Purkaudun nyt tänne ja ihan mustana

[Sukkapari]

voi EI!! ISO :hug:

 

[vieras]

Toivon sinulle voimia !!

 

[v]

:hug: Voi ei, voimia sulle ja onnea isän matkaan! Mullakin isällä on todettu tappava tauti, tosi pahalta tuntuu. Itse käyn psyk. sairaanhoitajalla juttelemassa, mulle on ollut hyvä kokemus ja olen saanut apua, suosittelen yrittämään vaikka tuota neuvolapsykologia.

 

[perämaan emäntä]

voimia paljon, toivotaan että isäsi toipuu vielä :hug:

 

[metsänpeitto]

Mulla on elämässä ollut vaikeita jaksoja ja niistä olen selvinnyt juuri ystävien kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Jotenkin se että yksipuolisesti puhuu
jollekin terapeutille ei ole sama kun että voi keskustella asioista.

Mutta eihän se olekaan yksipuolista, vaan vuorovaikutteista. Mä vaan tarkoitan sitä, että joskus ystävät voi olla niin lähellä että he ei osaa välttämättä nähdä sitä jotain punaista lankaa mistä asiaa lähtee purkamaan. Heiltä voi saada tukea ja lohdutusta ja apuakin, mutta tavallaan ystävien ei kuulu olla terapeutteja vaan ystäviä.

Siinä on sekin, että se voi luoda erittäin voimakkaan jännitteen siihen ystävyyteen jos toinen voi todella huonosti. Koska harvalla ystävällä on niitä kykyjä "parantaa" masennusta yksin. Vähän sama juttu kuin siinä, että mun mielestä se oma kumppani ei ole se paras ihminen terapioimaan. Ne ystävät ja rakkaat voi olla tukena siinä prosessissa, mutta se on äärimmäisen kuluttavaa ja ahdistavaa ottaa vastaan toisen masennus varsinkin jos toisella ei ole halua tai jaksamista yrittää voida paremmin tai hakea apua, vaikka ystävä yrittää auttaa. Tiedän omakohtaisesti, kummastakin näkökulmasta ja sen lisäksi sivustaseuraajanakin.

 

[Horuksen silmä]

Eikö sulla ole jotaki paikkaa missä voit käydä juttelemassa? Mielenterveyskeskus tai joku? Siis jotaki terapiasuhdetta?

Ei mulla ole mitään terapiasuhdetta, enkä ole edes käynyt mielenterveystoimistossa. Lisäksi mä en pysty puhumaan ammattiihmisille :ashamed: En tiedä mistä se johtuu, mutta mun on tosi vaikea kertoa vaikka neuvolassa että on vaikeaa.

Kui sinä sitä masennustasi oot hoitanu? Eikö sulla lääkkeitä ole siihen?

Mä olen käynyt asioita itsekseni lävitse mistä masennukseni johtuu. Mulla ei ole lääkitystä masennuksen hoitoon. Uskon siihen että ilman lääkkeitäkin voi selvitä masennuksesta. Ja mulla alkoikin jo tilanne helpottamaan. Tämän päiväinen uutispommi tosin voi taas pahentaa tilannetta.

 

[Kowalski]

Mä olen käynyt asioita itsekseni lävitse mistä masennukseni johtuu. Mulla ei ole lääkitystä masennuksen hoitoon. Uskon siihen että ilman lääkkeitäkin voi selvitä masennuksesta. Ja mulla alkoikin jo tilanne helpottamaan. Tämän päiväinen uutispommi tosin voi taas pahentaa tilannetta.

Sä vaikutat kovin vahvalta ja "selväpäiseltä " ihmiseltä. Uskon, että sinä kyllä pärjäät. Kunhan vaan ihan oikeasti puhut edes jollekin, ja pidät muutenkin huolta itsestäsi :hug:

 

[Horuksen silmä]

Mulla on elämässä ollut vaikeita jaksoja ja niistä olen selvinnyt juuri ystävien kanssa käytyjen keskustelujen avulla. Jotenkin se että yksipuolisesti puhuu
jollekin terapeutille ei ole sama kun että voi keskustella asioista.

Mutta eihän se olekaan yksipuolista, vaan vuorovaikutteista. Mä vaan tarkoitan sitä, että joskus ystävät voi olla niin lähellä että he ei osaa välttämättä nähdä sitä jotain punaista lankaa mistä asiaa lähtee purkamaan. Heiltä voi saada tukea ja lohdutusta ja apuakin, mutta tavallaan ystävien ei kuulu olla terapeutteja vaan ystäviä.

Siinä on sekin, että se voi luoda erittäin voimakkaan jännitteen siihen ystävyyteen jos toinen voi todella huonosti. Koska harvalla ystävällä on niitä kykyjä "parantaa" masennusta yksin. Vähän sama juttu kuin siinä, että mun mielestä se oma kumppani ei ole se paras ihminen terapioimaan. Ne ystävät ja rakkaat voi olla tukena siinä prosessissa, mutta se on äärimmäisen kuluttavaa ja ahdistavaa ottaa vastaan toisen masennus varsinkin jos toisella ei ole halua tai jaksamista yrittää voida paremmin tai hakea apua, vaikka ystävä yrittää auttaa. Tiedän omakohtaisesti, kummastakin näkökulmasta ja sen lisäksi sivustaseuraajanakin.

