P
piparipipsa
Vieras
Kuten joka marraskuu, myös tänään väänsin miehen kanssa joulunviettopaikasta. Perinteisesti se on vietetty mun vanhempien, isovanhempien, sisarusten ja heidän lastensa seurassa mun lapsuudenkotona. Miehellä ei ole jouluperinteitä, tai oli, viinaanmenevä äitinsä joka luovutti miehen pikkupoikana lastenkotiin. Mies on aina ahdistunut ja pyöriskelee traumoissaan tähän aikaan vuodesta, ei halua tulla meidän kanssa joulunviettoon. Kuitenkin pyhien koittaessa ihan ok mutta etukäteen kaamea märinä. Nyt uhkasi ettei aja meitä sinne, talouden ainoa ajokortti on siis puolisollani. Matkaa on vaivaiset sata kilometriä. Lähdemme viimeistään joulupäivänä ja olemme aina pari yötä niin että ehdimme nauttia täysin siemauksin sukujoulusta. Ehdotin että mies jääköön kotiin paistamaan kinkut ihan keskenään (ei tee sitä kuitenkaan) ja mennään lasten kanssa ainakin yhdeksi yöksi. Mies alkoi raivota miten lapset ovat hänen eivätkä mene minnekään. Mitähän sitä tekis, pariterapiaa ehkäpä. En tajua miksi asioista pitää tehdä näin h*lvetin vaikeita. Lapset tykkää, minä tykkään ja mies voi joustaa, kai sitä pitää pystyä sietämään muitakin kuin vain kotiväkeä.