Vastaan sulle Ilo näin...kun kerran sinäkin vastasit kysymykseeni kehoituksella lukea viestisi täältä! Joo, on samanlaisia kokemuksia 5v. tytön kanssa, vaikka vasta nyt aletaan huomaamaan, että puheessa, muistissa tai kuulossa on ongelmatiikkaa. Tytär oppi normaalisti puhumaan sanoja alle vuoden ikäisenä, välillä oli nopean oppimisen kausia, välillä jokin pitkähkö sana ei tuntunut tarttuvan mieleen esim. traktori. Emme huolestuneet asiasta. Lauseita oppi käyttämään neuvolan mukaan normaalisti, ne vain ovat säilyneet lyhyinä ja aika kuvailemattomina. Kun luen hänelle, hän ei ymmärrä mitä luen. Hän unohtaa heti kuullun kertomuksen, tai ei ymmärrä sitä alunperinkään -kertomukset käydään meillä läpi ainakin kahdesti -kaikki uudet sanat ym. Tyttöseni tietää, että puu on puu, mutta jos pitää erotella havu-ja lehtipuun välillä voi tulla jo vaikeuksia, samoin kissa on kissa ja tiikeri on tiikeri -kissaeläimistä puhuttaessa hän ei niitä yhdistä. Myös ajan termien hallinta on hakusessa (huomenna, tänään, ylihuomenna) samoin mennyttä ja tulevaa aikaa kuvailevat verbit kävin, tulen, olen käynyt... eivät aina onnistu. Saan lapseni puheesta selvän, toiset esim. päiväkodin henkilökunta ei aina ymmärrä lapsen esittämä asiaa. Saan hänet kotona toimimaan ohjeiden mukaan -lyhyiden täsmällisesti toistettujen ohjeiden avulla. Päiväkodissa tässä on hankaluutta. Liikunnallisesti ja taiteellisesti hän on lahjakas, hiihtää, luistelee, ui, rakentaa legoista kaupunkeja, laskee (tosin ei hirveän pitkälle, mutta jo esim. kertolaskuja!) Nyt oppi viikonpäivät, mutta en ole varma muistaako ne kovinkaan kauan...Kirjoittaa veljensä ja oman nimensä, joitakin muita tärkeitä sanoja..isi, äiti...Osoitettaan ei muista, vaikka sitä harjoiteltu, mutta kaupunginosan osaa nimetä ja kuvailla vieraallekin esim. ajo-ohjeen kotiin! Tuntuu, kuin tietty osa aivoista ei toimisi, tai toimii, mutta varovaisesti. Meillä on miehen puolella suvussa tyttö, jolta puuttuu aivokurkiainen (oikean-ja vasemmanaivopuoliskon välinen osa, joka välittää tietoa lohkosta toiseen) ja mieleeni on hiipinyt epäilys jostakin vastaavasta. Vaikka olen varma, että tällainen olisi huomattu jo aivan vastasyntyneenä. Serkkutyttö on muuten ikäisekseen hyvin kehittynyt, mutta oppimisessa juuri on tuota vaikeutta ja se ehkä vaikeuttaa mm. itsenäistymistä ja oman itsetunnon kehittymistä (hänellä siis yksilönä) Meilläkin elämä on mielestäni ihanan rikasta..ja tunnen sydämessäni, että kaikki muuttuu vain paremmaksi, sillä odotan kolmatta lastani ja olen ajatellut jäädä töistä kotiin hoitamaan lapsia..olen sanonut kaikille, että tunnen lasteni tarvitsevan minua enemmän nyt kuin koskaan...tytär tosin jatkaa terapiamuotoisesti ilmaisessa eskarissa ensi syksynä ja hänelle tehdään kouluunlähtöä varten kielenkuntoutussuunnitelma, jota sitten itsekin yritän parhaani mukaan toteuttaa. Ja oikeastaan olemme mieheni kanssa ottaneet asenteen, että jos tyttärellä on vaikeuksia elämässään lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, emme ota stressiä -emme me mitään erityisen hyviä ole itsekään olleet! Tytär luistelee tällähetkellä paremmin kuin minä ja ui myös...joten ehkä hänen paikkansa ei yliopiston lukusaleissa olekaan, vaikka kaikki mahdollisuudethan vanhempina halutaan auki pitää...Rakkautta paljon, se on meidän motto! :heart: