Puuttuako vai eikä puuttua? Jalkapallokorttien vaihtelusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kelals
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kelals

Vieras
Poikani on esikoulussa ja siellä poikien keskuudessa Mestareiden liigan jaliskorttien keräily kansioihin on suosittua. Poikani ostaa jalkapallokorttipakkoja omalla viikkorahallaan. Ongelmana on se, että poikani on muiden höynäytettävissä ihan täysin. Etenkin yksi poika on sen huomannut.

Poikani osti eilen yhden korttipakan ja sai sieltä hienon "kiiltokortin", eli hyvän pelaajan. Kertoi, ettei aio vaihtaa sitä heti kenellekään, koska pelaaja on niin hyvä. Ja kuinka ollakaan, oli eskassa vaihtanut sen tuolle toiselle pojalle 7 keskinkertaisen pelaajan tavallisesta kortista. Eli tehnyt (taas...) tosi huonot vaihtokaupat.

Eskassa korttien vaihtelu on kielletty, mutta pojat vaihtelevat salaa ja "vain pikkasen". Ärsyttää poikani puolesta ja asetin hänelle jo kiellon ottaa enää korttikansiotaan eskaan. Mutta vauhkoanko turhasta? Pitäisikö vaan hänen antaa hassata hienot korttinsa tälle toiselle pojalle ja antaa asian olla? Mietin jopa, että laitan tuolle toisen pojan äidille, joka siis on tuttavani, viestiä, että pojat vaihtaisivat kortit takaisin.
 
No mun mielestä lapset juurikin noilla korteilla harjoittelevat omaisuudestaan huolehtimista ja omien puolien pitämistä. Tulevaa rahankäyttöä jne varten.

En itse menisi jollekkin vanhemmalle itkemään pahvikortin perään, ehkä juttelisin oman poikani kanssa kotona että oliko hyvä vai huono kauppa.

Leikkiähän se on, ne pahvikortit on vaan väline siinä leikissä. Mutta ehkä tärkeitä sulle? Jos haluat että poikasi kortit tallessa pysyy, niin säilytä sinä kansiota jossain kaapissasi ja anna pojalle tutkittavaksi vain kotona, kun ei ole kavereita käymässä.
 
[QUOTE="vieras";28444438]Jaa ne kortit kahtia. Toiset pysyy kotona kansiossa tms. Toiset on sit niitä huonompia tai mitä on useampi ja mitä saa vapaasti vaihtaa.[/QUOTE]

Tuo olisi yksi vaihtoehto. Mutta kun yksi erityishienous korteissa on se, että pääsee näyttämään kavereille kuinka hienoja kortteja sai... *takoo päätään seinään* Ja poikani on näemmä niin villasukka, että sitten suostuu toisen suostutellessa vaihtamaan miten vaan. Vaikka kuinka lupaisi kotona muuta. Se on niiiiin nähty aiemminkin.
 
Se vasta harjoittelee, nyt on hyvä aika harjoitella vaihtamista yms. Ei sitten tarvitse aikuisen harjoitella esim. autoilla yms kalliilla tuota. Itse vaihtelin kanssa pienenä erilaisia asioita (gogoja, spaissarikuvia, pokemonkortteja, kiiltokuvia, tarroja, muovieläimiä) välillä jotain kauppaa katui, mutta se kuuluu asiaan (suurimmaksi osaksi kaupat olivat molempia osapuolia tyydyttäviä). Äidin tehtävä ei ole näihin puuttua.
 
En soittelisi toisille vanhemmille. Kertoisin oman mielipiteeni ja keskustelisin, onko tuo järkevää. Oppirahojen maksamistahan toi on. Sua harmittaa poikasi luonne enemmän kuin ne kortit.
 
Sama homma meidän eskarilaisella. Hän vqan käy eskaria koulussa, missä isommat oppilaat sitten höynäyttää näitä pieniä. :/ Järestään on erikoiskortit houkuteltu vaihtamaan pinoon tavallisia kortteja sillä verukkeella toki, että saa joukkueita täyteen. Sitten vaan myöhemmin poikaa harmittaa, kun luopui siitä ja siitä erikoiskortista, messistä tai ronaldosta jne.
Eli ymmärrän kyllä sua täysin ap. Meilläkin poika ostaa kortit omalla rahalla pääsääntöisesti.
Eikä kortteja voi jakaakaan, kun ei sitten muista, mitä on kotona. Vaihtelu on okennainen osa tuota harrastusta. Onneksi saavat viedä kortit nykyään vain perjantaisin..
 
Jos ostaa omilla viikkorahoilla, täytyy varmaan opetella myös sitä miten niitä käytetään ja vaihdetaan. Voit kysyä, onko fiksua vaihtaa erikoiskorttia pinoon "huonompia", mutta ehkäpä poikaasi kiinnostaa tässä tapauksessa enemmän määrä kuin laatu :) Ja onko se sitten sulta pois?
 
Puutut siinä tapauksessa, että toinen on 'pakottanut' tai kiristänyt vaihtamaan, tuollaisiakin tapauksia on tullut eteen.

Ja se omakin oppii siinä, että joutuu menemään takaisin vaihtamaan, koska on mennyt luvatta vaihtamaan omansa pois.
 
Toisten höynäyttäminen on asia, jota ei pidä hyväksyä. Joten tilanteeseen tulee mielestäni sen vuoksi puuttua.

Mutta...kyseessä nyt tässä kohtaa on kuitenkin vain lasten pahviset kortit. Ei mikään sen vakavampi asia.

Entä sitten, jos lapsella oli arvokas kortti, jonka hän vaihtoi seitsemään ei niin arvokkaaseen? Ehkäpä lapsi itse pitää määrää laatua tärkeämpänä?
 
Pyytäisin takaisin ja sopisin tuon äidin kanssa, että kieltää lastaan vaihtamasta omani kanssa.

Tästä on jo aikaa, mutta: lapseni sai eskarissa kaveriltaan pussillisen littlest pet shopeja. Tuo toinen tyttö antoi myös toiselle tytölle samanlaisen suuren satsin.

Kysyin toisen äidiltä, että oliko lupa antaa. Hän ei ollut tietoinen asiasta. Sanoi, että ei ollut. Vein lelut heille takaisin.

Tytöt jatkoivat hyvinä kavereina.
 

Yhteistyössä