Poika 2 vuotta puhuu muutamia sanoja, mutta enimmäkseen kaikki on äiti tai äittä. Ymmärtää puhetta hyvin, ja nyt jo hieman vaikeammissakin tilanteissa kunhan on riittävän rauhallista, yksinkertaista ja selkeää. Lyhyitä ytimekkäitä lauseita siis. Enimmäkseen hän kommunikoi siis nyökyttäen ja puistellen.
Puhe on selkeästi viivästynyt, mutta ei siitä olla huolissaan, kun on niin lahjakas motorisesti ja älykäs. Puheen viivästyminen ärsyttää poikaa itseään ja on siksi kai vieläkin välillä tosi aggressiivinen. Eli ilmaisee sitten lyömällä tms. On muutenkin sellanen fyysinen ja aktiivinen ihminen, ettei esim. koskaan tule ulkona taikka sisälläkään sanomaan (ilmaisemaan) että on nälkä, vaan alkaa aina muksia tai töniä muita. Sitten ko kysyn, että onko sulla nälkä, niin toinen ihan silmät pyöreänä nyökyttelee, että joo. Tommonen on nyt varmaan tän ikäsillä ihan tavallista, mutta meillä se on sääntö, että kotiin lähdetään syömään ja päikkäreille heti kun näyttää, että meno käy äkäseksi.
Eikä osaa muullokaan tulla pukemaan tarpeita sanoilla, no nyt kyllä ilmoittaa kakkaa aina vähän päästä (pissi, taikka kakka, pikku kakkonen tms.)
Ensimmäiset sanat taisi tulla ihan ajallaan, en muista, mutta olisi varmaan ollut joskus vuoden kieppeillä. Puhe ei vaan koskaan vielä ole lähtenyt kehittymään kunnolla. Nyt odotellaan sitä "herätystä" ja oikeastaan kauhulla jo sitä papupata-vaihetta.
Esikoinen tyttö puhua pulpatti jo reilun vuoden ikäisenä kamalasti ja oli taas puheen kehityksessä edellä. Motoriikka tuli sitten perässä. Nyt nämä lapset, joilla on 3 vuotta ikäeroa ovat pian yhtä taitavia liikkeissään. No tietysti 5-vuotias juoksee lujempaa, mutta tää pikkuveli tekee temput perässä taikka eellä, ihan sama.
Meillä tämän pojan fyysistä reagoimista on helpottanut se, että olen oikein tarkoituksella huomioinut häntä paljon ja otan syliin ja kysyn siinä ja kuuntelen vaikka ei sanoisi mitään. Huomasin tuossa joku aika sitten, että kyllä hänelläkin sellasta omaa puhetta on, mutta huomattavasti vähemmän pulputtaa kuin esim. siskonsa aikanaan. Silloin tällöin todella harvoin kajattaa omia juttujaan.
Niin ne on erilaisia nämä lapset.
