5v tyttärelläni on naapuritalosta hyvä kaveri, vuoden vanhempi. Keväällä muutimme tähän taloon, ja ihan hyvin on muitakin kavereita löytynyt, mutta tämän tytön kanssa ovat mm. yökyläilleet jne. Meidän talossa asuu myös 10v tyttö (pian 11) joka oli jo ennen muuttoamme hyvä kaveri tämän naapuritalon tytön kanssa.
Alkuun kaikki meni ok, jos pienemmät tytöt leikkivät keskenään, tai olivat meillä/heillä leikkimässä ja tämä 10v tuli pyytämään leikkiin, leikkivät sitten kolmestaan. Mutta nyt syksyllä tämä iso tyttö on alkanut "omistella" 6v:tä, esim. Hän oli meillä leikkimässä ja Johanna (nimi muutettu) tuli ovelle, kysyi voiko tämä 6v, olkoon vaikka Amanda, leikkiä hänen kanssa. No Amanda sanoi että hän juuri tuli tänne, mutta voit tulla leikkiin mukaan. Myös meidän tytölle se olisi sopinut. Mutta Johanna sanoikin Amandalle, että hän ei halua, ja jos et nyt leiki hänen kanssa, ei hänkään enää koskaan leiki sinun kanssa. Pienempi tyttö siinä silmät pyöreänä ei osannut muutakaan kuin lähteä isomman matkaan, ja meidän tytöllä tietty kiukku siitä miksi näin kävi.
Alkuviikosta nyt taas Johanna oli joka ilta leikkimässä Amandan luona, kun meidän tyttö, olkoon vaikka Oona, kävi ovella kysymässä voisiko hän tulla leikkimään. Maanantaina Johanna sanoo ettei tahdo häntä leikkimään (Amandalle se olisi sopinut), mutta tule huomenna, saat silloin olla Amandan kanssa. Tiistaina ja keskiviikkona sama juttu, lupaukset eivät pitäneet, ja Oonalla taas iso itku, kun Johanna on aina Amandan luona, ja hän ei taas pääse mukaan. Eilen lapset olivat ulkona kun tulimme päiväkodista, ja Oona kysyi voiko tulla mukaan leikkiin, Amanda sanoo hän haluaa leikkiä Oonan kanssa, mutta Johanna kieltää. Joka kerta Johanna on kerennyt "varata" Amandan, pienempi tyttö ei uskalla sanoa vastaan vaikka ensin sanoo että haluaisi leikkiä välillä Oonankin kanssa.
Tulee sellainen tunne että Johanna pelkää menettävänsä kaverinsa ja on siksi lähtenyt manipuloimaan nuorempaa, helposti vietävää tyttöä, vaikka pienemmät ovatkin aina ottaneet hänetkin mukaan leikkiin. Lähinnä omaa sydäntä särkee tässä oman tytön tuska, kun enää ei saakaan olla kaverin kanssa, jonka kanssa leikit menevät hyvin yksiin, ja jonka kanssa aiemmin sai leikkiä. varsinkin nuo petetyt lupaukset on vaikeita, kun toinen odottaa iltaa kuin kuuta nousevaa ja taas saakin tulla itkun kanssa kotiin.
Jotkut vanhemmat sanovat että lasten suhteisiin on huono mennä puuttumaan, minä olen jo miettinyt juttelevani tuosta tämän Johannan kanssa, tai hänen äitinsä. Tahtoo olla nimittäin niin, että kun tämä pihapiirin vanhin tyttö sanoo ettei halua alkaa Oonaa, niin sitten kaikki muutkin seuraavat. Mitä tekisitte?
Alkuun kaikki meni ok, jos pienemmät tytöt leikkivät keskenään, tai olivat meillä/heillä leikkimässä ja tämä 10v tuli pyytämään leikkiin, leikkivät sitten kolmestaan. Mutta nyt syksyllä tämä iso tyttö on alkanut "omistella" 6v:tä, esim. Hän oli meillä leikkimässä ja Johanna (nimi muutettu) tuli ovelle, kysyi voiko tämä 6v, olkoon vaikka Amanda, leikkiä hänen kanssa. No Amanda sanoi että hän juuri tuli tänne, mutta voit tulla leikkiin mukaan. Myös meidän tytölle se olisi sopinut. Mutta Johanna sanoikin Amandalle, että hän ei halua, ja jos et nyt leiki hänen kanssa, ei hänkään enää koskaan leiki sinun kanssa. Pienempi tyttö siinä silmät pyöreänä ei osannut muutakaan kuin lähteä isomman matkaan, ja meidän tytöllä tietty kiukku siitä miksi näin kävi.
Alkuviikosta nyt taas Johanna oli joka ilta leikkimässä Amandan luona, kun meidän tyttö, olkoon vaikka Oona, kävi ovella kysymässä voisiko hän tulla leikkimään. Maanantaina Johanna sanoo ettei tahdo häntä leikkimään (Amandalle se olisi sopinut), mutta tule huomenna, saat silloin olla Amandan kanssa. Tiistaina ja keskiviikkona sama juttu, lupaukset eivät pitäneet, ja Oonalla taas iso itku, kun Johanna on aina Amandan luona, ja hän ei taas pääse mukaan. Eilen lapset olivat ulkona kun tulimme päiväkodista, ja Oona kysyi voiko tulla mukaan leikkiin, Amanda sanoo hän haluaa leikkiä Oonan kanssa, mutta Johanna kieltää. Joka kerta Johanna on kerennyt "varata" Amandan, pienempi tyttö ei uskalla sanoa vastaan vaikka ensin sanoo että haluaisi leikkiä välillä Oonankin kanssa.
Tulee sellainen tunne että Johanna pelkää menettävänsä kaverinsa ja on siksi lähtenyt manipuloimaan nuorempaa, helposti vietävää tyttöä, vaikka pienemmät ovatkin aina ottaneet hänetkin mukaan leikkiin. Lähinnä omaa sydäntä särkee tässä oman tytön tuska, kun enää ei saakaan olla kaverin kanssa, jonka kanssa leikit menevät hyvin yksiin, ja jonka kanssa aiemmin sai leikkiä. varsinkin nuo petetyt lupaukset on vaikeita, kun toinen odottaa iltaa kuin kuuta nousevaa ja taas saakin tulla itkun kanssa kotiin.
Jotkut vanhemmat sanovat että lasten suhteisiin on huono mennä puuttumaan, minä olen jo miettinyt juttelevani tuosta tämän Johannan kanssa, tai hänen äitinsä. Tahtoo olla nimittäin niin, että kun tämä pihapiirin vanhin tyttö sanoo ettei halua alkaa Oonaa, niin sitten kaikki muutkin seuraavat. Mitä tekisitte?