Puhuuko puolisonne paljon työstään?

Mun mies ei muusta puhukaan. Sanasta sanaan saa kuulla päivän vuoropuhelut ja työkieli kun on englanti niin sitä Kimi Räikkös sössötystä on pää täynnä joka ilta.
Vähän väliä vaihdan puheenaihetta, sanon että juteltasko jostain muusta. Ei mene, kun hetki ja se alottaa taas kertomaan tarinoita työstänsä.
Ne vitsit ei mua naurata, en niitä ymmärrä, ei kiinnosta. Varmaan on ollu hauskaa paikan päällä, mutta mä en enää jaksa kuunnella.
Onko muilla samaa ongelmaa?

 

Me puhutaan molemmat mutta johtunee siitä ettei meillä suuremmin muuta elämää olekaan.

 

Meistä ei kumpikaan pahemmin puhu duunistaan. Hyvin harvoin, jos on ollut jotain ihmeellistä.

 

Eipä paljoa puhuta työasioista vapaa-ajalla.

No tietty jos töissä on sattunut jotakin hauskaa, niin sitten jaetaan kokemukset. Ja parhaimmat jutut pääsee inside-jutuiksi

 

Ei puhuta kumpikaan työasioista kotona. Vain muutama kerta vuodessa tulee avauduttua, jos joku asia oikein kismittää ja pikkujoulut ilmoitetaan etukäteen.

 

ei.
Molemmilla vaitiolovelvollisuus.

Asiakkaat ei aina muista puhua hieman hiljempaa asioistaan.

 

Ei puhu. Joskus korkeintaan on ihmetellyt joitain outouksia orhanisaatiossa, mutta itse töihin liittyvät asiat kuuluvat töihin. Osa työkavereista on tosin ystävystyneet keskenänsä, joten jostain näistä asioista saattaa mainita, mutta siis puhe tulee kaveripohujalta, eikä liity itse töihin.

 

No hemmetti, mikä tota mun siippaa oikein vaivaa?

 

Ei puhu, vaitiolovelvollinen.
Saattaa mainita milloin on kaffe-vuorossa.

 

Ei puhuta. Koska mies ei ole koskaan kotona vaan töissä. Yrittäjä on siis, ja työnarkomaani.

Olisit iloinen että teillä on sentään yhteistä vapaa-aikaa puhua edes jostain.

 

Njoo, puhutaan kyllä molemmat. Mutta me ollaan samassa työpaikassa, joten sekin varmaan vaikuttaa.

 

Ei puhuta. Työ on ihan perseestä muutenkin niin miksi vielä pilata vapaa-aikansakin töitä miettimällä? Muutenkin ketä kiinnostaa mitä töissä on tapahtunut?

 

Koko ajan. On yrittäjä ja siihen liittyviä juttuja. Minä mukana jollain tasolla yrityksessä ja tiedän kuviot. Oma duuni on, raskas sellainen. Aina ei jaksaisi jutella vaikka tietää että toinen kaipaa ja tarvii reflektiota omiin päätöksiinsä yrityksessä. Juttelee kyllä pikkujuttujakin. Meidän puheesta 80% yritysasiaa, 18% lapsista ja 2 % muuta.

 

Ei. Jos on ollut joku erikoisempi juttu niin kertoo tai jos on ollut jotain erityisen ikävää tms niin jutellaan. Tiedän aika tarkkaan mitä tekee 8h/päivässä, joten ei siitä paljon jää juteltavaa. Mun koulujutuista ja työjutuista jutellaan, jos on ollut jotain erikoisempaa, mietityttävämpää tai hauskempaa. Meillä on aika pitkälti samanlaiset kiinnostuksen kohteet, niin joistain aiheista saatetaan turista tuntikausia ja toki joskus ne jutut lähtee tai sivuaa työjuttujakin. Mutta ei mitään tuntien monologeja kummaltakaan.