 

["Jep"]

En ole kokenut tarpeelliseksi säilyttää exästä mitään muistoa, kyllähän se siellä takaraivossa säilyy anyway Toki korut ja muutaman keittiökoneen yms käyttötavaran olen säilyttänyt, mutta ihan vain käytännön syistä, en sentimentaalisista, enkä ole koskaan niidenkään kohdalla tuntenut haikeutta jos jotain on joutunut uusimaan, mutten myöskään ole koskaan tuntenut tarvetta mainostaa nykyiselle että mikä nyt on exäni hankkimaa ja mikä ei (ja mitä ihmeen merkitystä moisella edes olisi, tavarat tavaroina ja muistot muistoina)

 

[Maira]

Olen hävittänytkin, valokuvista lähtien, ei oo tapana kantaa menneisyyttä tuossa muodossa mukana.

 

[fifiia]

Trkoitin kuvilla sellaisia kuvia, jotka ovat kenties otettu pelkästään siitä exästä, ihan naamakuvia (vaikka nyt passikuvat tms), en toki yleisessä albumissa olevia matkakuvia tms.

Hävittäisin tai palauttaisin varmasti kuvan joka on minulla ollut esim. sitä varten että sitä voi pitää esillä, kukkarossa tai "piironkigin laatikossa". Jos olisi yhteisiä lapsia antaisin varmasti kuvan/kuvat heille.

 

["minna"]

Tottakai pystyin heittään pois!! Miksi tarvisin esim. jonkun muistolaatikon exästä jos oon uudessa suhteessa eikä lapsiakaan exän kanssa ole?!! Ihan älytöntä. Kyllä saattaa tulla joskus mieleen, muistele en mitenkään erikoisesti, kyllähän joskus tulee muitakin ihmisiä mieleen jos on joskus jossain elämän varrella tavannut. Samoin ei mieskään ole säästänyt mitään exästään, miksi oliskaan. Jos on kaikki tunteet ohi ja ajatukset vaan uuteen kumppaniin päin niin ei todellakaan tarvi mitään konkreettisia muistoja existä. Eri juttu jos ois lapsia. Mutta sillonkin saattaisin antaa esim. kuvat missä on exä exän säilytettäväksi ja lapsille näytettäväksi.

 

[Bonaire]

tytön isän kuvat olen säästänyt,tyttöä varten ja joitain puuesineitä jotka toi kotimaastaan..koriste mielessä,en tunnearvon takia..

 

["tii-"]

Kuvia en ole heittänyt pois, mutta toisaalta ei ne missään esillä olekaan. Lahjaksi saadut käyttötavarat on käytössä. Parit korut on tallessa, en juuri käytä. Ne ovat osa minun muistojani, enkä näe syytä luopua niistä vain siksi, että ne on exältä. Jos olisivat tilaa vievää turhaketta niin ehkä sen takia luopuisin. Nykyinen ei tiedä, mitä tavarat on exältä enkä aio kertoa, ehkä jos varta vasten kysyisi, mutta en minäkään halua tietää onko joku hänen tavaransa hänen exältään.

Ehkä suhtautuisin eri tavalla, jos olisi liikaa ikäviä muistoja.

 

[eikkuliina]

[QUOTE="juups";25777209]Eli tuon toisen ketjun seurauksena kyselen... Pystyisitkö heittämään roskiin/muuten hävittämään exiesi valokuvat, kirjeet, korut, kaikki mikä exästä muistuttaa? Vai haluatko säilöä niitä sinun ja nykyisen kumppanisi yhteisessä kodissa? Miksi? Katseletko niitä tavaroita, tietääkö kumppanisi niistä?
[/[/QUOTE]

Yhden valokuvan heitin erotuskissani paperisilppuriin, mutta nyt en enää heitä valokuvia pois. Ne on elettyä elämää ja ihania muistoja, koska eroni ovat aika lyhyistä suhteista ja nuorena koettu. Ei niitä montaa edes ole ja mies on nähnyt ne kaikki, suutelukuvankin.

Ensirakkauteni kanssa hänen ollessaan ulkomailla ja alkuhuumassa vaihdetut pari sähköpostia tulostin talteen, koska niitä on niin kummallista lukea - minäkö olen tuo hullunrakastunut tyttönen? En tunnista itseäni siitä ihmisestä ja siksi haluan säilyttää ne. Joitain tekstareitakin olen kirjoitellut ylös päiväkirjaan.

Tavaraa ei enää ole - aamutossut kuluivat loppuun, yhden kirjan ja vaatteen vein kierrätykseen, ranskalaisen keittokirjan annoin äidilleni (kerroin kyllä mistä peräisin). Koruja en tainnut saadakaan.

Jännästi eron jälkeen en osannut oikein niistä tavaroista edes tykätä, lojuivat vaan ikävinä muistoina pitkin kämppää.
En tietenkään osannut heti niitä heittää poiskaan, keittokirjakin pyöri hyllyssä viitisen vuotta.

