pulmu,anuski,mie vuan savosta

heips!
Vieläkös emäntiä löytyy linjoilta vai joko on heittetty kirves kaivoon?Toivottavasti vain on kesätaukoa!!! Meillä ei paljon annettu toivoa viimeisimmän hoitoyrityksen jälkeen ( yksi raaka munasolu = ei siirtoa). Lääkäri oli sitä mieltä, ettei suostu enää tekemään punktiota, mutta toivossa eletään kuitenkin jospa suostuisi siihen et punktioidaan vain oikealta, kun se vasen munasarja on jossain missä sen ei pitäisi olla... Käytiin just katsomassa isännän serkun vauvaa ja toisaalta heräsi toivo ( hoidoilla saatu vauva) ja toisaalta taas epätoivo että emme koskaan enää saa vauvaa ( ainokainen innostui ekaa kertaa lekkimään isosiskoa ja arvatkaa oliko kivaa).Ja vielä sekin että jos yrittäisin toisen miehen kanssa niin ehkä onnsituisin ja taas jos mieheni yrittäisi hoitoja toisen naisen kanssa he taas onnistuisivat, mutta kai se "tahdon" on tarkoitus kestää tämäkin... Periksi ei vaan tahtoisi antaa millään vaikka kai se on kohta pakko tyytyä kohtaloonsa. Ja en tahtoisi kuulostaa katkeralta, mutta lyödäänkö vetoa, että serkku joka kärsii endosta saa vielä toisenkin vauvan eli me ollaan se perhe jolla on vain YKSi LAPSI. Teille lapsettomille tiedoksi, että kun on yksi lapsi odottaa lähipiiri, että automaattisesti tulee toinenkin lapsi vaikka esim.anoppi ei ole kysellyt toisen perään. Kysyin kerran yhdeltä uteliaalta, että mistä niitä vauvoja voi ostaa ja sen jälkeen ei ole kysellyt! Nyt olen päättänyt vastata ettei meille todennäköisesti suoda uutta vauvaa vaikka tahtoisimmekin, jos joku sattuu kyselemään.

 

Meille kuuluu kanssa lähes masentavia uutisia tällä rintamalla.. Minun endo on niin paha että yksityisellä lääkäri lopetti kaikki hoidot ja jouduin sairaalaan tutkimuksiin ja ne tutkimukset johtivat siihen että nyt jonotetaan laparotomiaan, ei paljon siellä lääkärit toivoa antaneet mutta suuren leikkauksen jälkeen vielä yritetään hoidoilla, jos on mahdollista. Minulla tosin alkaa usko pikkuhiljaa loppua. Iso sisko odottaa nyt kolmattaan eikä edes itse uskaltanut minulle kertoa, tekee myös kipeää.. Eihän se minulta pois ole. Minä olisin jo valmis adoptioon mutta mies ei.. Vaikeaahan tämä tälle avioliitolle on. En minäkään haluaisi antaa periksi mutta miten kauan ja paljon sitä ihmisen pää ja sydän kestää?? Minä menen ihan vuoristorataa tunteideni kanssa

surullinen Anuski

 

Mihis muut on kadonneet, kun Anuski vain löytyi?!
Anuskille paljon tsemppiä, jospa se leikkaus kuitenkin auttaisi ja hoidot sen jälkeen onnistuisivat!!!
Me taas odottelemme, että sairaalasta kuuluisi jotain, mutta taitaa lääkärimme olla vielä lomalla. Me on päätetty, että lahjasoluhoitohin ei lähdetä eikä adoptioonkaan, joten vaihtoehdot alkaa olla vähissä. Samoin päätettiin myös se ettei lähdetä yksityiselle hoitoihin, koska tähän on mennyt jo aivan tarpeeksi rahaa jo näinkin ja mahdollisuudet ei siellä olisi kuitenkaan sen paremmat. Periksi antaminen vaan on niin vaikeaa toisin kuin esim. laihdutuskuurilla jossa annan periksi joka päivä...