Kyllähän biologisesti paras ikä saada lapsia on 20-25 vuoden välissä. Sosiaalinen ja psyykkinen puoli onkin sitten ihan eri tarina. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin ja haluavat eri asioita. Suurin osa ystävistäni on aloittanut lisääntymisen lähempänä 30:tä. Yksi pariskunta on yrittänyt lasta jo useamman vuoden vaikka aloittivat "jo" 27 vuotiaina lapsenhankintaprojektinsa. Hedelmöityshoidot ovat raskaita ja kalliita.
itse sain esikoiseni 20 vuotiaana ja nyt vähän alle 30:nä odotan iltatähteä. Vaikka sain lapset nuorena, olen opiskellut korkeakoulututkinnon ja minulla on vakituinen työpaikka ja omakotitalo. Lasten hankinta ei siis ole estänyt mitään näistä toteutumasta. Pikemminkin näyttää siltä että moniin ystäviini verrattuna opiskeluni ja muutoinkin elämänasenteeni on ollut päättäväisempi, lasten vuoksi, heistä kun pitää huolehtia, ei voi käyttää rahaansa ja aikaansa matkusteluun ja humputteluun ja unohtaa että oho piti opiskellakin. Mutta näinhän se nuoruus monesti kuuluu elää eikä siinä ole mitään pahaa. Kuten ei siinäkään että tekee asiat "väärinpäin".
Äitien ja naisten pitäisi arvostella toisiaan vähemmän. Yksi parhaista äitikavereistani oli 38 kun itse oli kaksikymppinen ja lapsemme olivat parhaita kavereita. Hän aina toivoi että olisi tehnyt lapset aiemmin ja kannusti minua, toisin kuin yhteiskunta ja monet muut naisihmiset.
Opintotukeen pitäisi saada lapsista jotain lisää eikä puolison tuloilla pitäisi olla negatiivista vaikutusta lapsellisen opiskelijan tukiin. Yliopistoihin ja korkeakouluihin pitäisi saada enemmän lapsiparkkeja. Lapsiperheille pitäisi antaa verovähennyksiä.
Miehiä ei pitäisi syyllistää perhevapaiden pitämisestä tai lapsen kanssa kotona olosta eikä naisia varhaisesta palaamisesta opintoihin/töihin.
Kokeneempien äitien pitäisi tukea nuoria äitejä ja kannustaa heitä, ei pitäisi syyllistää alle 20:tä äitiä eikä myöskään häntä, jolla jostain syystä lapsen hankinta on mennyt yli 40:nen ikävuoden.
Tulosiirrot ja tuet tukisivat perheenperustamishaaveita mielestäni parhaiten. Myös erilaisia tukitoimenpiteitä kuten kodinhoitajia tulisi olla tarjolla kaikille lapsiperheille. Jokainen 39 asteen kuumeessa kipeiden lasten kanssa kotona ollut äiti varmasti allekirjoittaa tämän.
ja myös asennemuutos ja asenneilmaston muutos. Ei ole olemassa mitään oikeaa ikää tai täydellistä taustaa johon lapsen voi hankkia.
Monet elävät pitkän parisuhteen ja railakkaan nuoruuden, hankkivat työt, omakotitalot ja muut pakolliset. Eropaperit laitetaan vetämään kun lapset ovat alakouluiässä , tlao menee myyntiin ja uusi heila (lapsineen?) tilalle. Nuorten parisuhteet katkeavat helpommin kuin 30-40:sten , mutta suurin osa nuorten parisuhteista, joihin on tarkoituksella hankittu lapsia, on pitkiä ja kestäviä. ja kestäisivät paremmin ilman rahahuolia ja vaikeuksia opiskelussa.
Minusta jokainen äiti on oikean ikäinen ja oikeanlainen. Biologisesti 30:n on jo vanha, 40:nen ikäloppu. Taloudellisista ja psykososiaalisista näkökohdista 20:nen epävarmassa parisuhteessa ilman tutkintoa ja ammattia.
Mikä sitten oikeasti merkitsee? sekö että kaiken elämässä voi suunnitella ja elämässä pitäisi edetä jollain tietyllä tavalla tietyssä muotissa, jotta voisi olla hyvä vanhempi? Kiistän. Ollaan kaikki ylpeitä omasta vanhemmuudesta, iästä riippumatta.
