H
huolettaa!
Vieras
Rakkaani oli lopettanut tupakanpolton jo ennen kuin tapasimme ja siirtynyt käyttämään nikotiinpurkkaa. Yhdellä ulkomaanmatkalla hän kuitenkin tuli hetken mielijohteesta ostaneeksi nuuskaa ja jäi koukkuun. Kun se loppui, hän tilasi netin kautta lisää Ruotsista.
Nuuskaaminen on mielestäni vastenmielinen ja ällöttävä tapa. Eniten kuitenkin pelottaa että nuuskan käyttö aiheuttaa ajan mittaan suu- tai kielisyövän, tai vastalaukkuun valuessaan vatsasyövän. Nikotiini ja kaikki ne myrkyt pitkiä aikoja suoraan limakalvolla.
Mahdolliset terveysongelmat ahdistaa mua, varsinkin kun menetin vähän aikaa yhden lähisukulaisen syövälle (ei liittynyt tupakkatuotteisiin). Kammoan ajatusta siitä, että ajan mittaan hänelle kehittyy syöpä. Miten silloin tunnenkaan tuskaa siitä, etten saanut häntä lopettamaan. Lisäksi itse riippuvuus on inhottava piirre, josta toivoisin hänen itsensäkin haluavan eroon.
Hänellä on tupakoivia ja/tai nuuskaavia ystäviä, jotka tietysti ymmärtävät nuuskan aikaansaamat "fiilikset" eivätkä millään tavalla yritä saada häntä lopettamaan, vaan pikemminkin fiilistelevät nuuskan ihanuutta ääneen ja innostavat entisestään. Olen jo alkanut toivoa, että hän tapaisi kyseisiä ystäviä harvemmin.
Hän tietää huoleni, mutta pitää sitä irrationaalisena ja turhana. Ruotsalainen nuuska on kuulemma "puhdasta" eikä lisää syöpäriskiä. Hän vetoaa siihen, että juonhan minäkin päivittäin kahvia ja olen siitä "riippuvainen". Tiedän kuitenkin, että jos asia jostain syystä vaivaisi häntä, voisin milloin tahansa lopettaa kahvin juomisen.
Tiedän että jotkut ovat lopettaneet tupakan/nuuskan käytön vain siitä syystä, että se on kumppanin mielestä vastenmielistä. Vaikka mulla on lisäksi jatkuva huoli hänen terveydestään, hän ei halua lopettaa vain siksi, että minä toivoisin sitä.
-----------
Olenko väärillä jäljillä kun stressaan toisen tavasta, jota hän ei ole itse halukas tai kykenevä lopettamaan? Olenko neuroottinen?
Onko nuuskan käyttö (huulen alla) oikeasti vaaratonta? Netistä löytyy niin ristiriitaista tietoa.
Miten addiktia voisi motivoida lopettamaan?
Onko se väärin, kun minusta tuntuu, ettei hän ollenkaan välitä pelostani ja huolestani - että addiktion tyydyttäminen on hänelle tärkeämpää kuin minun tunteeni ja/tai hänen terveytensä?
Yritämme saada lasta ja tahtoisin keskittyä "täysillä" siihen, mutta en pysty kun tämä asia huolestuttaa. Ei se jatkuvasti mielessä pyöri, mutta aina kun näen/tiedän hänen ottavan nuuskaa, alkaa ahdistaa. (Tiedän että hänellä on jotain suussaan esim. silloin, kun hän pitää suunsa aivan kiinni kun annan hänelle suukon.)
Nuuskaaminen on mielestäni vastenmielinen ja ällöttävä tapa. Eniten kuitenkin pelottaa että nuuskan käyttö aiheuttaa ajan mittaan suu- tai kielisyövän, tai vastalaukkuun valuessaan vatsasyövän. Nikotiini ja kaikki ne myrkyt pitkiä aikoja suoraan limakalvolla.
Mahdolliset terveysongelmat ahdistaa mua, varsinkin kun menetin vähän aikaa yhden lähisukulaisen syövälle (ei liittynyt tupakkatuotteisiin). Kammoan ajatusta siitä, että ajan mittaan hänelle kehittyy syöpä. Miten silloin tunnenkaan tuskaa siitä, etten saanut häntä lopettamaan. Lisäksi itse riippuvuus on inhottava piirre, josta toivoisin hänen itsensäkin haluavan eroon.Hänellä on tupakoivia ja/tai nuuskaavia ystäviä, jotka tietysti ymmärtävät nuuskan aikaansaamat "fiilikset" eivätkä millään tavalla yritä saada häntä lopettamaan, vaan pikemminkin fiilistelevät nuuskan ihanuutta ääneen ja innostavat entisestään. Olen jo alkanut toivoa, että hän tapaisi kyseisiä ystäviä harvemmin.
Hän tietää huoleni, mutta pitää sitä irrationaalisena ja turhana. Ruotsalainen nuuska on kuulemma "puhdasta" eikä lisää syöpäriskiä. Hän vetoaa siihen, että juonhan minäkin päivittäin kahvia ja olen siitä "riippuvainen". Tiedän kuitenkin, että jos asia jostain syystä vaivaisi häntä, voisin milloin tahansa lopettaa kahvin juomisen.
Tiedän että jotkut ovat lopettaneet tupakan/nuuskan käytön vain siitä syystä, että se on kumppanin mielestä vastenmielistä. Vaikka mulla on lisäksi jatkuva huoli hänen terveydestään, hän ei halua lopettaa vain siksi, että minä toivoisin sitä.
-----------
Olenko väärillä jäljillä kun stressaan toisen tavasta, jota hän ei ole itse halukas tai kykenevä lopettamaan? Olenko neuroottinen?
Onko nuuskan käyttö (huulen alla) oikeasti vaaratonta? Netistä löytyy niin ristiriitaista tietoa.
Miten addiktia voisi motivoida lopettamaan?
Onko se väärin, kun minusta tuntuu, ettei hän ollenkaan välitä pelostani ja huolestani - että addiktion tyydyttäminen on hänelle tärkeämpää kuin minun tunteeni ja/tai hänen terveytensä?
Yritämme saada lasta ja tahtoisin keskittyä "täysillä" siihen, mutta en pysty kun tämä asia huolestuttaa. Ei se jatkuvasti mielessä pyöri, mutta aina kun näen/tiedän hänen ottavan nuuskaa, alkaa ahdistaa. (Tiedän että hänellä on jotain suussaan esim. silloin, kun hän pitää suunsa aivan kiinni kun annan hänelle suukon.)
