Puolisoni haluttomuus

[Janne]

Olen 29-vuotias mies ja kihloissa 28-vuotiaan naisen kanssa. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja menossa kesällä 2014 naimisiin. Olen kuitenkin alkanut miettiä naimisiinmenon järkevyyttä tyttöystäväni seksihalujen lähes täydellisen puuttumisen vuoksi.

Vähintään viimeiset 2 vuotta, jos ei kauemminkin, seksielämämme on ollut todella hiljaista ja täysin vastoin sitä, mitä itse haluaisin.

Meillä ei ole vielä lapsia ja asumme kahdestaan, molemmat työssäkäyviä, terveitä ja hyväpalkkaisia ihmisiä. Mitään esteitä hyvälle seksielämälle ei siis pitäisi olla.

Seksiä harrastetaan kuitenkin korkeintaan vain kerran kuukaudessa ja silloinkin jo ennalta sovittuna lauantai-iltana, mutta vain, jos tyttöystäväni on juonut alkoholia eikä ole liian väsynyt. Itse akti noudattaa joka kerta samaa kaavaa. Esileikkiä ei ole yhtään ja seksiasento on joka kerta sama: tyttöystävä tulee päälle ja vie aktin siinä asennossa aina loppuun asti.

Seksiä harrastetaan myös aina pimeässä ja peiton alla. Minun täytyy sulkea silmäni enkä saa esimerkiksi katsoa genitaalialueita päinkään aktin aikana – saati sitten koskettaa niitä. Tosin tyttöystäväni makaa niin tiukasti päälläni, että mitään mahdollisuuttaa tähän ei edes olisi.

Joskus seksiä harrastetaan niin, että tyttöystävälläni on housut vielä puoliksi jaloissa ja aktin päätyttyä hän laittaa samantien vaatteet päälle. Esimerkiksi T-paidan ja rintaliivit hän jättää mieluiten päälle seksin ajaksi, jotta niitä ei joudu jälkeenpäin etsimään sängystä tai lattialta. Muutenkaan hän ei halua näyttää itseään alasti vaan kietoutuu aina pyyhkeeseen, piilottelee genitaalialueitaan jne, vaikka hän on todella hyvän näköinen nainen. 4 vuoden suhteen aikana tällainen pitäisi kyllä jossain vaiheessa loppua? Muutenkin tyttöystäväni pitää alastomuutta ja kaikkea siihen liittyvää ”limaisena” ja likaisena, eikä halua esimerkiksi, että minä näkisin hänen jalkojensa väliin tai, että tulisin suihkun jälkeen alasti pois kylpyhuoneesta.

Yritän aina välillä lämmitellä tyttöystävääni, mutta jos käteni esimerkiksi käy edes pepun päällä, saan useimmiten vastaukseksi suoran ”Hei, tänään ei kyllä harrasteta seksiä.” Joskus hän tosin sanoo vihjailevasti ”myöhemmin voidaan vähän leikkiä” ja iskee minulle silmää. Kuitenkin, kun kello tulee n 22 ja olemme menossa nukkumaan, alkaa tyttöystäväni kiukuttelemaan mitä pienemmistäkin asioista ja tämä etenee aina siihen pisteeseen asti, että on selvää, että mitään seksiä ei tule tapahtumaan. Tai tyttöystävä laittaa yövaatteita päälle kuin jääkaudella eli kaikki mahdolliset yöhousut ja paidat, jolloin on selvää, että hän ei niitä enää ole riisumassa. Sen jälkeen odotankin sitten taas lauantaita, että jos silloin olisi hyvä ilta.

Joskus yritän lämmitellä häntä lauantai- tai sunnuntaiaamuisin, mutta silloin on aina liian kiire syömään aamupalaa. Ehdotan, että voisimme sitten aamupalan jälkeen palata vielä sänkyyn. Lopputulos on se, että tyttöystäväni menee suihkuun, jolloin se jo poistaa mahdollisuuden harrastaa seksiä jälkeenpäin. Suihkuunkaan en saa mennä mukaan, vaikka sitä olen muutaman kerran ehdottanutkin.

Niinpä olen viimeisten muutaman kuukauden aikana lopettanut ehdottelun lähes kokonaan ja alistunut asemaani. Viimeksi seksiä oli 26.1 lauantai-iltana ja sitä ennen 23.12.2012. Sitä edellinen kerta oli 17.11.2012. Huomaatteko, että olen tullut siihen pisteeseen, jossa tiedän tarkalleen koska sitä seksi harrastettiin?

Tyttöystäväni haluttomuus satuttaa minua henkisesti. Kuten sanoin, en enää viitsi paljon edes ehdotella. Välillä tyttöystäväni kyllä sanoo, että tietää minun haluavan enemmän seksiä, mutta kun pitäisi mennä itse asiaan eli harrastaa sitä seksiä, tulee hänelle aina jotain tekosyitä miksi juuri nyt ei tarvitse. Yleisin syy on nykyään ”kohta on viikonloppu, tehdään se sitten ;-)”.

Viikonloppuna ei sitten tapahdu mitään, koska perjantai-iltana tyttöystävä on liian väsynyt töiden vuoksi. Lauantaiaamuna täytyy nousta ylös, pestä pyykit, käydä kaupassa. Lauantai-iltapäivällä ei viitsi, koska ”voidaan tehdä se myöhemmin illalla ;-). Illalla tyttöystävä laittaa sitten taas yövaatteet päälle ja menee haukotellen peiton alle. Taas on selvää, että mitään seksiä ei ole tulossa. Sunnuntaiaamuna hän nukkuu niin kauan, että minä olen jo ollut pari tuntia hereillä ja tehnyt aamupalan. Aamupalan jälkeen hän menee suoraan suihkuun ja mahdollisen ehdotuksen tullessa sanoo ”myöhemmin illalla”. No sunnuntai-iltana hän makaa sängyssä klo 22 ja seksiä ei ole tulossa, koska ”täytyy nukkua, huomenna on taas työpäivä.”

Tämä rutiini on myös tullut juhlapyhiin ja lomalle eli kesälomallakin seksiä on yhtenä lauantaina, jos se nyt sattuu olemaan se lauantai kun tyttöystäväni viitsii ottaa vaatteita pois. Aina löytyy joku tekosyy, että miksi tänään ei nyt jaksa, vaikka huomenna ei ole töitäkään.

Joskus olemme lauantai-iltaisin ystäviemme luona yhdessä tai erikseen ja joskus minusta tuntuu, että tyttöystävä venyttää kotiinlähtöä tahallaan, jotta ei ”joutuisi” harrastamaan seksiä. Tai sitten sunnuntaina minun lämmitellessä hän sanoo, että eilen olisin halunnut, mutta sinä et ollut vielä kotona / olit jo nukkumassa kun minä tulin kotiin.