Niin tai näin , mulla ei ole edes ystäviä joiden niskaan kaataisin masennukseni.
Mulla on ollut masentuneita ystäviä ja olen kyllä aina mielelläni kuunnellut heidän ongelmiaan ja koittanut auttaa keskustelemalla.

 

[Horuksen silmä]

Mä olen käynyt asioita itsekseni lävitse mistä masennukseni johtuu. Mulla ei ole lääkitystä masennuksen hoitoon. Uskon siihen että ilman lääkkeitäkin voi selvitä masennuksesta. Ja mulla alkoikin jo tilanne helpottamaan. Tämän päiväinen uutispommi tosin voi taas pahentaa tilannetta.

Sä vaikutat kovin vahvalta ja "selväpäiseltä " ihmiseltä. Uskon, että sinä kyllä pärjäät. Kunhan vaan ihan oikeasti puhut edes jollekin, ja pidät muutenkin huolta itsestäsi :hug:

Kyllä mä omalle miehelleni pystyn puhua, mutta hän on luonteeltaan sellainen että ei ryhdy mihinkään syvällisiin pohdiskelukeskusteluihin. Mitkä taas omasta mielestäni on juuri parasta terapiaa
Lasten takia on pakko pysyä vahvana.

 

[metsänpeitto]

Niin tai näin , mulla ei ole edes ystäviä joiden niskaan kaataisin masennukseni.
Mulla on ollut masentuneita ystäviä ja olen kyllä aina mielelläni kuunnellut heidän ongelmiaan ja koittanut auttaa keskustelemalla.

Totta kai, useimmat haluaa auttaa ystäviä ja kuunnella heitä. Mä vaan tarkoitan sitä, ettei ystävä voi korvata sitä ulkopuolista keskusteluapua, silloin kun tilanne on huono. Eikä ystävän pidäkään sitä korvata, vaan olla ystävä.

Ja mulle saat oikeasti jutella, jos siltä tuntuu.

 

[vieras]

metsänpeittoa peesaan erittäin vahvasti. En tiedä millaisesta masennuksesta tai "masennuksesta" tässä on kyse, mutta ainakin itselleni on ollut erittäin tärkeää se, että minulla on oma terapia, oma hoitosuhde terapeuttiin ja muut väylät oman masennuksen hoitoon. Ystävyys ja parisuhde täytyy pitää ehdottomasti erillään "hoitosuhteesta" Masennus on lähipiirille erittäin raskasta ilmankin että niiden päälle kaataa kaiken.

 

[IhanaValo]

Voi, iso :hug: siulle!

 

[PauhaavaSydän]

Oh, tosiaan rankkoja, ja isoja juttuja . Toivotaan parasta isäsi kohdalla, että teillä ois vielä paljon yhteisiä päiviä!

Tuosta masennuksesta. Jos se tuntuu kovin pitkittyvän, niin mieti vielä kerran niitä lääkkeitäkin, vaikka se ahdistava ajatus olisikin. Masennus on kuitenkin kemiallinen epätasapainotila aivoissa, mikä on mahdollista lääkkeillä korjata! (Vaikka tietysti surut kuten läheisen kuolema täytyy surra, ja eihän niitä karkuun pääse.) Lääkkeiden lopettamisessa vain pitää käyttää malttia, ettei lopeta liian nopeasti vaan vähän kerrallaan. Sain kuitenkin itse lääkkeistä aikoinaan paljon apua, vaikka ensin en halunnutkaan niihin "turvautua". Sitten ajattelin, että masennus on sairaus siinä missä muutkin. Tsemppiä sulle!

 

[Möppöläinen]

Kovasti toivotan voimia! Raskaita asioita joudut kantamaan. :hug:

 

[Horuksen silmä]

Oh, tosiaan rankkoja, ja isoja juttuja . Toivotaan parasta isäsi kohdalla, että teillä ois vielä paljon yhteisiä päiviä!

Tuosta masennuksesta. Jos se tuntuu kovin pitkittyvän, niin mieti vielä kerran niitä lääkkeitäkin, vaikka se ahdistava ajatus olisikin. Masennus on kuitenkin kemiallinen epätasapainotila aivoissa, mikä on mahdollista lääkkeillä korjata! (Vaikka tietysti surut kuten läheisen kuolema täytyy surra, ja eihän niitä karkuun pääse.) Lääkkeiden lopettamisessa vain pitää käyttää malttia, ettei lopeta liian nopeasti vaan vähän kerrallaan. Sain kuitenkin itse lääkkeistä aikoinaan paljon apua, vaikka ensin en halunnutkaan niihin "turvautua". Sitten ajattelin, että masennus on sairaus siinä missä muutkin. Tsemppiä sulle!

Tosta masennuksesta sen verran että olen nuoruudessani sairastanut masennuksen ja selvinnyt siitä ilman lääkitystä. Masennus on sairaus siinä missä muutkin, totta. Mutta mielestäni kaikkia sairauksia ei ole pakko lääkitä kemikaaleilla.

 

[PauhaavaSydän]

Ok, se oli vain ehdotus, en tiennyt sun taustaa . Pidän peukkuja sulle että kaikki kääntyis paremmaksi!

 

[Suzytte]

:hug: Voimia. Puhumista minäkin suosittelen. Älä jää yksin surusi kanssa. Jos et mitään muuta keksi niin kirjoita ajatuksiasi vaikka päiväkirjaan, kunhan vain purat niitä jollain tavalla.