Pullovauvoja muilla?

Heippa!

Lueskelin tuossa tuota ketjua imetyksestä ja sen vaikeudesta. Täällä kanssa eräs joka ei ole onnistunut siinä vaikka kaikki konstit on kokeiltu. Mulla tosin ongelma ei ole se, että rinnanpäät olisi kipeät tms, vaan se ettei vauva yksinkertaisesti suostu syömään rinnasta. Kokeiltu on, rintakumila ja ilman, mutta ei auta. Rintakumia käytettäessä joskus ottaa otteen ja imee, mutta ei jatka kauaa. Yleensä saa niin mielettömät raivarit, että huutaa naama punaisena niin kauan että ei jaksa sitten enää imeä. Tai sitten vaan nukkuu siinä rinnalla ja käyttää tissiä huvituttina.

Olen kokeillut ensin syöttää vähän pullosta ja sitten antaa rintaa ettei olisi liian nälkäinen. Olen kokeillut houkutusmaitoa antaa ruiskulla mutta eipä sekään ole houkutellut imemään.

Meille kohtalokasta oli varmaan kolmen päivän ero vauvan syntymän jälkeen, kun tyttö oli vähän aikaa vastasyntyneiden teholla ja sai siellä maidon helposti pullosta. Kun pääsi vierihoitoon, harjoiteltiin imetystä, ja sairaalassa se pari kertaa onnistui siinä määrin että vauva suostui viihtymään rinnalla ja imeä, mutta yleensä puklasi kaiken maidon ulos. Arvelivat johtuvan siitä että kielen asento on jotenkin väärä. Kotona ei senkään vertaa homma toimi.

Ongelmia on esimerkiksi se, etten vieläkään ole oppinut löytämään minulle ja vauvalle molemmille mukavaa asentoa, vauvan täydellinen yhteistyöhaluttomuus (ja kohta alkaa itsekin väsyä siihen toisen kiusaamiseen) ja luultavasti imuotteessakin on jotain vikaa, tai ainakin siinä kielen asennossa.

Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja olisiko jollakin vinkkejä millä tilannetta voisi yrittää korjata? Olen yrittänyt lypsää omaa maitoa ja antaa lisäksi tarvittaessa korviketta. Suunnittelen sähköisen pumpun hankkimista, kun ei tuolla käsipumpulla jaksa kauaa lypsää ja haluaisi kuitenkin pitää maidontuotannon käynnissä ettei kokonaan korvikkeille jouduta.

Masentaa tämä tilanne niin paljon...

 

Turhaa ottaa stressiä pystyykö imettämään. Minua ärsyttää jatkuva vouhotus imettämisestä ja varsinkin synnytyssairaalassa. Yhtä hyviä äitejä mekin olemme vaikka emme pysty imettämään. Itse imetin ensimmäistä 2 vko, toiselle lypsin 2 viikkoa ja 7 muuta lasta on kasvanut täysin pulloruokinnalla. Hyvin ovat kasvaneet ja mitään allergioita ei ole ollut. Normaalit lasten sairaudet vaan. Tsemppiä sinulle!

 

Ensimmäistä imetin 9kk. Uutta en imetä kuin kätilöiden silmänlumeeksi! Sen verran traumaaattista oli. :flower:
Kyllä oli rankkaa kun jokapuolelta tuli kommenttia,
neuvola:"älä ny vielä lopeta kun kasvaa niin hyvin" ,
Mummo:"riittääkö toi muka pelkästään(3kk)"
Anoppi:sääliviä katseita.
Kotona: ei suostunut syömään pullosta kun olisin ollut valmis luovuttamaan,raivareita, vatsavaivoja, todella rikkinäisiä öitä, päikkäreitä 5-10min jaksoissa -> masennusta ja oma painon lasku 45kg....tunne ettei kukaan auta eikä voi auttaa minua. Tärkeintä että lapsi kasvaa.

 

Pullovauvoja on paljon.
Mulla kans poika oli 3 päivää seurannassa ja oppi pulloruokintaan. Täysimetyksellä oli 3 viikkoa, mulla tuli paaaljon maitoa, jonka takia täysimetystä kesti näinkin pitkään ja 4,5 kk oltiin osittaisimetyksellä. Osittaisimetys on ehkä se rankin vauvanruokkimismuoto..nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut jo aikaisemminkin luovuttaa koko imettämisen. Mulla oli sähköpumppu (vuokrattu) ja sain sillä hyvin pumpattua (3-5 dl/vrk + muutama imetyskerta). Pullosta siis pääasiassa sai maitoa.
Imettämättömyys ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Lapsi tarvitsee ravintoa ja se on kaikkein tärkeintä.
www.korvikemutsit.com tai .fi löytyy muita pulloilijoita. Ja muualtakin toki, ei siinä ole mitään hävettävää.

 

Lisäys: jos jaksat ja intoa riittää + herut hyvin pumpulle, saa lapsi rintamaitoa näinkin. Imettämistä voi treenata siinä rajoissa kun itsellä ja vauvalla hermot kestää. Meillä oli esim. 3 kk iässä viikon imetystauko (allergiat selvittelyssä) ja imetys onnistui senkin jälkeen.
Koita pesimistä: vauvalle pelkkä vaippa ja sulla pelkät alushousut, peiton alle napaa napaa vasten (vauvan pää hieman rinan alapuolella). Saattaa innostaa vauvaa rinnalle. Joskus hyvän imemeisotteen saamiseen menee kymmenen yrityskertaa, älä hermostu vaikka vauva hermostuisi. Rauhoittele vauvaa, purista rinnan päähän vähän maitoa ja yritä uudelleen. Toki jokin raja tässäkin: anna sitten pullosta korviketta ettei vauva uuvu ihan täysin ja oppii luottamaan että kyllä sitä ruokaa tulee.

 

mulle kävi esikon kanssa samoin kuin ap:lle... eli sokerivauvana oli tipassa paripäivää vastasyntyneiden erityishoito osastolla ja kun pääsi vierihoitoon ei avannut enää kunnolla suuta rinnalle.... meillä pakkoimetettiin noin 1kk jonka jälkeen annoin periksi ja heti alkoi myös äidin masennus oireet/huono äiti syndrooma hellittää... ja onhan tuosta jo kasvanut iso 4.5v .

ja ap:lle elä ne pullvauvatkin onnellista elämää.... saahan se vauva sitä rinta,maitoo pumppaamallakin..... =) ainakin meillä on saanut :hug:

 

meillä poika on nyt 2kk. ekat kolme viikkoo söi rinnalta pelkästää. sitte alko jostain syystä poikaa tökkimään, eli söi 5 minsaa sitte huus ku viimistä päivää, joten täyty lopppu antaa pullosta. yritin pumpatkin, mut en saanu tarpeex tulee kuitenkaa ni nyt poika syö pelkkää korviketta. huomasin et jos siit imettämisestä stressaa ni ei siitä sitte ainakaa tule mitää. tärkeintähän on että lapsi syö ja kasvaa.

 

Ihanaa nähdä että on muitakin äitejä jotka kärsii tästä samasta ongelmasta... Itse minulla on 13 pv vanha vauva, joka on ollut myös teholla, sokeritipassa ja nenä-mahaletkuissa ja sen jälkeen opetellut imemistä isoreikäisestä tuttipullosta kohtalokkain seurauksin. Lisäksi minulla on matalat nänninpäät jotka eivät yhtään asiaa auta. Rintakumi toimi aluksi mutta nyt sekin saa aikaan vain huutoa. Lypsän mielelläni äidinmaitoa niin paljon kuin vain tulee ja lisäksi annan korviketta. Neuvolan terkkari onneksi antoi synninpäästön, sanoi että tärkeintä on se että pidät lähellä ja annat ruokaa. Heti alkoi maito herua paremmin kuin asiasta poistui stressi.

 

On todellakin kiva huomata, että toisillakin on samaa ongelmaa. Itselläni ei kummatkaan lapset toinen pian 3 vuotta ja toinen 6vk, ole suostunut rinnalle matalista rinnanpäistä johtuen, enkä ole jaksanut lypsää kuin kuukauden verran kummallekin. Maitokin loppui tulemasta tuossa kuukauden kohdalla. Hyvin ovat siitä huolimatta kasvaneet pullosta tuttelia nauttimalla. =)

 

Minulla on kaksi pullolasta. Maitoa ei vaan alkanut tulemaan. Konstit monet kokeltiin, ei auttanut. Nyt toinen tyttö jo 4,5v ja toinenkin 8,5kk. Ihan perusterveitä lapsia . Ja isästäkin on heti alusta ollut apua kun on saanut maitoa antaa kanssa tytöille.

 

Meijän poika on nyt neljän kuukauden. Yritin imettää häntä sairaalassa, mutta oma maito ei riittänyt silloin suurelle vauvalle (vauvan sokeriarvot ei meinannu nousta) ja annoin hälle lisämaitoo pullosta. Lopuksi poika joutui vielä sinivaloon ja sinne ruokin hänet pullosta omalla maidolla jotta saisi olla mahd. paljon valossa. Kaiken lisäksi imetysohjaus sairaalassa oli surkeaa, en oppinut saamaan poikaa rinnalle istuma-asennossa lainkaan, enkä jaksanut kotona sitä harjoitella kun väsytti muutenkin. Joten kuuden päivän ikäisestä alkaen poju on ollut täysin pullolla, kolme viikkoisesta asti korvikkeella kokonaan, hyvin kasvaa.

 

Mä olen suuri imetyksen kannattaja, ja uskon että se onnistuu jos kaikki menee luonnon mukaan. Siihenhän ei kuulu muutaman päivän pulloruokinta heti alkuun. Joskus kuitenkin lääketieteelliset syyt estävät sen hyvän alkuunpääsyn, ja se on harmi.

Muistuttaisin kuitenkin, että imetyshän ei ole pelkästään ravinnonantoa! Vaikka laps sais ravintonsa pullosta että hengissä selviäis, jos se osaa otta rinnan huvitutiksi, niin siitä saa sitä läheisyyttä! Kai lapsi mieluummin äitinsä rintaa syö kun tuttia? Sen lisäks huvituttina oleminen pitää maidontuotannon käynnissä jos haluaa pumppailla.

Muutamia vinkkejä joita olen kuullut jos et ole vielä itse kuullut:
-Jos mahdollista, annan toisen imettävän äidin kokeilla lapsesi kanssa. Ehkä hän keksii jotain, mitä sinulta on jäänyt huomaamatta.
-Älä tunge rintaa väkisin lapsen suuhun, silloin lapsi hylkii sitä entistä enemmän.
-Jos lapsi saa rinnalla ollessaan raivarin, anna hänelle tuttia ja pitele sylissä kunnes rauhoittuu, yritä sitten uudelleen.
-Ruoki lasta vasta hänen ollessaan nälkäinen, mutta älä päästä häntä niin nälkäiseksi että hän itkee.
-Useimmiten helpoin asento on maate, napa napaa vasten. Älä kuitenkaan ole ennakkoluuloinen, teillä paras asento voi olla hyvinkin epäortodoksinen. Kokeile kaikkea jos huvittaa!

Mulla laps puklas muutaman kerran ihan kaiken ulos, mutta ei tuntunu olevan moksiskaan koko hommasta, joten en muuttanut meiän tapoja mihinkään. Sittemmin puklailu loppunu.

Biologisesti äitiyteen kuuluu olennaisesti imetys; kokeile ja yritä omien voimavarojesi mukaan. Muista, olet jo kasvattanut lapsen sisälläsi. Kehosi kykenee ihmeisiin. Jossain sinun ja lapsesi sisällä on myös eväät onnistuneeseen imetykseen; ne vain ovat enemmän piilossa kun joillakin toisilla. Ole lapsellesi korvaamaton. Vain äiti voi olla äiti, ja ainoa asia mitä vauva todella tarvitsee on äiti. Luota itseesi ja muista että te molemmat olette täydellisiä!

 

Pullovauvoja on paljon.
Mulla kans poika oli 3 päivää seurannassa ja oppi pulloruokintaan. Täysimetyksellä oli 3 viikkoa, mulla tuli paaaljon maitoa, jonka takia täysimetystä kesti näinkin pitkään ja 4,5 kk oltiin osittaisimetyksellä. Osittaisimetys on ehkä se rankin vauvanruokkimismuoto..nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut jo aikaisemminkin luovuttaa koko imettämisen. Mulla oli sähköpumppu (vuokrattu) ja sain sillä hyvin pumpattua (3-5 dl/vrk + muutama imetyskerta). Pullosta siis pääasiassa sai maitoa.
Imettämättömyys ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Lapsi tarvitsee ravintoa ja se on kaikkein tärkeintä.
www.korvikemutsit.com tai .fi löytyy muita pulloilijoita. Ja muualtakin toki, ei siinä ole mitään hävettävää.

Oikea osoite ei ole ihan noin helppo . http://www.phpbbplanet.com/korvikemutsit/

 

pullovauva meilläkin, syntyi enneaikaisesti ja oppi sairaalassa pullolle. Sai tissimaitotakin - pari kk lypsin ja sitten lopetin

 

Ei imettämättä jättämisestä kannata ottaa stressiä. Meidänkin poika kasvanut mallikkaasti, jopa paremmin kuin samanikäinen ystävän vauva, joka söi tuolloin vain rinta maitoa. Itsellä suihkurinnat, joita ei saanut taltutettua millään niksillä, joita hain kuumeisesti eri sivustoilta, sitä vain tuli ja tuloksena pojan oksentelu, vatsavaivat ja välillä kieltäytyminen rinnasta. Tämä seikka sai minut itseni näkemään selkeämmin asiat. Tämä nykypäivän imetyspakotus tai sen pois jättämisestä syyllitäminen on kamalaa. Tärkeintähän on, että äiti ja lapsi voivat hyvin ja jos imettäminen ei onnistu on pullo se seuraavaksi paras vaihtoehto, tarvitseehan lapsen syödä ja se, että äiti on stressaantunut imetyksestä tai kokee sen epämiellytäväksi ei mielestäni edesauta lapsen ja äidin hyvää vuorovaikutusta millään tavalla. Lapsi saa korvikkeesta kaikki tarvitsemansa vitamiinin D-vitaminia lukuunottamatta, ainoa jota hän ei saa on vasta aineet, tämä on mielestäni pieni paha sille että perhe jaksaa ja voi hyvin. Poikani söi rintaa n.1kk eikä hän ole sairastanut kuin yhden lyhyen nuhan, kun taas aiemmin mainitsemani vauva on ollut useammin kipeänä, imetys ei ole välttämättä tae terveenä olemiselle.
Hellyyttä lapsi saa myös syödessään pullosta äidin sylissä, saman katsekontaktin saa näinkin ja läheisyyttä myöskin.