Tämä lukko ei ole tosin vain seksissä vaan myös esimerkiksi normaalissa suutelussa. Suukot ovat nykyään vain nopeita pusuja ja mieluiten poskelle. Joskus makaamme sohvalla sylikkäin, mutta käteni eivät saa edes osoittaa rintoja tai peppua päin. Ja jos yritän suudella häntä, kutiaa kuulemma juuri 2 tuntia sitten ajettu partani jo liikaa.

Minä saan kyllä lähes päivittäin hieroa tyttöystäväni selkää ja hartioita, koska ne ovat kuulemma niin lukossa. Ehkä ne ovatkin ja tein sitä ennen mielelläni, mutta nykyään vain velvollisuudentunnosta hänen katsoessa minua Bambi-silmillään. Vaikka en ole mielestäni kyllä enää velvollinen tekemään yhtään mitään.

Rakastan kyllä tyttöystävääni ja haluaisin hänen kanssaan naimisiin, mutta onko se kaikki sen arvoista, jos jo 28-vuotiaana hän ei halua kanssani seksiä juuri yhtään? Olemme puhuneet lapsien hankkimisesta ja haluaisin kyllä jälkikasvua, mutta tiedän, että sen ensimmäisen lapsen jälkeen seksiä ei ole luvassa moneen kuukauteen tai edes vuosiin, jos huonosti käy. Muutenkin jo alastomuutta karttava tyttöystäväni ei varmasti halua minun näkevän häntä enää koskaan alasti sen jälkeen.

En tiedä, mitä tekisin. Puhumalla homma tuskin mihinkään muuttuu enkä uskalla mitään terapiaakaan ehdotella. En haluaisi satuttaa puolisoani, mutta en tiedä haluanko elää loppuelämääni vain sitä satunnaista lauantai-iltaa odotellen.

 

[nainen 30 v.]

En tiedä, mitä tekisin. Puhumalla homma tuskin mihinkään muuttuu enkä uskalla mitään terapiaakaan ehdotella. En haluaisi satuttaa puolisoani, mutta en tiedä haluanko elää loppuelämääni vain sitä satunnaista lauantai-iltaa odotellen.

Miksi uskot, ettei homma muutu puhumalla? Oletko yrittänyt? Miksi et uskalla ehdottaa terapiaa? Pelkäätkö, että asiat muuttuisivat siitä huonompaan suuntaan, jos ehdottaisit? Voivatko ne enää muuttua huonompaan suuntaan, mitä hävittävää sinulla enää on?

Kuinka hyvin todella tunnet tyttöystäväsi ja hänen elämänsä ennen sinua? Hänen käytöksensä nimittäin kuulostaa ihan siltä, että hänelle on ehkä tapahtunut joskus jotain pahaa - ehkä raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö - ja siksi hän ei kykene suhtautumaan seksiin normaalisti. Se, että hän ei halua näyttäytyä alasti ja että sinunkin alastomuutesi on hänelle epämiellyttävää ja että rakastelu pitää aina tapahtua pimeässä saman kaavan mukaan silloin harvoin kun se tapahtuu ja että hän ei halua näyttää jalkoväliään eikä antaa koskea on minusta kyllä melko selvä merkki seksuaalisesta väkivallasta. Seksi selvästi pelottaa häntä, siksi hän yrittää vältellä sitä, aiheuttaa riidan aina kun pitäisi mennä sänkyyn, ja silloin kun seksiä ei voi välttää, hoitaa sen mahdollisimman nopeasti pois alta. Sanoit itsekin, että hänestä alastomuus on "likaista". Monet raiskausten ja hyväksikäytön uhrit sanovan, että he tuntevat itsensä nimenomaan likaiseksi.

Seksuaalinen väkivalta on voinut olla joko fyysistä tai henkistä tai sitten molempia. Se on voinut alkaa jo hyvin aikaisin esim. vanhempien asennoitumisesta seksiin ja sukupuoliasioihin. Jos vanhemmat ovat antaneet kuvan, että seksi on jotain hävettävää ja likaista ja synnillistä, niin se käsitys voi istua hyvinkin tiukassa vielä aikuisiälläkin. Tai sitten se on voinut olla joku muu läheinen aikuinen tai opettaja tai joku aikaisempi poikaystävä. Tai joku satunnainen baarituttavuus.

Tuohon tilanteeseen ei ole mitään muuta keinoa kuin puhuminen. Ja terapia, jos kyseessä todella on seksuaalinen hyväksikäyttö tai raiskaus. Yritä keskustella asiasta tyttöystäväsi kanssa, kysele varovaisesti, ehdota sitä terapiaa. Ja muista, että siitä ei todellakaan tule mikään yhden illan istunto, vaan mahdollisesti pitkäaikainenkin juttu. Et suinkaan tule saamaan mitään villiä ja estotonta seksiä heti ensi kuussa, vaan siihen saattaa mennä vuosia - jos sittenkään. Niin että jos et ole enää valmis yrittämään ja olemaan kärsivällinen ja odottamaan, niin silloin on paras tehdä se heti selväksi.

 

[Janne]

Miksi uskot, ettei homma muutu puhumalla? Oletko yrittänyt? Miksi et uskalla ehdottaa terapiaa? Pelkäätkö, että asiat muuttuisivat siitä huonompaan suuntaan, jos ehdottaisit? Voivatko ne enää muuttua huonompaan suuntaan, mitä hävittävää sinulla enää on?

Eipä minulla tosiaan enää mitään hävittävää ole. Mutta moraalisesti ajattelen, että onko oikein jättää toinen, elämäni rakkaus, vain seksin takia?

Kuinka hyvin todella tunnet tyttöystäväsi ja hänen elämänsä ennen sinua? Hänen käytöksensä nimittäin kuulostaa ihan siltä, että hänelle on ehkä tapahtunut joskus jotain pahaa - ehkä raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö - ja siksi hän ei kykene suhtautumaan seksiin normaalisti.

Ei ole tällaista historiaa takana. Tunnemme toisemme jo sen verran kauan ja hyvin, että tämän tietäisin. Suhteen alussa seksiä kuitenkin oli normaalisti, mutta viimeisten parin vuoden aikana se on loppunut ja välttelystä on tullut se pääasia. Esim. seurustelun alussa halumme kohtasivat melkein täydellisesti, mutta ei enää. Tosin hän ei koskaan ole ollut mikään kokeilutyyppi, joten aktin asento ja muu on ollut läpi suhteen melkeinpä samanlainen.

 

[Näin miehenä....]

......mietin että miten ihmeessä olette näin kauan jaksaneet toisianne? Missä on iloisuus, henkinen yhteensopivuus, elämää kuljettavat voimat? Kyllä ongelmia on odotettavissa, mietipä vielä muutama tovi.

