Puruhirviö

[ruutiruttunen]

Noniin, kysynpä täältä viisaammilta neuvoa. Poika 1v7kk puree. Liikaa, liian monia, ja liian kovaa. Läpsii ja tönii. Kaikkia kohtuullisia (erottaminen ja eristäminen, kieltäminen, silittelyn tms. ehdottaminen puremisen sijasta yms) keinoja olen kokeillut, mutta älä ehdota että purisin takaisin, sitä en tee.
Poika on TODELLA vilkas ja nopea. Yhteistyö ei oikeen suju( meillä ei ole koskaan sama matka, puistosta karataan sata ja tuhat kertaa), ja tutun tutut ehdottelevat ylivilkkautta yms. Olen mielestäni jämpti ja johdonmukainen ja esikoisen kanssa ei tällaista ole ollut.
Hommaa on kestänyt alla vuoden ikäisestä, joten älä sano, että se on vain vaihe, ja menee pian ohi. Me ei enää käydä puistossa, sillä en voi eristää siellä häntä muista lapsista niin, ettei hän menisi metriä lähemmäs.
Pureminen tms. ei liity mihinkään tilanteeseen, poika jurskauttaa ihan yhtäkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta, ja vaikka olisin puolen metrin päässä, ja pitäisin kiinni, en välttämättä aina ehdi estää tapahtumaa. Hampaat on hurjan nopeat!
Ja tiedoksi, että ei, hän ei ole saanut mallia kotoa, meillä ei pure muut ketään eläviä.

Oliskos listaa kannibaalien kasvattajille?

 

[ruutiruttunen]

Niin, ja siis ainoa paikka jolloin voi olettaa että hän edes sekunneiksi rauhoittuu on rinnalla. Jännä homma muuten, että ihan äärettömän harvoin puree rinnalla. Silloinhan tarjoilu loppuu siiihen. Joten kai siellä pienessä päässä jotain järkeäkin on?

 

[taustalla]

Vaikka kielsit ehdottamasta puremista niin ehdotan sitä silti! Se taitaa tässä tapauksessa olla ainut järkevä ja toimiva vaihtoehto... Poika huomaa, että se sattuu..ole vihainen ja puraise, tämän neuvon olen kuullut neuvolasta! Tsemppiä...koitahan saada lapsesi kuriin, se on ikävää jos puree toisia :hug: