Psykosomaattisia oireitako?

[Paha olla auttakaa]

Ikää 24v. Vuosia sitten ollut ahdistusta ja paniikkih.
Nyt sitten pari vuotta liki oireetonta aikaa.
Pari kuukautta ollut stressiä, remonttia, ihmissuhde vaikeuksia ja aloitin vasta autokoulunkin jota jännitin ja jännitän edelleen kovasti.

Nyt sitten tullut kaikkea vaivaa, aiemmin hengenahdistusta, välillä oksettavaa oloa ym.

Viimesin tämän aamun juttu: Heräsin aamulla niin joka paikkaa kolotti, olo oli kuin alkavassa flunssassa, sisäistä vilua..

Oireet helpotti päivää myöten, vieläkin särkee joka paikkaa, mutta myös selittämätöntä huonoa oloa.
Pää tuntuu jotenkin huteralta, sydän "levottomalta", sellanen olo päällä koko ajan että mikä mulla on jne,jne..
Rauhaton ja levoton olo.
väillä helpottaa vähän ja sitten tulee uudestaan.

Onko tämä paniikkioireita TAAS, vai jotain vakavaa?
Olkaa kiltti ja vastatkaa joku jolla olisi kokemusta tai tietoa...

 

[vieras]

Minulla alkoi pari kuukautta sitten seuraavanlainen "oireilu": sydän lyö kovaa, tuntuu välillä että se karkaa rinnasta pois, ahdistaa henkeä, on tunne että on "pala kurkussa", painaa rintaan, välillä kuumottaa ja välillä paleltaa, on todella levoton olo. Näiden lisäksi jaloissa ja käsissä oleva psoriasis on taas pahempana. On tutkittu sydäntä ja otettu sen tuhat eri koetta ja röntgenkuvaa. Minussa ei pitäisi olla mitään vikaa.

Olen aina ollut kova jännittämään ja muutenkin hermostun herkästi. Haluan että asiat on kohdallaan ja mikään ei saisi poiketa suunnitelmista. Lisäksi olen ollut väsynyt kun pienempi lapsi tuppaa valvottamaan. Miehenkin kanssa olemme vähän enemmän "ottaneet yhteen". Synnytyksestä on 8kk ja imetän edelleen. Psoriasis puhkesi jo lapsena, jolloin olin kovin huolehtivainen ja jännitin silloinkin. Suvussamme ei tiedetä kenelläkään mulla olevan psoriasista ja silloin lääkärit sanoivat stressin aiheuttaneen minulle psoriasiksen.

Viimeisin tuomio lääkärissä on että tämä kaikki on henkisestä hyvinvoinnistani johtuvaa. Itse en tiedosta että olisin kovin stressaantunut, mutta varmaan se sitten onkin mahdollista. Olenhan niin kovin tarkka ja jos jokin menee vikaan niin otan sen henkilökohtaisesti.

Huomasinkin eilen jotakin. Toista viikkoa meni jo paremmin, oli mukavampi olo. Eilen meillä oli iso porukka kylässä ja yksi kaksi juuri kun vieraat tulivat ja minä hääräsin kuin heikkopäinen keittiössä, miettien että onko tarjottavia varmasti tarpeeksi, mitähän se yksi tietty vieras tykkää yms, ja minulle tuli pieni paniikki. Hengästytti, sydän takoi ja tuli tosi hutera olo, tuntui etten vaan jaksa. Tuli olo että tulee kamala paniikki.

Istuin sitten hetkeksi aloilleni ja ajattelin että piru jos ei vieraille tarjottavani kelpaa niin olkoon kelpaamatta. Mitä minä tällaisesta taas itselleni paineita kasaan. Silloin tajusin että kaikki taitaa tosiaankin olla kiinni vain minun omasta henkisestä hyvinvoinnistani.

Minulla on ollut pientä masennusta synnytyksen jälkeen, tunne että kaikki pitäisi tehdä kotona itse lasten kanssa, vaikka tosiasiassa mies kyllä auttaa todella paljon. Mutta jotenkin vaadin itseltäni liikaa.

Illalla tein päätöksen vieraiden lähdettyä että nyt ne vaatimukset saa loppua. Jos nyt kahvimuki jääkin pöydälle eikä sitä heti tule laitettua tiskikoneeseen, niin olkoon sitten siinä pöydällä, ei se siitä minnekään katoa. Tai jos mies laittaa kuivat vaatteet kaappiin hujan hajan niin laittakoon, löytyy ne niinkin, miksi pitäisi perästä laittaa niitä siististi.

Ei tämä olo ole ollut ollenkaan mukavaa, välillä olen miettinyt tosissani että olenko tulossa hulluksi kun lääkäritkin vain väheksyivät puheitani.

Nyt aion nauttia kesästä ja loppuvuodesta jonka vietän lasten kanssa kotona. Töihin meno on kova paikka, tiedän sen jo nyt, mutta sitä en mieti vielä ja kun sen mietinnän aika tulee niin sitten yritän ottaa senkin asian rennommin.