purkaantuuko koulun alkamisen jännitys kiukkuna?

Mahtaako tuleva koulun alotus jännittää ja laittaa kiukuttamaan vai mikähän ihmeen vaihe meillä nyt taas on. Mikään ei käy ja jokaikisestä asiasta väännetään. Tavaroita paiskotaan, kiroillaan (mitä meillä ei ole ennen tehty ja aikuiset ei käytä kirosanoja!), haukutaan siskoa tyhmäksi ja tapellaan, jankutetaan vastaan joka asiassa.

Siis tää menee mahdottomaksi. Mitään muutoksia ei ole ollut, ainut joka kummittelee on tuo koulunalku.
Minä pidän rajoista kiinni ja huonolla käytöksellä on seuraamukset, meillä mennään joko arestiin, tai sitten lähtee joku tavara jäähylle. Ollaan koitettu nyt viettää latuaikaa yhdessä lomalla ja tehdä kaikkea kivaakin, mutta alkaa olla omat jaksamisen rajat tulossa vastaan kun kokoajan kiukutellaan.

Vinkkejä kehiin 7-vuotiaan taltuttamiseksi?

 

Ihan varmasti voi purkautua juuri noin, ja meillä tilanne oli melkein pahempi jo koulun alettua, sillä vaiheeseen liittyi niin paljon uusia asioita ja yksinkertaisesti väsymystä. Joulun jälkeen tilanne rauhoittui huomattavasti, nyt toka luokka edessä.

Tunnet oman lapsesi, mutta meillä ainakin puhuminen oli - ja on - tosi tärkeää ja jatkuva kannustaminen. Oma hermostuminen vain pahensi tilannetta, mutta sellaisiltakaan episodeilta ei valitettavasti vältytty, kun olin itsekin monen asian vuoksi aika poikki.

Päivä kerrallaan.. Tsemppiä ja onnea koulutielle!

 

Meillä oli ihan samanlaista tuo aika. Raivokohtaukset meni välillä ihan yli ymmärryksen ja asiasta kysyin sitten neuvolasta kun tuntui, että päivä päivältä tilanne vain pahenee. Sieltä sain tukea tilanteeseen, josta kenelläkään lähipiirissä ei ole tuoreita kokemuksia kun lapset ovat paljon pienempiä tai aikuisia.

Tilanne rauhottui kun koulua oli kulunut parisen viikkoa, mutta yhä edelleen nyt vuotta myöhemmin väännetään milloin mistäkin pikkuasiasta. Esimurroskaudeksi kuvaili kouluterveydenhoitaja ja joillain lapsilla saattaa kestää ihan parisen vuottakin. Sitä leutoa välikautta ennen murrosikää odotellessa ja tsemppiä teille, kyllä se siitä kun uusi elämäntilanne tulee tutuksi