En katsele noita kuvia ja kirjoituksia juuri koskaan, ehkä kerran pariin vuoteen. Haluan kuitenkin, että ne ovat tallessa.
Nykyisen kanssa ollaan oltu 6 vuotta yhdessä ja häntä ei häiritse.

Hänellä ei ole muistoja aiemmasta kihlauksestaan, ainakaan tietääkseni ja välillä harmittaa, haluaisin nähdä edes kuvan pienestä vaaleasta Sannasta.
Itse olen naiseksi pitkä ja tummatukkainen.

 

["vieras"]

Mulla on tuolla ns. meinneisyyteni laatikko.

En ole vuosiin sitä tutkinut, mutta varmasti löytyy tavaraa ja valokuvaa ex-poikaystävistä niin kuin kaikesta muustakin mikä liittyy menneisyyteen se laatikko on kulkenut mukana, kun täytin 15v.

Ei sen puoleen, kun muutettiin tähän niin sain huomata että mun teini vuosien aikanen poikaystävä asuu naapurissa avovaimonsa kanssa, sitä on vähän vaikeempi lähtee karkuun, hyvin ollaan kaikki juttuun tultu vaikka menneisyytemme tietää kaikki meistä

 

[Champion]

On mulla muutama kuva tallessa mut eipä muuta. Jos olis ollut koruja tms. niin kyl olisin pitänyt ne. Miehen eksän kuvia meillä onkin sit joka kansio täynnä kun jäi molemmille ystävänä roikkumaan elämään

 

["vieras"]

menee ihan arvailuksi kun ei pitkiä parisuhteita ennen miestä ollut, mutta jos hänestä eroaisin ja uuteen suhteeseen ryhtyisin niin voisin kuvitella että jotain lahjana saatuja koruja säilyttäisin. Kotiin ollaan hankittu jotakuinkin kaikki yhdessä, tuntuis aika tuhlaukselta hankkiutua kaikesta kamasta eroon vaan siksi että on hankittu yhdessä..

Mitään turhaa tavaraa, jota tiedän etten käyttäisi niin en varmastikaan säilyttäisi. Valokuvia säilöisin kyllä (ihan jo lapsenkin takia kiva säilyä muistoja). Miehellä puolestaan on tallessa jotain entisten tyttöystävien kirjeitä ja kortteja, jotka on musta ihan ok säilyttää - on siis näyttänyt niitä mullekin.

 

["tuisku"]

En ota muiden mielipiteeseen kantaa olleskaa. Henk.koht voin sanoa, että voisin. Ne ihmiset on yhdentekeviä ja suurin osa tavaroista on hävinnytkin jonnekkin muuttojen tms. yhteydessä. En ole katsonut tarpeelliseks hävittää, mutta en pitänyt niitä mitenkää tärkeinäkään. Joku koru saattaa jostain löytyä ja varastossa on joku exän paperilaatikko, kun pyys pitää tallessa... sen taidan nakata roskiin, kun siivoilen, kun ei kerran ole hakenut. Mulla ei ole minkaanlaista tunnesidettä menneeseen, vaikka se osa minua tulee lopun elämää oleenki.
Vain nyksä ja häneen liittyvät tavarat merkitsee tunnetasolla jotai. Onneks nyksällekkin mun menneisyys on ihan yhtä "yhdentekevä"... tarkoitan ettei ole mustis tms.

 

["minttu"]

Kyllähän varmaan pystyisin, mutta en halua. Olen luonteeltani "hamsteri", joten kaikenlaista tulee muutenkin säilytettyä... Mulla on exien valokuvia, kirjeitä ym. säilössä laatikossa vaatehuoneen perukoilla ja siellä saavat ollakin, kun eivät ketään häiritse. Voin sitten vanhana kiikkustuolissa käydä halutessani läpi omaa historiaani
Miehellä saa myös olla omat muistonsa, niitä en häneltä kiellä.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Meillä on hyllyssä isot laatikolliset lajittelemattomia valokuvia, sieltä joukosta löytyvät meidän molempien exätkin.

Voisin toki luopua melkein mistä vain, jos minulla olisi siihen hyvä syy. Mutta jos uusi puoliso pyytäisi minulta tuollaista palvelusta, mieleen kyllä nousisi kysymys: mitä sen jälkeen kun menneisyys olisi siistitty mieleiseksi, mihin osaan minua hän puuttuisi seuraavaksi?

 

[tytsi-89]

Vaikea kuvitella, että tulisin koskaan mitään muistoja hävittämään. Mä nimittäin säilytän yleensä kaikki vanhat valokuvat, kortit, kirjeet, päiväkirjat ym. Niitä on ihana katsella ja lukea myöhemmin. En tosin näe edes tarvetta hävittää mitään enkä etenkään tekisi sitä siitä syystä, että joku toinen (esim. mustasukkaisuuttaan) niin käskisi tehdä.