 

[Näin miehenä....]

......mietin että miten ihmeessä olette näin kauan jaksaneet toisianne? Missä on iloisuus, henkinen yhteensopivuus, elämää kuljettavat voimat? Kyllä ongelmia on odotettavissa, mietipä vielä muutama tovi.

 

[Maija]

Mielestäni seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Jos sen saralla on ongelmia niin ovatko ihmiset silloin sopivia toisilleen? Jos näitä ongelmia ei ratkaise niin ennen pitkää jompi kumpi hakee tyydytyksensä muualta. Toimivassakin seksielämässä on "lukkoja" tai kuivvia kausia silloin tällöin, mutta niistä voidaan puhua ja ne ovat ohi meneviä. Seksi on niin paljon enemmän kuin vain seksiä; sehän on läheisyyttä ja juuri sitä toisen rakastamista. Rakkauteen kuuluu myös fyysinen läheisyys. Mielestäni sinulla on oikeus siihen, että asioista pystyttäisiin puhumaan ja miettimään mahdollisesti syitä ongelmiin. Tie naisen alapäähän vie yläpään kautta. Toivottavasti lukot alkavat aukeamaan. p.s. meillä ongelma on niin päin että miehelläni on huomattavasti alhaisempi vietti kuin minulla, mutta tämä kuitenkin siedettävällä tasolla.

 

[uGLY]

Tulevaisuudenkuvanne: menette naimisiin, teette pari lasta (sen verran puolisosi toki joutuu jalkojaan armosta levittämään) ja kun sitten parin vuoden kuluttua toteat että vaimosi ei senkään vertaa ole enää kiinnostunut sinusta, alat juosta vieraissa.
Jäät kiinni tahtomattasi/ puoliksi tahallasi - tulee ero, jaatte omaisuuden ja sen lisäksi maksat vielä elatusmaksuja lapsistasi seuraavat 16-18 vuotta.
Plus olet muutenkin "kiinni" tässä exässäsi lasten kautta "loppuelämän".

HARKITSE TARKKAAN MITÄ OLET TEKEMÄSSÄ.

 

[K. Westerlund]

Oliko alkuaikojen seksi samanlaista "piilotouhua" vatteet päällä ja pimeässä peiton alla? Onko hän aina ollut yhtä vastahakoinen näyttäytymään alasti, vai onko tämä alkanut samaa tahtia seksin harvenemisen myötä? Onko tyttöystäväsi mielestäsi aina ollut estoinen tyyppi, ja miten se siinä tapauksessa ilmenee hänen yleisessä olemuksessaan ja kanssakäymisessä sinun ja muiden kanssa?

Oletteko puhuneet keskenänne sukupuolielämän laantumisen syistä? Oletko todella kertonut tyttöystävällesi miltä tämä sinusta tuntuu, vai vain alistunut hänen päätöksiinsä? Välittääkö hän sinun mielipiteistä yleensäkään, vai onko hän "niiden yläpuolella"? Käyttääkö hän sinuun valtaansa yleensäkin, yrittääkö hän hallita sinua ja päättää asioista puolestasi? Annatko tämän tapahtua? Onko sinusta tullut ajan mittaan hänen palvelijansa, aina valmiina odottamassa mitä prinsessasi seuraavaksi haluaa?

Kirjoituksestasi saan nimittäin sen kuvan, että tyttöystäväsi sanoo (ja tekee) missä mennään, ja sinä myötäilet rajojasi venytellen. Tästä saa vaikutelman, että hän ajattelee vain itseään, eikä välitä sinusta ollenkaan. Olet statisti hänen elämässään. Sinulle ei suhteessanne ole jätetty yhtään omaa tilaa, kaikki pyörii tyttöystäväsi aivoitusten ympärillä.

Tämän perusteella tyttöystäväsi kyllä selvästi olisi terapian tarpeessa. Hyvä terapeutti näkee pian, voiko tilanteeseen vaikuttaa vai ei. Voitte aivan hyvin mennä yhdessäkin vaikkapa parisuhdeneuvontaan keskustelemaan suhteenne tasapaino-ongelmasta kuten myös fyysisen puolen toimimattomuudesta. Tällaisenaan suhde on ajautumassa umpikujaan: kauanko luulet jaksavasi? Parisuhde ei ole alistumista toisen oikuille, vaan yhteinen yritys, jossa kummatkin voivat kokea olevansa kuultuja ja kohdattuja.

Puutteellinen seksielämänne ei siis mielestäni ole suhteenne ykkösongelma (vaikka ymmärrän, että se tuntuu eniten), vaan nimen omaan tasapainon toispuolisuus ja arvatenkin toimimaton keskinäinen viestintä. Vai koetko itsesi kuulluksi ja kohdatuksi suhteessanne?

Tässä oli paljon ikäviäkin kysymyksiä, mutta niihin rehellisesti vastaamalla itsellesi saat paljon selville siitä, kannattaako näiden olosuhteiden vallitessa ollenkaan suunnitella sitoutuvansa tähän suhteeseen. Paljon riippuu siitä, miten tyttöystäväsi tulee sinua vastaan, onko hän valmis osallistumaan terapiaan, haluaako hän ollenkaan muuttua, ja tuleeko hän kuuntelemaan sinua ihan oikeasti, vai saneleeko hän sinulle edelleen, miten sinä ajattelet ja tunnet, ja mitä teet tai et. Tässä tilassa, kerrotun perusteella, olisin itse erittäin epäileväinen naimisiinmenon järkevyydestä. Tyttöystäväsi vaikuttaa olevan pahasti takalukossa, ja vain ulkopuolinen apu voi paljastaa, kykeneekö hän lukkonsa avaamaan.

Toivotan onnea, että pääsisitte yhteisymmärrykseen!

 

[heksuliini]

Oliko alkuaikojen seksi samanlaista "piilotouhua" vatteet päällä ja pimeässä peiton alla? Onko hän aina ollut yhtä vastahakoinen näyttäytymään alasti, vai onko tämä alkanut samaa tahtia seksin harvenemisen myötä? Onko tyttöystäväsi mielestäsi aina ollut estoinen tyyppi, ja miten se siinä tapauksessa ilmenee hänen yleisessä olemuksessaan ja kanssakäymisessä sinun ja muiden kanssa?

Oletteko puhuneet keskenänne sukupuolielämän laantumisen syistä? Oletko todella kertonut tyttöystävällesi miltä tämä sinusta tuntuu, vai vain alistunut hänen päätöksiinsä? Välittääkö hän sinun mielipiteistä yleensäkään, vai onko hän "niiden yläpuolella"? Käyttääkö hän sinuun valtaansa yleensäkin, yrittääkö hän hallita sinua ja päättää asioista puolestasi? Annatko tämän tapahtua? Onko sinusta tullut ajan mittaan hänen palvelijansa, aina valmiina odottamassa mitä prinsessasi seuraavaksi haluaa?

Kirjoituksestasi saan nimittäin sen kuvan, että tyttöystäväsi sanoo (ja tekee) missä mennään, ja sinä myötäilet rajojasi venytellen. Tästä saa vaikutelman, että hän ajattelee vain itseään, eikä välitä sinusta ollenkaan. Olet statisti hänen elämässään. Sinulle ei suhteessanne ole jätetty yhtään omaa tilaa, kaikki pyörii tyttöystäväsi aivoitusten ympärillä.

Tämän perusteella tyttöystäväsi kyllä selvästi olisi terapian tarpeessa. Hyvä terapeutti näkee pian, voiko tilanteeseen vaikuttaa vai ei. Voitte aivan hyvin mennä yhdessäkin vaikkapa parisuhdeneuvontaan keskustelemaan suhteenne tasapaino-ongelmasta kuten myös fyysisen puolen toimimattomuudesta. Tällaisenaan suhde on ajautumassa umpikujaan: kauanko luulet jaksavasi? Parisuhde ei ole alistumista toisen oikuille, vaan yhteinen yritys, jossa kummatkin voivat kokea olevansa kuultuja ja kohdattuja.

Puutteellinen seksielämänne ei siis mielestäni ole suhteenne ykkösongelma (vaikka ymmärrän, että se tuntuu eniten), vaan nimen omaan tasapainon toispuolisuus ja arvatenkin toimimaton keskinäinen viestintä. Vai koetko itsesi kuulluksi ja kohdatuksi suhteessanne?

Tässä oli paljon ikäviäkin kysymyksiä, mutta niihin rehellisesti vastaamalla itsellesi saat paljon selville siitä, kannattaako näiden olosuhteiden vallitessa ollenkaan suunnitella sitoutuvansa tähän suhteeseen. Paljon riippuu siitä, miten tyttöystäväsi tulee sinua vastaan, onko hän valmis osallistumaan terapiaan, haluaako hän ollenkaan muuttua, ja tuleeko hän kuuntelemaan sinua ihan oikeasti, vai saneleeko hän sinulle edelleen, miten sinä ajattelet ja tunnet, ja mitä teet tai et. Tässä tilassa, kerrotun perusteella, olisin itse erittäin epäileväinen naimisiinmenon järkevyydestä. Tyttöystäväsi vaikuttaa olevan pahasti takalukossa, ja vain ulkopuolinen apu voi paljastaa, kykeneekö hän lukkonsa avaamaan.

Toivotan onnea, että pääsisitte yhteisymmärrykseen!

Itse olen ollut samassa
tilanteessa jo useammanvuoden kanttiakysyy sinulta oletko valmis kärvistelemään.
Vai lähdetkö nostelemaan ratkaisut ei tule olemaan helppoja teet mitä tahansa?

 

[Mikketin]

Kiertäisin tytön kaukaa =( Naisessa on sokka irti =( Kohta räjähtää ja seksi loppuu ja parisuhde ongelmat alkaa =(

 

[Janne]

Oliko alkuaikojen seksi samanlaista "piilotouhua" vatteet päällä ja pimeässä peiton alla? Onko hän aina ollut yhtä vastahakoinen näyttäytymään alasti, vai onko tämä alkanut samaa tahtia seksin harvenemisen myötä? Onko tyttöystäväsi mielestäsi aina ollut estoinen tyyppi, ja miten se siinä tapauksessa ilmenee hänen yleisessä olemuksessaan ja kanssakäymisessä sinun ja muiden kanssa?

Itse asiassa ensimmäiset seksit ja vielä ensimmäiset 2 vuotta seksiä oli useampaan kertaan viikossa. Joskus ihan vain sohvalla maatessa tiistai-iltana tuli harrastettua seksiä ja eri asennoissa. Silloin tyttöystäväni oli vielä jopa alasti. Esim. sain tulla päälle lähetyssaarnaajassa. Nykyään sitä en enää saa tehdä, vaikka hienovaraisesti yrittäisinkin. Sanoisin, että tämä vastahakoinen alastomuus kulkee melkeinpä käsi kädessä seksin vähenemisen kanssa.

Noin yleensä tyttöystäväni on vähän pidättyvämpää sorttia, mutta ei kuitenkaan mikään ujo.

Oletteko puhuneet keskenänne sukupuolielämän laantumisen syistä? Oletko todella kertonut tyttöystävällesi miltä tämä sinusta tuntuu, vai vain alistunut hänen päätöksiinsä?

Emme ole puhuneet asiasta sen enempää kuin mitä olen joskus vihjaissut hienovaraisesti, että onpas siitä aikaa kun viimeksi ollaan harrastettu seksiä. Tyttöystäväni vastaus on jo pari vuotta ollut ”no eihän viikolla kukaan seksiä harrasta kun käydään töissä.” Olen siis loppujen lopuksi alistunut tähän ja kuten sanoin, nykyään en edes enää pahemmin ehdottele mitään. Säästynpähän pettymykseltä. Odotan sitten sitä viininhuuruista lauantai-iltaa ja että josko alkoholi saisi hänen hormooninsa jylläämään.

Välittääkö hän sinun mielipiteistä yleensäkään, vai onko hän "niiden yläpuolella"? Käyttääkö hän sinuun valtaansa yleensäkin, yrittääkö hän hallita sinua ja päättää asioista puolestasi? Annatko tämän tapahtua? Onko sinusta tullut ajan mittaan hänen palvelijansa, aina valmiina odottamassa mitä prinsessasi seuraavaksi haluaa?

Hmm. Tämä on hyvä kysymys. Haluaisin uskoa, että hän välittää mielipiteistäni, mutta hän on ihmisenä erittäin herkästi hermostuvaa sorttia kun itse taas olen rauhallisempi ja haluan välttää turhia konflikteja. Kun asiaa syvemmin ajattelen niin tyttöystäväni todellakin hallitsee minua. Ei nyt sentään pelolla, mutta mielipiteeni ja ajatukseni eivät ole hänelle se asian A ja O. Otetaan niinkin triviaali esimerkikki kuin uusi auto. Löysin todella hyvän ja sopivan auton mahtavaan hintaan. Näyttelyauto, 15 km ajettu, hinta 13 000 euroa. Olimme budjetoineet uuteen autoon 15 k, joten ajattelin, että niilläparilla ylijäävällä tonnilla voisi ostaa jotain kivaa- Tyttöystävälleni se auto ei kuitenkaan ”näyttänyt hyvältä”, johon ilmoitin, että tärkeintä on autossa se, että sillä pääsee paikasta A paikkaan B. Kävimme lopulta katsomassa autoa ja tyttöystäväni seisoi naama norsunvitulla koko ajan autoliikkeessä. Myyjäkin jo huomasi, että tästä tuskin tulee mitään ja ne autokaupat jäivät sitten tekemättä. Tästä on aikaa n. 3 kuukautta. Tyttöystäväni haluaisi uuden Audi Q5:n tai Nissan Qashqai 2:n, jotka ovat molemmat aivan liian kalliita meille.

