Puran vähän sydäntäni...

[Kylkiluu]

Ollaan oltu nyt yli viikko anoppilassa miehen ja lasten kanssa joulunvieton merkeissä ja myös kotona olevaa vesivahinkoa paossa. Esikoinen (kohta 3v) on ollut vauvasta asti mummon silmäterä ja on viettänyt mummon kanssa aikaa todella paljon, sitä enemmän mitä isommaksi tyttö on kasvanut. Tätä nykyä anoppi leikittää ja viihdyttää tyttöä lähes koko tytön hereilläoloajan ja väsymättä jaksaa leikkiä ja ulkoiluttaa joka päivä, vaikka 2 viikkoa putkeen. Tyttö tietenkin myös vaatii mummonsa seuraa eikä antaisi mummon edes jutella muiden paikalla olevien kanssa. Mä olen tietenkin moiseen puuttunut mutta vaikutus jää vähäiseksi, koska mummo itse myönnyttelee tyttöä tyyliin "joo, mummo leikkii sun kanssa ihan kohta, saanko äkkiä kastella nää kukat jookos?" :headwall:

No joo, tyhmää... Mutta nyt kun täällä on oltu yli viikko, mua ahdistaa se, ettei mulla ole ollut lapseni kanssa yhtään kahdenkeskistä aikaa Ja jos oon koettanut kysyä, haluaisko tyttö lähteä mun kanssani vaikka ulos, hän kieltäytyy jos mummo on paikalla. Ja sehän on koko ajan Mua niin surettaa, tuntuu että mä olen aivan toisarvoinen nykyään tytön mielessä :'( Mä en saisi edes hampaita pestä enkä iltasatua lukea. Jos niin sattuu että mummo ei ole paikalla, tyttö tulee syliin yms. mutta kuten sanottua, nämä hetket ovat harvinaisia...

Mä olen varmasti aika tylsä tyyppi, kiellän syömästä karkkia ennen ruokailua vaikka mummo niin mielellään tarjoaisi ja kannan kiukuttelevan tytön ruokapöydästä yläkertaan rauhoittumaan jos ruokailu menee ihan överiksi, vien päikkäreille vaikka olisi niin kiva leikkiä mummon kanssa jne. On alkanut tuntua aika ikävältä Anoppikin hanakasti valtaa itselleen tilaa tytön hoidossa jos vain saa mahdollisuuden siihen, esim. päättää tytön päiväohjelmasta yms.

Onneksi me lähdetään täältä huomenna... Mua niin ahdistaa jo. Kaikkea on tullut mieleen, sellaistakin että mä en enää ole tärkeä lapselleni :'(

Kiitos kun sain purkaa...

 

[vieras]

No huh. Noinko niitä hemmoteltuja kakaroita kasvatetaan. Kukaan muu kuin me vanhemmat ei ole koskaan pessyt noiden hampaita, eikä mua haittaisi vaikka joku muukin joskus hoitaisi.

 

[r u u s a]

Eikun sä ole äiti. Tytölle miljoonasti mummoa tärkeämpi. Ja juuri siksi mummo yrittää muin avuin.

 

[sad]

Sinä olet aina äiti tytöllesi ja tuo ikävänä olo kuuluu asiaan. Se luo turvallisuuden tunteen tytölle. Ja ihan varmasti olet tärkeä, NAUTI tästä "vapaudestasi".

 

[Kylkiluu]

Sinä olet aina äiti tytöllesi ja tuo ikävänä olo kuuluu asiaan. Se luo turvallisuuden tunteen tytölle. Ja ihan varmasti olet tärkeä, NAUTI tästä "vapaudestasi".

Niin, vähän pöljä olo tässä välillä onkin kun toisaalta pitäisi olla kiitollinen lastenhoitoavusta... Sinänsä on ihana juttu että mummolla ja pojantyttärellä on noin lämpimät välit, mutta kun täällä on vietetty jo yli viikko aikaa, mua alkaa ahdistaa monet pienet jutut. Ja se, että saan jatkuvasti vääntää tytön kanssa siitä, kuka vie nukkumaan ja päättää häntä koskevista asioista ja anoppi hämmentää omalla tahollaan soppaa. "No minähän voin viedä tytön nukkumaan kun hän tahtoo, miksi en saa..." :/

 

[un]

Oot varmasti lapsellesi tärkeä (tärkeämpi kuin mummo)! Sinä oot kuitenkin se ihminen, johon lapsesi on tottunut luottamaan, ja jonka kanssa hänellä todennäköisesti on vahvin kiintymyssuhde. Mummo on vaan ekstraa ja kivaa lapselle, tärkeä henkilö voi olla ihan syvällisestikin, mutta äiti on ykkönen On varmaan stressaava tilanne sulle, noin pitkä aikakin.. Ymmärrän! Koita jaksaa loppurutistus, ja älä riistä lapselta mummoa omalla mielipahallasi... Ymmärtäisiköhön anoppi, jos puhuisit hänelle tunteistasi suoraan?? Kuulostaa ihannemummolta, jolla on mennyt vähän överiksi! Näettekö tosi harvoin, että mummo siksi yrittää korvata?

Tsemppiä, sympatiat sulle!

 

[Kylkiluu]

Oot varmasti lapsellesi tärkeä (tärkeämpi kuin mummo)! Sinä oot kuitenkin se ihminen, johon lapsesi on tottunut luottamaan, ja jonka kanssa hänellä todennäköisesti on vahvin kiintymyssuhde. Mummo on vaan ekstraa ja kivaa lapselle, tärkeä henkilö voi olla ihan syvällisestikin, mutta äiti on ykkönen On varmaan stressaava tilanne sulle, noin pitkä aikakin.. Ymmärrän! Koita jaksaa loppurutistus, ja älä riistä lapselta mummoa omalla mielipahallasi... Ymmärtäisiköhön anoppi, jos puhuisit hänelle tunteistasi suoraan?? Kuulostaa ihannemummolta, jolla on mennyt vähän överiksi! Näettekö tosi harvoin, että mummo siksi yrittää korvata?

Tsemppiä, sympatiat sulle!

Kiitos sulle lohduttavista sanoistasi Niin oikeaan osuit, anoppi on ihannemummo jolla on mennyt vähän överiksi. Nähdään melko usein, pari viikonloppua kuukaudessa vietetään anoppilassa ja lisäksi anoppi ja appi käyvät meillä ainakin kerran kuussa.
Tytön syntymä oli iso juttu anopille, musta tuntuu että osittain siksi, että itse on saanut vain poikia. On halunnut luoda alusta asti todella lämpimän suhteen tyttöön ja siinä onnistunut, mikä on munkin mielestä ihana juttu

Nää mun fiilikset johtuvat varmaan suurelta osin omasta koti-ikävästä ja liian pitkäksi venähtäneestä kyläilystä. Ja sellainenkin juttu on taustalla, että vietettiin marraskuu-joulukuun vaihteessa täällä melkein kaksi viikkoa keittiöremonttievakossa ja ehdittiin olla vain 2 viikkoa kotona kun vesivahinko todettiin :/ Ja taas piti lähteä tänne.

Niin, olen mä mielessäni järkeillytkin että tytöllä on turvallinen peruskiintymys muhun ja isäänsä ja ollaanhan me varmaankin ne tärkeimmät ihmiset... Kaikkea hassua sitä vaan tulee mieleen, kun tunteet ja järki eivät aina kohtaa.