Puhukaa mulle järkeä!

[tosihämmentynyt]

Kertokaa, please, mulle kaikki mahdolliset syyt, miksi mun ei pidä mennä pettämään tai jättämään miestäni. Nyt on aika kriittinen tilanne päällä :-Z Kuulin just, että mies, josta näen erittäin kuumia unia ja joka on viimeset pari vuotta saanut mut ihan pähkinöiksi aina, kun sen näen, on eronnut. Minä taas en todellakaan ole, joten minkään ei pitäisi olla muuttunut. Mutta kun on. En pysty nyt muuta ajattelemaankaan, kuin sitä miestä.

Mä en ole koskaan tavannu miestä, joka on niin täydellinen mulle kaikella mahdollisella tavalla. Edes siis mun oma mieheni ei täyty puoliakaan näistä kriteereistä. Silti, meillä on mieheni kanssa kolme lasta, jotka kaikki alle 10-vuotiaita. Ja tällä toisella miehelläkin on lapsia. Meillä on ollut tosi vaikea suhde mieheni kanssa, mutta en mä erota halua. Välillä mä mietin, että olisko elämä helpompaa jonkun muun kanssa, mutta meidän suhteessa on paljon hyvääkin, rakkauttakin. Ei meillä ole mikään surkea liitto ollut. Mitään "hyviä tekosyitä" ei siis ole.

Silti mietin, että olenko ihan hullu, jos päästän sen miehen menemään. Tunnen hänet siis työn kautta. Ollaan tehty paljon töitä yhdessä viimesen parin vuoden aikana. Meillä on ihan samat ajatukset niin monista asioista, sama elämänkatsomus, sama huumori ja musiikkimaku, hillitön vetovoima ja joku kumma yhteenkuuluvuuden tunne, mikä saa hakeutumaan toisen seuraan ja nauramaan vääränä ihan idiooteille jutuille. Ja meidän työt menee aina täysin yksiin. Luetaan toistemme ajatuksia hyvin usein. Ollaan muutama vitsi jo kuultu aiheesta työporukassa, koska se on jotenkin niin ilmeistä. Ja jotkut jo luulevat, että meillä on suhde. Mitään sellaista ei ole koskaan kuitenkaan tapahtunut, ei sinne päinkään. Mutta mitä mä ton tyypin kanssa oikein teen? Vaihdan työpaikkaa? Vai miten tästä tilanteesta selviää hengissä?

 

[astrolabe]

Miksei toi sielunkumppani voisi olla bestis? Siis onko pakko olla fyysinen suhde?

 

[Rakkaus...]

Olette rakastuneita, ihanaa ja kauheaa tuossa tilanteessa. En osaa perustella miksi sinun tulisi tehdä jotain, mutta älä petä miestäsi. Jos et voi vastustaa tunteitasi, niin Mielummin jätä ja aloita sitten vasta uusi suhde. Muuten menetät kunnioituksen monissa silmissä, ehkä jopa uuden rakkaasi...

 

[Rakkaus]

Miksei toi sielunkumppani voisi olla bestis? Siis onko pakko olla fyysinen suhde?

Aika vaikeaa varmaan kääntää tunteet platonisiksi, kun hormonit hyrrää, ilmeisesti molemmilla osapuolilla. Ja mitähän aviomies tuumaisi jos tietäisi uuden bestiksen olevan vaimon päiväunet kohde?

 

[tosihämmentynyt]

Miksei toi sielunkumppani voisi olla bestis? Siis onko pakko olla fyysinen suhde?

Koska bestiksestä ei kai pitäis nähdä sellasia unia :-/ En tiedä...luulen, etten pystyis pitemmän päälle olemaan vaan kaveri sen kanssa. Ja vähän luulen, ettei sekään mun.

 

["tip"]

Oletko varma että kyseisellä miehellä on tunteita sinua kohtaan?

Jokatapauksessa sinun pitää tehdä pääts kumman miehen kanssa haluat olla ja sitten seurata sitä päätöstä. Reilua ei ole nykyiselle miehellesi pettää tai pitää kakkosvaihtoehtona.
Teillä on tietenkin lapset joiden parasta ajattelet automaattisesti myös.

mitä jos koittaisit saada miehesi kanssa kipinän uudelleen syttymään, rakastu häneen uudestaan. Ainahan se arki tulee vastaan ja tulisi myös tämän ihastuksesi kanssa..

Pettäminen ei kannata koska riitaisa ero lasten vanhempien välillä olisi lapsille kamalaa.

 

[tosihämmentynyt]

Olette rakastuneita, ihanaa ja kauheaa tuossa tilanteessa. En osaa perustella miksi sinun tulisi tehdä jotain, mutta älä petä miestäsi. Jos et voi vastustaa tunteitasi, niin Mielummin jätä ja aloita sitten vasta uusi suhde. Muuten menetät kunnioituksen monissa silmissä, ehkä jopa uuden rakkaasi...

Musta tuntuu ihan idioottimaiselta jättää hyvä mies jonkun toisen takia. Mä en oikeasti koskaan ajatellu, että edes harkitsisin sellasta. Muusta syystä olen välillä miettinyt lähteväni, mutta en näin. Jotenkin aattelen, että jos rikon meidän perheen omasta itsekkäästä syystäni, niin saan kärsiä siitä.

 

[tosihämmentynyt]

[QUOTE="tip";26926378]Oletko varma että kyseisellä miehellä on tunteita sinua kohtaan?

Jokatapauksessa sinun pitää tehdä pääts kumman miehen kanssa haluat olla ja sitten seurata sitä päätöstä. Reilua ei ole nykyiselle miehellesi pettää tai pitää kakkosvaihtoehtona.
Teillä on tietenkin lapset joiden parasta ajattelet automaattisesti myös.

mitä jos koittaisit saada miehesi kanssa kipinän uudelleen syttymään, rakastu häneen uudestaan. Ainahan se arki tulee vastaan ja tulisi myös tämän ihastuksesi kanssa..

Pettäminen ei kannata koska riitaisa ero lasten vanhempien välillä olisi lapsille kamalaa.[/QUOTE]

Olen kyllä aika satavarma, että tunteita on, mutta millaisia ne ovat, siitä en ole varma. Siis, käykö mies vaan puhtaasti kuumana, vai voisiko olla ihan tosissaan. Ja sillä perusteella kun sitten otan ja jätän mun miehen, niin onpas tosi järkevää.

 

[rockyroad]

Mistä sä tiedät, millaista se teidän arki olis? Et kai ole kokenut sitä tän toisen kanssa. Eli olisko se loppupelissä yhtään parempaa kuin nytkään? Uusperhekuviot ei aina mee niin kuin strömsöössä... Mieti nyt ainkin tuota ennen kuin teet ratkaisuja.

 

["tip"]

Olen kyllä aika satavarma, että tunteita on, mutta millaisia ne ovat, siitä en ole varma. Siis, käykö mies vaan puhtaasti kuumana, vai voisiko olla ihan tosissaan. Ja sillä perusteella kun sitten otan ja jätän mun miehen, niin onpas tosi järkevää.

ei sillä perusteella vaan sillä rakastatko tuota miestä enemmän kuin omaasi?

eihän sitä nyt voi toista pitää varalla tyylin: olen sun kanssa jos toi ei musta tosissaan tykkää, mut jos tykkää jätän sut..
vai olisitko itse mielelläsi miehesi kakkosvaihtoehto??

 

[ansarikukka]

Koska bestiksestä ei kai pitäis nähdä sellasia unia :-/

No kyllä mä olen nähnyt mun bestiksestä vaikka minkälaisia unia. Unille et voi mitään, todellisuudelle voit. Mä miettisin tuossa tilanteessa sitä, että ihan oikeasti kaikista ihmisistä löytyy niitä huonojakin puolia ja se toinen on täydellinen vain siinä vaiheessa kun rakastutaan.

 

[tosihämmentynyt]

Mistä sä tiedät, millaista se teidän arki olis? Et kai ole kokenut sitä tän toisen kanssa. Eli olisko se loppupelissä yhtään parempaa kuin nytkään? Uusperhekuviot ei aina mee niin kuin strömsöössä... Mieti nyt ainkin tuota ennen kuin teet ratkaisuja.

Kaikkea tätä mietin, niin että pää sauhuaa. Kaikista eniten kuitenkin mietin sitä, että jos tätä miestä ei olis olemassakaan, harkitsisinko silti mieheni jättämistä. Siis, onko mulla nyt oikeat syyt tähän, vai tekisinkö elämäni mokan? Ei mun mielestä ole kovin kypsää lähteä pitkästä suhteesta ja rikkoa lasten perhe siksi, että tavoittelee jotain, jota ei ehkä ole olemassakaan.