Toisena esimerkkinä, kokkailemme yhdessä aina perjantai-iltana. Tyttöystäväni on erittäin nirso ruuan suhteen eikä mielellään syö mitään, mitä ei ole ennen syönyt. Pari viikkoa sitten hän ehdotti, että oltaisiin tehty makaroonilaatikkoa, mutta olimme jo edellisenä viikonloppuna syöneet perjantaina gnoccheja ja lauantaina & sunnuntaina toisenlaista nuudelilaatikkoa. Sanoin, että makaroonilaatikko on hyvä idea, mutta eikö me syöty jo viime viikonloppuna ihan tarpeeksi makarooneja ja voitaisiin kokata tänään jotain muuta, vaikka riisiä. Tyttöystäväni veti herneen nenäänsä ja yhtäkkiä hänellä ei ollut enää edes nälkä vaan söi koko iltana kaksi paahtoleipää. Ei varmasti tarvitse sanoa, että sinä iltana ei harrastettu seksiä. Lauantaina sitten teimme makaroonilaatikkoa kahdeksi päiväksi :-(

Olenkin joskus pyöritellyt mielessäni ajatusta, että tyttöystävälläni voisi olla narsistisia piirteitä kun hän oikein hermostuu ja yhtäkkiä alkaakin ukkostamaan kirkkaalta taivaalta. En tiedä, ehkä minusta on tosiaan tullut ajan mittaan hänen palvelijansa ja se heijastuu myös seksiin. Eli hän päättää koska haluaa (kerran kuussa), eikä tee sitä edes minua mielyttääkseen vaan kokeilee, että olisiko siitä hänelle sittenkin jotain kivaa tarjolla. Vai olenko pahasti hakoteillä?

Kirjoituksestasi saan nimittäin sen kuvan, että tyttöystäväsi sanoo (ja tekee) missä mennään, ja sinä myötäilet rajojasi venytellen. Tästä saa vaikutelman, että hän ajattelee vain itseään, eikä välitä sinusta ollenkaan. Olet statisti hänen elämässään. Sinulle ei suhteessanne ole jätetty yhtään omaa tilaa, kaikki pyörii tyttöystäväsi aivoitusten ympärillä.

Kuten yllä kirjoitin, näin se taitaa olla.

Tämän perusteella tyttöystäväsi kyllä selvästi olisi terapian tarpeessa. Hyvä terapeutti näkee pian, voiko tilanteeseen vaikuttaa vai ei. Voitte aivan hyvin mennä yhdessäkin vaikkapa parisuhdeneuvontaan keskustelemaan suhteenne tasapaino-ongelmasta kuten myös fyysisen puolen toimimattomuudesta. Tällaisenaan suhde on ajautumassa umpikujaan: kauanko luulet jaksavasi? Parisuhde ei ole alistumista toisen oikuille, vaan yhteinen yritys, jossa kummatkin voivat kokea olevansa kuultuja ja kohdattuja.

Puutteellinen seksielämänne ei siis mielestäni ole suhteenne ykkösongelma (vaikka ymmärrän, että se tuntuu eniten), vaan nimen omaan tasapainon toispuolisuus ja arvatenkin toimimaton keskinäinen viestintä. Vai koetko itsesi kuulluksi ja kohdatuksi suhteessanne?

Tässä oli paljon ikäviäkin kysymyksiä, mutta niihin rehellisesti vastaamalla itsellesi saat paljon selville siitä, kannattaako näiden olosuhteiden vallitessa ollenkaan suunnitella sitoutuvansa tähän suhteeseen. Paljon riippuu siitä, miten tyttöystäväsi tulee sinua vastaan, onko hän valmis osallistumaan terapiaan, haluaako hän ollenkaan muuttua, ja tuleeko hän kuuntelemaan sinua ihan oikeasti, vai saneleeko hän sinulle edelleen, miten sinä ajattelet ja tunnet, ja mitä teet tai et. Tässä tilassa, kerrotun perusteella, olisin itse erittäin epäileväinen naimisiinmenon järkevyydestä. Tyttöystäväsi vaikuttaa olevan pahasti takalukossa, ja vain ulkopuolinen apu voi paljastaa, kykeneekö hän lukkonsa avaamaan.

Olen vain sitä mieltä, että jos ehdotan jotain pariterapiaa, on luvassa vuosisadan tappelu, koska tyttöystäväni luulee, että pidän häntä hulluna tai ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena.

 

[Janne]

Lisäyksenä vielä:

Rakastan tyttöystävääni, mutta oletetaan, että saamme lapsen 2 vuoden päästä. Hän on silloin 30 vuotta ja minä 31. Tyttöystäväni on ehkä sitä mieltä, että lapsen teon jälkeen seksiä ei enää tarvitse harrastaa, koska se lapsikin on jo tehty. Haluanko elää seuraavat 40-50 vuotta vain satunnaisella lauantai-seksillä. Voin hyvin kuvitella, että meillä tulee joskus jopa yli vuoden tauko seksissä. Esim. tyttöystäväni ollessa joskus tulevaisuudessa raskaana hän ei varmastikaan tule raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen muutamaan kuukauteen harrastamaan seksiä.

 

[oikeesti...]

Lisäyksenä vielä:

Rakastan tyttöystävääni, mutta oletetaan, että saamme lapsen 2 vuoden päästä. Hän on silloin 30 vuotta ja minä 31. Tyttöystäväni on ehkä sitä mieltä, että lapsen teon jälkeen seksiä ei enää tarvitse harrastaa, koska se lapsikin on jo tehty. Haluanko elää seuraavat 40-50 vuotta vain satunnaisella lauantai-seksillä. Voin hyvin kuvitella, että meillä tulee joskus jopa yli vuoden tauko seksissä. Esim. tyttöystäväni ollessa joskus tulevaisuudessa raskaana hän ei varmastikaan tule raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen muutamaan kuukauteen harrastamaan seksiä.

pahin moka mitä oikeasti voit tehdä, on hankkia lapsi(a) hänen kanssaan.
Kestät ehkä lapsen takia pari vuotta, mutta sitten ehkä tapaatkin jonkun mukavan naisen jossain, ja huomaat kuinka kivaa elämä VOI olla.
Ja sitten sinulla on pallo jalassa loppuelämäsi, se lapsi tämän ekan kanssa - ja hän voi myöskin omistaa "loppuelämänsä" kostamiseen, kun kerran jätit hänet. Lapsen kautta se onnistuu MAINIOSTI. Lue vaikka maistiaisiksi vähän uusperheellisten sivuja...