Suuri hatunnosto tietysti heille jotka ovat saaneet imetyksen sujumaan, heitä en väheksy, mutta painotan myös että ei ole mitään pahaa siinä ,että haluaa käyttää korvikkeita alusta asti ja ettei kukaan ole huonompi äiti jos ei lastansa imetä.

 

Meillä myös pullovauva. Yritin kyllä imettää, mutta kun poika ei suostunut syömään rintaa eikä minulla ikinä kunnolla alkanut maitoa tulemaankaan. Ensimmäisen vuorokauden aikana syntymän jälkeen poika söi pullosta, kun itse olin heräämössä nukutuksen aikana tulleiden komplikaatioiden takia, joten oppi silloin, että pullosta saa ruokaa helposti, eikä hän sitten viitsinyt tarpeeksi yrittää rinnasta imeä.

Viisi viikkoa pumppasin maitoa ja syötin pullosta korvikkeen lisäksi (ei maitoa tullut pumppaamalla kuin n. 40ml kerralla), mutta sitten jouduttiin vauvan kanssa sairaalaan viikoksi (vauva joutui leikkaukseen) ja sinä aikana maidon tulo loppui.

 

Mä olen suuri imetyksen kannattaja...

Ei imetys ole asia, jota kannatetaan tai vastustetaan niin kuin poliittista aatetta :hug: .

 

täällä on pullovauvan äiti...
ensimmäinen viikko oltiin erillämme...
jolloin poika joi pullosta "omaa maitoa" ja pari kertaa päivässä pääsi rinnalle...
3 viikkoa oltiin rinnalla tai omalla maidolla pullolla... sitten alkoi tulemaan hirveitä raivareita, ja sairaalassa ravaamista joka aiheutti ressiä sen verran että sen imetyksen viimeisetkin onnistumiset hävisi...
nyt onnellisesti pullon kanssa pelaten... vauva kasvaa voi hyvin ja äitikin on onnellinen.

 

Mä halusin vaan kommentoida noihin rintaraivareihin: ovat mun käsittääkseni aika normaali ilmiö myös alusta asti imetetyillä vauvoilla. Meidän poika oli täysimetyksessä 5,5 kk ihan alusta asti, ja muistaakseni noin 4-6 viikon ikäisenä alkoi raivota rinnalla - ilmeisesti siksi, että oltiin annettu pullosta pumpattua maitoa testaamismielessä ja maito tuli pullosta paljon helpommin. Äityi sen verran ikäväksi että mies jo ehti ehdottaa että lopettaisin imettämisen ja antaisin vaan pumpattua pullosta (ei tiennyt että lopulta se hyvin todennäköisesti johtaa maidontuotannon loppumiseen), josta minä loukkaannuin verisesti (imetys on herkkä asia). No, päätin sisulla kestää ne raivarit. Rauhottelin pojan ilman tissiä niin että lopetti huutamisen, kokeilin uudestaan, vaihdoin rintaa, pidin sylissä, nukuin päikkärit poika kainalossa tissin vieressä. Ja ne raivarit meni ohi. Nykyään on toisinpäin; 6,5-kuinen poika juo pullosta vasta, kun on kova nälkä.

Että voimavarojen mukaan kärsivällisyyttä, sanoisin minä. Lapsi syö, kun sillä on nälkä. Tietenkään ei saa vauvaa kiusata, mutta yritä rauhoittaa lapsi ja kokeile uudestaan, kuten ninaTT sanoi. Tsemppiä!

 

Esikoista imetin ja maitoa riitti todella hyvin...Mutta kun kuopus syntyi maitoa ei sitten vain riittänyt mihinkään, vaikka kaikki konstit ja vipstaakkelit yritettiin. Joten meillä nuorempi on alusta sti ollut pulloruokinnassa! Ja ei minusta kyllä tunnu, että olisin jotenkin epäonnistunut! Saatika potisin huonoa omaatuntoa asiasta!