 

[zxc]

Ilmeisesti et tiedä, miksi mies on eronnut. Syyhän voi olla vaikka joku "kolmas" nainen. Jos ette oikeesti ole puhuneet tunteistanne, niin ehkä laitat nyt liian suuren painon asialle, koska sinulla on tunteita.

Suosittelen, että nyt otat jäitä hattuun ja annat ajan mennä. En missään tapauksessa suosittele jättämään miestä, enkä missään tapauksessa kehota menemään yksiin juuri eronneen miehen kanssa. Nyt annat asioitten olla, etkä tee yhtään mitään.

 

[opetar]

"Ollaan tehty paljon töitä yhdessä viimesen parin vuoden aikana. Meillä on ihan samat ajatukset niin monista asioista, sama elämänkatsomus, sama huumori ja musiikkimaku, hillitön vetovoima ja joku kumma yhteenkuuluvuuden tunne, mikä saa hakeutumaan toisen seuraan ja nauramaan vääränä ihan idiooteille jutuille. Ja meidän työt menee aina täysin yksiin. Luetaan toistemme ajatuksia hyvin usein."

Vai että semmoinen juttu. No onko tuossa riittävästi syitä, että hajottaisit kolmen pikkulapsen kodin ja pistäisit taloutenne puoliksi? Itsepähän tiedät.

Miksi se mies on eronnut? Miten tulet toimeen hänen lastensa kanssa? Miten ajattelitte järjestää miehesi kanssa huoltajuusasiat? Kuka jää asumaan nykyiseen kämppäänne? Miten sinun lapsesi tulevat toimeen ihastuksesi lasten kanssa? Jos et päästä ihastustasi menemään, niin miten selität sen miehellesi?

Siinä muutama asia mietittäväksi ennen kuin rupeat kuuntelemaan hyviä levyjä ihastuksesi kanssa...

 

["..."]

Mieti syitä minkä vuoksi mies olisi saattanut erota.

Väkivaltainen? Varo!
Alkoholiongelmainen? Sellaiset eivät koskaan parane muuten kuin enintään omasta halustaan. Ketään ei voi rakastaa raittiiksi. Viina menee alkoholiriippuvaisella naisen kuin naisen edelle.
Sovinisti? Sovinismi kuuluu piirteisiin, jotka ehkä tulevat esiin vasta ajan kanssa.
Ohut maailmankatsomus? Mitkään tapahtumat maailmassa eivät voisi vähempää napata. Tylsää seuraa pitemmän päälle.

Tarkkaile miestä ilman vaaleanpunaisia silmälaseja! Saatat säästyä paljolta.

 

[en aio erota]

Kaikkea tätä mietin, niin että pää sauhuaa. Kaikista eniten kuitenkin mietin sitä, että jos tätä miestä ei olis olemassakaan, harkitsisinko silti mieheni jättämistä. Siis, onko mulla nyt oikeat syyt tähän, vai tekisinkö elämäni mokan? Ei mun mielestä ole kovin kypsää lähteä pitkästä suhteesta ja rikkoa lasten perhe siksi, että tavoittelee jotain, jota ei ehkä ole olemassakaan.

Mun äiti ihastui aikanaan toiseen mieheen. Isäni yritti sanoa, että unohda se mies. Yritti tolkuttaa, että ihastuminen on ihan normaalia, mutta menee ohi, jos itse toivoo niin.

Äitini ajautui suhteeseen miehen kanssa ja väitti lopettaneensa sen. Kuitenkin käry kävi, ja siinä vaiheessa isälleni riitti.

No niin, sitten isäni löysi aika pian työpaikaltaan uuden naisen, joka osaa arvostaa hänen kunnollisuuttaan, kiltteyttään ja tietynlaista charmiaan. Äitini yritti elää uuden miehen kanssa, mutta eihän siitä herranen aika mitään tullut, kun he paremmin tutustuivat eli asuivat yhdessä yms. Silloin äitini tajusi, mitä on mennyt tekemään ja ryhtyi anelemaan isääni takaisin. No, se oli myöhäistä se.