 

[K. Westerlund]

Vaikeimmassa tilanteessa ollaan aina, ellei ihminen itse halua tai osaa nähdä omaa tilaansa. Asiat muuttuvat vain, jos itse sitä haluaa. Kumppaniaan ei voi muuttaa, vain itseään.

Minusta sinun ehdottomasti kannattaa ottaa "riski" ja ehdottaa parikonsultointia, ei siksi että tyttöystäväsi olisi tai voisi luulla olevansa "hullu", vaan siksi, että sinä voit suhteessa huonosti. Ellei kihlattusi tästä välitä, ei hän välitä sinusta tai suhteestanne muutenkaan oikeasti. Silloin saat varmuuden sille, ettei teidän välillänne ole oikeasti mitään, minkä pohjalle rakentaa lämmintä ja toimivaa suhdetta. "Parempi kertainen rytinä..." pätee tässä oikein hyvin.

Jos hän taas yllättäen (tunnet hänet ja hänen reagointitapansa varmasti hyvin, mutta jos kuitenkin...) on suostuvainen tulemaan kanssasi ammattikuuntelijan juttusille, teille aukeaa yhtäkkiä ihan uudet mahdollisuudet.

Minua arveluttaa kovasti tuo, että tyttöystäväsi on matkan varrella "muuttanut taktiikkaansa" sinun kanssasi. Melkein toivoin, ettei näin olisi ollut, sillä se viittaa tosiaan (kuten itsekin vähän ounastelet) narsistiseen käyttäytymiseen. En voi väittää, että tyttöystäväsi olisi diagnosoitavissa narsuksi, puhun vain ominaisuudesta, joka on narsistille tyypillistä, eli siitä, että suhteen alussa ollaan niin ihanaa kumppania, mutta kun suhde on vakiintunut ja olet koukussa, hanat lyödään kiinni ja unelmasta kuoriutuu painajainen. Lievemmissä tapauksissa tosin riittää, että toinen on tarpeeksi koukussa, jotta voi elää elämäänsä ihan omalla tavallaan, toisesta välittämättä - narsistisesti käyttäytyvä ei välttämättä ole väkivaltainen tai aggressiivinen tai edes häijy, vaan ihan "vain" välinpitämätön, tunnekylmä ja hallitseva.

Jonkin tason tunnehäiriö tai luonnehäiriö vaikuttaisi kyllä valitettavasti olevan mahdollista, kerrotun perusteella. Valitettavasti juuri siksi, että nämä ovat juuri niitä mielen tiloja, jotka eivät kovinkaan todennäköisesti tule muuttumaan, sillä niiden kantajilta puuttuu "sairaudentunto" eli kyky itse nähdä oma tilansa. Mutta tämä epäilys varmistuu tai kumoutuu vasta sitten, kun kyseinen henkilö asetetaan tämän mahdollisuuden eteen.

Siksi kannustan ehdottamaan parikonsultointia, siitä huolimatta että kumppanisi kokisi sen henkilökohtaisena loukkauksena. Minusta hän loukkaa sinua jatkuvasti rajaamalla sinun luonnollisia oikeuksiasi päivittäin. Mitä sinulla on menetettävää? Ymmärrän, että haluat rakastaa kihlattuasi, mutta haluaako hän ottaa tämän rakkauden vastaan? Ja kykeneekö hän antamaan vastarakkautta?

 

[K. Westerlund]

Haluan vielä kiinnittää huomiosi omaan osuuteesi teidän suhteenne olemuksessa. Saan sen käsityksen, että haluat käsitellä tyttöystävääsi hyvin hellävaroen ja myöntyväisesti, kuin hän olisi haurasta lasia. Silti hän ei itse mitenkään vaikuta käyttäytyvän "hauraasti" tai "hennosti", vaan päinvastoin melko komentooramaisin ottein.

Jos luet omat kirjoituksesi uudelleen, ja keskityt omaan osuuteesi kerrotuissa episodeissa, huomannet tämän läpikäyvänä ominaisuutena? Onko rakkaus sinulle myötäilemistä ja alistumista toisen oikkuihin?

Voisi olla mielenkiintoista nähdä, miten kihlattusi reagoisi, jos hänellä yhtäkkiä olisi vastassa mies, joka lyö nyrkin pöytään ja sanoo että nyt tämä pelleily saa luvan loppua, tuossa on ovi jos et osaa käyttäytyä ihmisiksi! Hän nimittäin oireilee kuin oikukas lapsi, joka on nähnyt, että muita voi pompotella omien mielihalujensa mukaan. Miksi lapsi tekee näin? Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, kyseessä on yleensä turvattomuus. Kun vanhemmat eivät aseta rajoja lapsilleen (tai jostakin muusta syystä), lapsi kokee turvattomuutta ja yrittää siksi itse ottaa tilanteen haltuunsa, alkaa kontrolloida ympäristöään.

Tämä toimintamalli saattaa jatkua aikuisuuteen asti, ellei kyseinen ihminen löydä sisäistä turvan tunnetta jostakin. Alistuvainen ja myötäilevä kumppani - kaikesta tarkoitetusta rakkaudellisuudesta huolimatta - ei suo hänelle tätä turvallisuuden tunnetta, vaan päinvastoin ruokkii epävarmuutta: "eikö tuokaan tiedä mitä pitää tehdä ja miten toimia?" Rakastavainen ymmärtäväisyys tulkitaan empimiseksi ja epävarmuudeksi (jota se usein myös pohjimmiltaan voi olla).

Se, että kihlattusi haluaa hallita sinua, tehdä kaikki päätökset ja olla jatkuvasti ohjaksissa, sinun kiltisti myötäillessä ja alistuessa, vittaisi mielestäni vahvasti tähän ilmiöön.

Turvaton ihminen haluaa vierelleen vahvan kumppanin, joka ottaa vastuun ja sanoo missä kaappi seisoo. Tämänkin takia sinun mielestäni ilman muuta pitää ottaa vastuu suhteestanne ja suorastaan vaatia, että menette yhdessä hakemaan apua toimimattoman suhteenne pelastamiseksi. Ellei hän suostu, hän on jo liiaksi suojautunut oman itsetyytyväisyytensä harhapanssariin, eikä ulkoapäin voi asialle sitten enää mitään.

