Psykiatrisen sh:n uusi blogi vauvaelämästä ja mielenterveydestä

[vierailija]

Hei!

Olen ensimmäistä äitiyslomaa ja vauvavuotta aloitteleva psykiatrinen sairaanhoitaja ja päätin vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani oman blogin perustamisesta. Aiheet tulevat liittymään (paljolti elämäntilanteesta johtuen) vauva-aikaan, mutta tarkoituksena olisi julkaista myös ammatillisempia kirjoituksia lasten psyykkisestä kehityksestä ja mielenterveyden tukemisesta (olen tähänastisen urani tehnyt lastenpsykiatrian kentällä).

Jos tämäntyyppinen lukeminen yhtään kiinnostaa, käykää vilkaisemassa sisältöä ja kertomassa vaikka juttuehdotuksia. Olen kiitollinen kaikesta palautteesta ja toiveenani tosiaan on, että voisin blogin kautta olla avuksi näiden asioiden kanssa joko itse painiville tai yksinkertaisesti aihepiiristä kiinnostuneille.

Blogi löytyy osoitteesta nyytinmatka.blogspot.fi

 

[vierailija]

Tosi mielenkiintoisen oloinen blogi! Seuraan ehdottomasti

 

[vierailija]

Aihe kuulostaa mielenkiintoiselta. Lasten ja nuorten parissa työskentelevänä psykiatrisena sairaanhoitajana ja äitinä kannustaisin olemaan avoin sillekin vaihtoehdolle että mahdollisesti on parasta luopua ammattiroolista kokonaan niissä ympyröissä joissa olet äitinä.

 

[vierailija]

Aihe kuulostaa mielenkiintoiselta. Lasten ja nuorten parissa työskentelevänä psykiatrisena sairaanhoitajana ja äitinä kannustaisin olemaan avoin sillekin vaihtoehdolle että mahdollisesti on parasta luopua ammattiroolista kokonaan niissä ympyröissä joissa olet äitinä.

Karkasi Tarkoitin sanoa että JOS ote meinaa lipsahtaa osin ammatillisesta puhtaasti itsetutkiskelevaksi, objektiivisesta subjektiiviseksi, tiedollisesta elämykselliseksi, niin anna mennä ja nauti ainutlaatuisesta ajasta ilman työsilmälaseja. Tässä puhuu nyt kokemus ja henkilökohtainen sellainen, ja sinä ehkä koet aivan toisin. Ihanaa vauva-aikaa! <3

 

[vierailija]

Täyttä paskaa, näitä on jo satoja, ketään ei kiinnosta!

 

[vierailija]

"hoitsutason" pohdiskelut ei ketään kiinnosta, mene yliopistoon ja ala tutkia, tee jotain järkevää, blokisi on täyttä paskaa, eikä tuo mitään uutta esille, mitä ei netissä ja ties missä olisi ollut jo 20 vuotta.

 

[vierailija]

Ehkä teidän parin viimeisimmän kannattaisi käydä jossain juttusilla, paikka psykiatrisella sairaanhoitajalla, jos saisitte apua tuohon pahaan oloon joka saa teidän käyttäytymään noin ilkeästi muita kohtaan?

 

[vierailija]

 

[vierailija]

"hoitsutason" pohdiskelut ei ketään kiinnosta, mene yliopistoon ja ala tutkia, ---

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ti...os-siihen-ei-havahduta-kohta-menee-meillakin/

 

[vierailija]

Mielenkiintoisen oloinen blogi, mutta se kalskahti (anteeksi pilkunviilaukseni), että monella esikoista odottavalla olisi noita "kiellettyjä" tunteita, samoja pyörittelen kun neljättä odotan, murehdin miten ehdin hoitaa kodin, muksut, huomioida isommat, teinkö virheen kun tähän aloin ja jaksanko oikeasti yms..

 

[vierailija]

Mielenkiintoisen oloinen blogi, mutta se kalskahti (anteeksi pilkunviilaukseni), että monella esikoista odottavalla olisi noita "kiellettyjä" tunteita, samoja pyörittelen kun neljättä odotan, murehdin miten ehdin hoitaa kodin, muksut, huomioida isommat, teinkö virheen kun tähän aloin ja jaksanko oikeasti yms..

Joo, kielletyt tunteet ovat kasvaneet jokaisen lapsen myötä uuteen ulottuvuuteen. Saanko haluta toista, voinko rakastaa häntä yhtä paljon, mitä jos eka ärsyttää kauheasti tokan synnyttyä, entä kun lapsista jonkun kanssa kemiat kohtaa eri tavalla kuin muiden, mitä virheitä olenkaan ekan kanssa tehnyt kokemattomuuttani, mitä jos huomaan ajattelevani että jos kolmas olisi ollut toka niin kolmatta ei olisi ehkä tullut, tai miksei tää yks voi suhtautua haastavaan tilanteeseen yhtä mutkattomasti kuin toinen...

Kiellettyjä ajatuksia pää täynnä. Ekan synnyttyä syntyi rakkaus ja riittämättömyys, tokan jälkeen rakkaus ja syyllisyys, kolmannen kohdalla rakkaus ja totaalinen hämmennys.