Mitäs tuohon voin heidän lapsenansa sanoa? Olisi ihan kiva, jos lapsillani olisi ehjä mummola. Olisi ihan kiva, jos sukujuhlat, pyhät yms. olisivat tietyllä tapaa ehjempiä. Olisi ihan kiva, jos äiti nyt löytäisi vihdoinkin keski-ikänsä ja vanhuutensa turvaksi sen rakkauden, jonka luuli saavuttavansa ihastuksensa kanssa. Joskus tekee ihan kipeää, kun isäni käy edelleen katsomassa äitini äitiä (tosi iäkäs mummo) ja käy kahvilla äidin sukulaisten luona. Jos äitini olisi jättänyt yhden kortin katsomatta, niin kaikki voisi olla toisin. Ehkä olisin saanut heiltä vähän enemmän taloudellista apuakin, jos heidän molempien ei olisi tarvinnut alkaa lyhentämään omaa asuntolainaansa. Rahojen yhdistäminen uuden puolison kanssa ei ole niin simppeli juttu varsinkin, jos molemmilla on omat biologiset lapset elätettävänä.

 

["vieras"]

Ei nää ole sellaisia asioita joissa kysellään vierailta mitä tehdä. Jos pitää kysyä niin ei kannata, silloin ei ole varma asiasta.
Sen tietää kysymättä ja pohtimatta kun se oikea osuu kohdalle. Toki voi olla parempi mutta ei täys kymppi kuitenkaan.

 

[en aio erota]

[QUOTE="vieras";26926772]Ei nää ole sellaisia asioita joissa kysellään vierailta mitä tehdä. Jos pitää kysyä niin ei kannata, silloin ei ole varma asiasta.
Sen tietää kysymättä ja pohtimatta kun se oikea osuu kohdalle. Toki voi olla parempi mutta ei täys kymppi kuitenkaan.[/QUOTE]

Ai kolmen lapsen tyydyttävässä avioliitossa elävä äiti etsii vielä "sitä oikeaa". Voi vittu, sanon minä!

 

["eee"]

Mä voin näin anonyymina olla nyt se vastarannan kiiski.

Mä varmaan yrittäisin kautta rantain vähän jutella sen työkaverin kanssa ja ottaa selville, haluaisiko se musta jotain muutakin kuin yhden panon/suhteen, siis olisiko se oikeasti niin ihastunut/rakastunut että haluaisi oikean vakavan suhteen. Jos haluaisi, niin sitten harkitsisin nykyisen mieheni jättämistä.

Okei, jos olen realisti, niin pakko todeta, että liha on heikko - eli saattaisin kyllä aloittaa salasuhteenkin ja "kokeilla", miten homma oikeasti toimisi ja olisiko aihetta jättää nyksä. Joo, sanokaa vaan moraalittomaksi lutkaksi.

 

[up]

up

 

[viisikymppinen isoäiti]

vastaan nyt näin. että se pettäminen ei hydytä ketään, ei sullekaan siitä loppujen lopuksi jää muuta kuin syyllisyyden tunne. jos et pysty tai halua olla uskollinen. niin ota ero. se on paljon parempi kaikille osapuolille.

 

[annette79]

vastaan nyt näin. että se pettäminen ei hydytä ketään, ei sullekaan siitä loppujen lopuksi jää muuta kuin syyllisyyden tunne. jos et pysty tai halua olla uskollinen. niin ota ero. se on paljon parempi kaikille osapuolille.

Mä taas ajattelen, että ei pidä lähteä pettämään laisinkaan. Tunteita tulee ja menee, ja minusta on normaalin ellei jopa suorastaan terveen ihmisen merkki, että joskus ihastuu. Minulla on asiasta kokemusta esim. työkuvioista eikä varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Pidän miehistä, varsinkin komeista, älykkäistä ja hauskoista. MUTTA on eri asia ihastua ja päättää jättää asia sikseen, kun ihastua ja ruveta etenemään tunteen perusteella. Minusta tässä punnitaan nyt tahdon lujuus ja sinä ihan oikeasti päätät itse, mitä teet. Tunteille ei voi mitään, mutta sille voi, mitä tunteillansa tekee.

 

[.............]

Miks mies erosi?

 

[Kepsis]

Aivan samahan se on mitä ajatuksia kenelläkin on, kun ei toteuta niitä missään välissä. Ihastuksia jne tulee ja menee elämässä oli varattu tai ei.

 

["vieraileva tähti"]

Mä olen nykyisin naimisissa tuollaisen entisen sielunkumppani työkaverin kanssa... Ja oltiin tosiaan vuosia vietetty paljon aikaa keskenämme ja viihdyttiin toistemme seurassa ja kaikki ihan platonisesti. Tietty jotain unelmia oli puolin ja toisin. Meillä tosin molemmilla oma suhde kariutui muihin syihin, ennenkuin mentiin yhteen.