Liiallinen alistuminen ja myötäily ei kuitenkaan ole kiltteyttä eikä rakkautta, vaan arkuutta omata oma mielipide ja itseisarvo. Huomatessaan tällaisia taipumuksia kannattaa kysyä itseltään, millainen itsetuntoni on? Yritänkö ostaa suosioni ja arvoni muilta olemalla "kiltti" ja "myötäileväinen"? Uskallanko olla oma itseni, vai yritänkö olla juuri sellainen, jonka kuvittelen muiden haluavan, että olisin?

Miten voisin edes olla varma, haluaako toinen, että olisin juuri sellainen kuin luulen hänen haluavan?

 

[Mies 50]

Westerlundin kommentit ovat asiallisia ja mielestäni hyviä, otapa niistä pikkasen ajattelun aihetta itsellesi. Koko kirjoittelustasi tuntuu ettet ole ollenkaan kokenut vierelläsi ihmistä joka kunnioittaa ja rakastaa sinua koko sydämestään. Itse en pystyisi olemaan kumppanisi luonteella varustetun ihmisen kanssa minuutteja kauempaa. Älä ainakaan missään nimessä hanki lapsia tuollaiseen suhteeseen. Ajattelen vain lapsia.

 

[Spade]

hmm... Mieleen pakostakin juolahti, että kun puolisosi käytös on muuttunut suhteenne jatkuessa noinkin radikaalisti. Että olisikohan mahdollista ajatella, että puolisollasi on, tai on ollut suhde jonkun muun kanssa. Siksi kanssasi pakollinen kerta kuukaudessa riittää hänelle.
Oma alastomuuden peittely ja mielialaheilahtelu voi johtua mahdollisen suhteen aiheuttamasta huonosta olosta, tai itseinhosta. Pettäjän käytös on kokemukseni mukaan kuvailemasi kaltaista.

 

[Janne]

En usko puolisoni pettäneen - tai pettävän tällä hetkellä. Väitän tuntevani hänet sen verran hyvin kuitenkin, että hän ei tähän pystyisi ilman omantunnontuskia.

K. Westerlundilta erittäin hyviä pointteja ja mietin ottavani niistä vaarin ja ehdottaa parisuhdeterapiaa. On kuitenkin vaikeaa ehdottaa mitään sellaista toiselle, jolle ei halua tehdä mitään pahaa ja joka ei ehkä näe metsää puilta - tässä tapauksessa ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa vaan siitä on kaikesta tullut arkea.

Olen ajatellut asioita syvemmin ja myös tullut siihen lopputulokseen, että puolisoni on onnistunut manipuloimaan minua. Hän ei oikeastaan tee mitään, mitä ei ole pakko tehdä ja senkin erittäin vastahakoisesti. Ja nyt ei ole kyse seksistä.

Jääkaapista on maito loppu tai sähköyhtiölle pitää lähettää laskelmat palautuksena siihen ja siihen päivään mennessä. Ei häntä kiinnosta niitä tehdä, koska...niin, häntä ei se kiinnosta eli miksi hänen pitäisi se tehdä. Niinpä minä teen sen tai tarvittaessa puolisoni, mutta hampaat irvessä.

Vähän ennen joulua saimme paketin ulkomailta ja se piti hakea tietystä osoitteesta 7 päivän sisällä, muuten se lähtisi takaisin. Joka päivä muistutin, että voisiko tyttöystäväni ajaa postin kautta ja hakea sen paketin, koska itse tulen vasta myöhemmin kotiin. Jo pelkkä muistuttaminen paketista sai melkein riidan aikaan ja lopulta jouduin lähtemään töistä pari tuntia aikaisemmin ja hakemaan paketin viimeisenä mahdollisena päivänä.

Tyttöystäväni kännykkä "hajosi" (ääniä ei kuulunut enää) ja se piti viedä korjaukseen. En tietenkään ottanut sopimuspaperia mukaan ja myyjä vielä kehoitti, että tyttöystäväni tulee itse kännykkänsä kanssa käymään, koska meillä on kuitenkin eri nimet emmekä ole vielä edes aviopari, joten ei mun kannata tulla sinne vieraan ihmisen kännykän ja sopimuspaperin kanssa. 2 kuukautta taisi kestää ennenkuin hän sai vietyä kännykkänsä korjaukseen n. 150 metrin päähän, vaikka ehdotin sitä monta kertaa.

Nämä miettimiset ja tämä viestiketju ovat avanneet silmiäni sen verran, että aion miettiä tarkkaan miten asiaa voisi lähestyä. Toisaalta mietin miten esimerkiksi tyttöystäväni vanhemmat tai veli reagoisivat siihen, jos peruuttaisin häät ja lähtisin vain lätkimään. Tulen heidän kanssaan kuitenkin erittäin hyvin toimeen.

 

[HannaRi]

Vaihtoehtoja:

- puolisosi on masentunut?
- puolisollasi on suhde?
- hän ei enää rakasta sinua tai halua juuri sinua?
- hän vain on tuollainen
- sinun henkesi haisee?
- hän on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön/raiskauksen tms uhriksi?
- hän on saanut sinut ns. nalkkiin (asutte yhdessä) eikä enää tarvitse yrittää?
- hänellä on paha vitamiinin (esim. D tai B12) puute, joka saa hänet uupuneeksi eikä seksi huvita?
- hänellä on jokin sairaus, joka saa limakalvot kuivaksi ja seksi ei siksi innosta?



Suosittelen puhumaan.
Sano suoraan, että hänen käytöksensä tuntuu sinusta pahalta. Kysy, onko jotain, mitä sinä voisit tehdä tai osaako tyttöystäväsi itse sanoa, miksi häntä ei huvita. Voisiko hän käydä lääkärissä juttelemassa?
Kerro myös, että kyseinen tilanne ei ole sinun käsityksesi parisuhteesta, etkä usko, että jaksat ilman seksiä loppuikääsi. Kerro, että hän on sinulle tärkeä, mutta sekstiön parisuhde ei ole sinun juttusi.

 

[äitinainen]

Yksi asia täytyy kyllä todeta: tyttöystäväsi kuulostaa monin tavoin todella ikävältä ja epämiellyttävältä ihmiseltä.

Oletko ajatellut, että hän ehkä on juuri sitä? Kaikenlaisiin sääntöihin, oikkuihin ja mielivaltaan oletkin jo alistunut. Noinko ajattelet elää elämäsi? Älä nyt vain kuvittele, ettei olevaihtoehtoja. Olet nuori vielä. Onkohan tyttöystäväsi ollenkaan.

 

[Realistinen Nainen]

Nämä miettimiset ja tämä viestiketju ovat avanneet silmiäni sen verran, että aion miettiä tarkkaan miten asiaa voisi lähestyä. Toisaalta mietin miten esimerkiksi tyttöystäväni vanhemmat tai veli reagoisivat siihen, jos peruuttaisin häät ja lähtisin vain lätkimään. Tulen heidän kanssaan kuitenkin erittäin hyvin toimeen.

