Purinaa parisuhteesta

["mimi"]

Tilanne on tämä että meillä on kohta vuoden päivät mennyt parisuhteesa huonommin, perheessä reilun vuoden ikäinen lapsi.

Asioita ollaan puhuttu ja kissat on nostettu pöydälle siitä mitä kumpaakin osapuolta tässä suhteessa on nälvinyt. Eroamisesta oli myös puhetta. Päätettiin kuitenkin vielä yrittää Samalla tehtiin sopimus miehekkeen kanssa että molemmat keskittyy nyt parisuhteeseen ja panostaa niihin asioihin mitä toisessa nälvii.

Miestä tietenkin nälvi seksi. Sitä oli hänen mielestään liian vähän ja usein kaavamaista (tämä totta etenkin kun vauva oli pieni, mikä on varmaankin aika selkeä homma)

Minua nälvii se että mies ei ole läsnä perhe-elämässä, työ vie paljon aikaa mikä on ok, myös työmatkat on okei, vaikka niitä onkin viikottain, esim nyt lähti ti matkalle ja palaa lauantaina.Matkojen lisäksi mies tarvitsee vielä sitten erityisen paljon aikaa itselleen, useamman kerran viikossa on päästävä tekemään urheilujuttujaan yksinään (näitä saa tehtyä työmatkoilla myös), ja viikonloppuisin kaljalle poikien kanssa.

Minulla on tunteet viilenneet miestäni kohtaan koska tuntuu että hän jättää niin yksin kaiken kanssa. Minulla ei ole ns.vapaa päiviä tai iltoja että pääsisin menemään, vain jos itse järjestän lapsen hoidon ja muut kuviot.
Tunteet on viilenneet jo niinkin paljon että miehen kanssa tuntuu enemmän siltä että ollaan kavereita ja asutaan saman katon alla.

Minä pidin oman puolen sopimuksestani, seksin laatu parani ja sitä on paljon aktiivisemmin. Arvata saattaa että mies ei ole pitänyt omaa sopimustaan. Asioita on puhuttu ja puhuttu ja nyt alkaa olemaan oma mitta täynnä. Mieluummin olen yksin kuin onneton ja allapäin siitä että saa vaan pettyä kaiken aikaan

Tekstin ideana olikin kysellä neuvoja tähän tilanteeseen

 

[pieni lapsi jne.]

1. juttele vielä
2. mies voi olla masentunut, väsynyt ja vieläkin lapsen saannista pihalla, joillakin miehillä isävaistojen syntymiseen menee kauemmin, ihan kuin jotkut äiditkin tuntevat olevansa lapsen kanssa samalla aaltopituudella vasta kun lapsi on vähän isompi
3. Sun pitää päättää paljonko aikaa haluat vaatia itsellesi, suostuuko mies siihen ja jos ei niin onko oma aika tärkeämpio kuin 'perhe'.
4. Ehkä kannattaa vielä vähän odottaa, yrittää saada jossain vaiheessa kun lapsi on isompi enemmän yhteistä aikaa miehen kanssa? Jos sinänsä muita isoja ongelmia suhteessa ei ole kuin että 'vähän hiljasta' niin koita malttaa odottaa vielä.

 

["öööö"]

Noh siihen oman ajan saamiseen täytyy sanoa, että välillä ihmettelen kun naiset valittaa ettei saa omaa aikaa ja äijä liihottelee milloin missäkin. Tottakai ne tekee niin jos siihen antaa tilaisuuden.
Ihan kylmästi vaan ilmoitat miehelle kun hän on kotona ja ei ole mitään harrastusta mihin olisi menos, että sä lähdet nyt näkee kavereita/harrastamaan tms.. Että sen vuoro hoitaa lapsi. ja jos keksii joka illalle itellensä jotain, ettei muka "ehdi"olla lapsen kans, niin sanot sitten,että mulla on sitten ens vkolla myös menoja ja sillon sun vuoro istua himas. ja jos menee esim perjantaina kaljalle kavereiden kanssa niin sitten ilmotat,että sä meet lauantaina bisselle.(tai jos et bisselle haluu mennä, niin johonki leffaan tms) ja jos toi ei sovi, niin sitten kannattaa ehkä sanoo että hommaatko sitten oman asunnon ja otat lapsen joka toinen viikko vai miten herra ajatteli tilanteen ratkasta.

Ja noihin muihin juttuihin, niin yritä puhua vielä. ja jos ei mee jakeluun, niin kannattaa oikeesti ietiä onko järkee olla tollasessa suhteessa..

 

["tjaa"]

no mietin tuota, että jos mies ei osaa olla lapsen kanssa kahdestaan, niin sitä pitäisi opiskella ensin. Eli aloitatte siitä, että sinä katselet sivulta ja mies hoitaa lasta piteneviä aikoja, ja sitten lähdet käymään ovesta ulkona piteneviä aikoja.

Eli pitää ymmärtää se, että asiaan liittyy monenlaisia tunteita miehelle, joista hän ei välttämättä kehtaa puhua. Mutta jos pehmeä lasku ei onnistu, niin sitten kävelisin vain ovesta ulos ja moikkaisin ovelta, että tulen kahden tunnin päästä, ei saa soittaa paitsi jos hätänumero ei vastaa. Sitten voisi hyvitellä vähän kiitokseksi. Seuraavalla kerralla kolme tuntia...

(Niin no, hätänumeron väki varmaan hirttäis mut tästä vitsistä. Pahoittelut. Ei saa soittaa sinne, ellei ole joku todempi hätä, ei ei...)

 

[juuh]

Konkretiaa!!! Tehkää kalenteri viikoksi kerrallaan, johon merkitsette kummallekin oman ajan, kotityöt ja niille tekijän, mahdollisesti seksinkin tai ainakin yhteisen ajan perheenä.
Ja sano sille miehelle, että mitä enemmän se huomioi sinua, sitä enemmän ja parempaa seksiä se saa, koska naiselle kotitoiden jakaminen on parasta esileikkiä Anna ja pakota mies ottamaan enemmän vastuuta lapsesta!

 

[Millenia]

Sori mutta en kyllä osaa antaa mitään ihania neuvoja, ainoa mikä tulee mieleen on "jätä se sika". Voi vittu taas mitä kaikkia kusipäitä akat viittii katella. Äijä luuhaa työjutuissa yhtenään, on joka viikko työmatkoilla, ja sitten on vähän byhyy jos ei pääse joka vkl "tuulettumaan" ja arkisin vähän "urheilemaan". Ja kotona pitäisi jalkojen levitä kun vähän sillä silmällä vilkaisee.

En yrittäisi enää mitään, mielestäni sinä olet jo osasi tehnyt tuon liiton eteen.

 

["just"]

[QUOTE="tjaa";25634676]no mietin tuota, että jos mies ei osaa olla lapsen kanssa kahdestaan, niin sitä pitäisi opiskella ensin. Eli aloitatte siitä, että sinä katselet sivulta ja mies hoitaa lasta piteneviä aikoja, ja sitten lähdet käymään ovesta ulkona piteneviä aikoja.

Eli pitää ymmärtää se, että asiaan liittyy monenlaisia tunteita miehelle, joista hän ei välttämättä kehtaa puhua. Mutta jos pehmeä lasku ei onnistu, niin sitten kävelisin vain ovesta ulos ja moikkaisin ovelta, että tulen kahden tunnin päästä, ei saa soittaa paitsi jos hätänumero ei vastaa. Sitten voisi hyvitellä vähän kiitokseksi. Seuraavalla kerralla kolme tuntia...

(Niin no, hätänumeron väki varmaan hirttäis mut tästä vitsistä. Pahoittelut. Ei saa soittaa sinne, ellei ole joku todempi hätä, ei ei...)[/QUOTE]

Siis niinkun TÄH??? Pehmeä lasku? Mies hoitaa lasta pideneviä aikoja? Äiti katsele sivulta??
Se mies on sen lapsen ISÄ, ei mikään päiväkotitäti

Tälläisiin viesteihin mulla on vaan yksi kysymys: miltäs äidit tuntuisi, jos miehet kohtelisi teitä yhtä epäluottamuksellisesti lasten hoidon asiossa? Aamulla mies ilmoittaa, että "enpä nyt tietää, voinko mennä töihin, osaatkohan sä hoitaa sitä lasta oikein?" tai "ma katselen tänään kotona, meen huomenna ehkä tunniksi ja sitten kahdeksi, että miten teillä se homma sujuu.... "