Jos ongelmat ovat tuota luokkaa parin vuoden seurustelun jälkeen, minkälaisia kuvittelet niiden olevan parin lapsen jälkeen??

Varoitusmerkit ovat selvästi ilmassa. Sinun etusi kannalta keskustele asiasta suoraan tyttöystäväsi kanssa ja yritätte yhdessä parantaa tilannetta tai sinä teet vuosisadan typeryyden naimalla hänet.

Kyseessä on sinun elämäsi, se mitä muut sanovat on epäollennaista vai aiotko naida hänet miellyyttäksesi vaimosi vanhempia?

Kannattaa tutustu netissä miesten kertomuksiin haluttomista vaimoista. Aika moni tarina muistuttaa sinun tarinaasi sillä erotuksella, että nuo miehet perustivat perheen ja jäivät vaimonsa mielihalujen ja oikkuje toteuttajiksi. Niissä tarinoissa ei ole mitään onnellista vaan onnetonta elämän tuhlausta. Sinulla on vielä mahdollisuus jättää tuo virhe tekemättä.

 

[Bigger-John]

Don't do it.
Jos halut eivät oikeasti kohtaa ollenkaan, kuten teillä, niin ongelmia on tiedossa. Seksi on niin merkittävä osa parisuhdetta, että älä missään nimessä laiminlyö itseäsi ja tarpeitasi sen suhteen.
Keskustelua voi yrittää, ehkä jopa terapiaa tai lääkehoitoa.
Epäilen kuitenkin, että auttaako sittenkään.
Sano aivan suoraan, että koska seksuaaliset tarpeesi eivät tyydyty suhteessanne, et näe koko suhteella tulevaisuutta. Sitten voit kysyä, että mitä me voimme tälle asialle tehdä. Jos ei mitään ratkaisua löydy, niin jatka elämääsi, etsi onnea.

 

[Kokemuksella]

Älä nyt ainakaan sitä elämäsi virhettä tee, että menet naimisiin tuollaisen hirviön kanssa.

Viimeistään kahden vuoden päästä häistä saat heittää hyvästit edes sille vähäiselle seksille
mitä nyt on.

Terapia ja muut hömpötykset ovat turhaa ajanhukkaa, vaikka naisesi sellaisiin saisitkin houkutelluksi. Niistä saatu "apu" on korkeintaan tilapäistä ja tilanne palautuu muutamassa
kuukaudessa ennalleen jopa pahemmaksi.
Tyttösi pompottaa sinua ihan niin kuin mielii ja sinä juokset perässä hyvin koulutetun puudelin lailla. Avaa pikku hiljaa silmäsi realiteeteille.

Seksiä tyttösi ei tule haluamaan kuin korkeintaan lisääntymismielessä - ei ainakaan sinun kanssasi. Se on eri asia, jos hän löytää jonkun vielä paremman kusetettavan; silloin portit
ovat taas auki tälle uudelle uhrille sen aikaa, että saalis tarttuu koukkuun.

Itse en olisi tälläkään hetkellä sinun asemassasi niinkään varma siitä, etteikö sillä sutturalla ole virityksiä jonkun muun kanssa sillä välin, kun sinä juokset hänen asioillaan. Älä aliarvioi naisen kykyä näytellä herkkää ja viatonta.

Jos kaikesta huolimatta olet sitä käsittämätöntä mieltä, että haluat jatkaa itsesi kiusaamista,
niin puhdista pöytä ainakin kunnolla.

Ilmoita suoraan, että et ole tyytyväinen suhteenne tilaan ja että häitä ei tule ellei asiat selviä.

Kerrot, että nykyinen seksin määrä ei tule sinulle riittäämään jatkossa ja kysyt mistä vähennys
johtuu; unohtamatta mainita epäilystä toisesta kollista samalla kermakupilla.

Raakaa. Kyllä, mutta raakaa on sekin, jos joudut tyytymään avioliitossasi nyrkkikyllikkiin siihen saakka kunnes kuolema teidät erottaa.

Suhde saattaa loppua siihen paikkaan, mutta Jaakko Ilkan sanoin "parempi orjan elämää on kuolo hirsipuussa".

 

[nainen1000]

Lisäisin edelliseen, että älä ainakaan kuvittele lupauksia paremmasta. Älä niihin usko. Jos haluat enemmän seksiä, tule meille tai ehdota sitä tyttöystävällesi. Ei sitte nmitään lupauksia, että lauantaina tai ensi kuussa. Vaan se toivomasi alkaa het tai viimesitään huomenna. Tai ei koskaan. Tekosyyt on tekosyitä. Katsopa sitten sunnuntaina tilannettasi uudestaan? Oikeasti, kukaan ei mieti, onko työpäivä, viikonloppu tai mikään. Seksiä nyt, heti, pian ja huomenna aamulla ja illalla, jos niin toivot, tai ainakin viikon päästä monta kertaa ja huomenna taas. Tai kerrain vuodessa jos sitäkään.

Aiotko ilman olla? ja terveisiä sille kämppikselles.

 

[vielä yksi neuvo]

Hei. En ole lukenut kaikkia viestejä, joten en tiedä, mitä kaikkea sinulle on ehdotettu. Oma kantani kuitenkin on, että ehdotat ilman muuta terapiaa. Vastauksellaan, oli se myönteinen tai kielteinen ja mahdollisine perusteluineen puolisosi paljastaa käsityksensä liitostanne.

Kerro hänelle hienovaraisesti (ei liian), että asia on sinulle todella tärkeä, ja että haluat saada sen kuntoon, jotta liittonne olisi mahdollisimman hyvä. Hänen kieltytymisensä kertoo sen, että näin on hyvä, seksittömyys ei ole hänelle ongelma. Se kertoo myös sen, ettei hän kunnioita SINUA, SINUN tarpeitasi eikä SINUN seksitön elämäsi ole hänen ongelmansa.

Yhdessä olo on kompromissien tekoa, ja jos puolisosi ei ole kiinnostunut teidän yhteisestä hyvinvoinnistanne ja sinusta, neuvoisin jättämään hänet vielä, kun ei ole lapsia. Toki jos hän suostuu terapiaan, olisi järkevintä antaa siihen mahdollisuus. Itse naisena minulle tulee joskus (todella harvoin) miehen kanssa riidellessä kauhea, iljettävä ja epäseksikäs olo, jolloin seksin harrastaminen tuntuu vastenmielisimmältä ikinä. Tämäkin on tosin ohimenevää, mutta naisesi saattaa kokea olevansa "likainen" jatkuvasti, jolloin seksi ymmärrettävistä syistä tuntuu pahalta.

Mutta kuten joku jo edellä mainitsi, lupauksiin ei kannata uskoa. Muutos näytetään teoilla.