V
Vivienna
Vieras
Taas tämä sama touhu jatkuu. Lapset tappelivat jostain ihan mitättömästä asiasta ja hetken päästä oli mies siellä karjumassa ja uhkailemassa. Tätä tapahtuu aika usein. Olen noin miljoona kertaa selittänyt miehelle, että voisi vähän enemmän miettiä omaa käytöstään ja sitä, että miten ainainen huutaminen vaikuttaa lapsiin. Poika on jo sulkeutunut ja tämä tulee esiin aina, kun mies alkaa huutamaan. Poika menee sängylleen pieneen kippuraan, itkee ja pitää korvistaan kiinni. Stressitaso on siis jo melkoinen ja se heijastuu nyt itkuna, huutona yms aggressiivisella käytöksellä. Mies ei ota kuuleviin korviinsa vaan jatkaa käytöstään.
Hänen mielestään lapsille kuuluu huutaa, jos nämä eivät käyttäydy hänen mielestään kunnolla. Olen lopen kyllästynyt mieheen.
En tiedä mistä hän on itselleen sellaisen käsityksen lasten kasvattamisesta luonut. Hän myös nälvii minua, koska pidän lasten puolta. En hyväksy mieheni käytöstä ja meillä on aika useinkin riitaa lapsista.
Poika on arkisin päiväkodissa todella reipas, ihan erillainen kuin kotona. Tosin, jos olen itsekseni lasten kanssa, niin mitään ongelmia ei ole. Ongelmat syntyvät heti miehen tullessa kotiin.
Mieheni ei myöskään tajua, että jatkuva huutaminen vaikuttaa lapsiin kaikin tavoin. Lapsemme ovat uusissa paikoissa vetäytyväisiä. Eivät mielellään ota kontaktia uusiin ihmisiin yms. Uudet tilanteet pelottavat.
Negatiivisten asioiden käsittely on lapsille ylitsepääsemätön asia. Eli itsetuntokin on samalla aika pohjalla.
Kuten sanoin, olen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Haluan lapsille normaalin perhe-elämän sekä turvallisen kasvuympäristön rakastavien vanhempien parissa. Sitä se ei nyt ole.
Puhuminen ei enää auta. Miehen maine täällä pikkukylällä on huumorintajuinen, lempeä yms. Kotioloissa on kaukana siitä. Kukaan ei siis tiedä, että minkälainen mieheni siis oikeesti on. Ei edes hänen omat vanhempansa...hän on luonut itselleen siis tietynlaisen kuvan itsestään, ja tuollainenhan hän on kavereittensa yms. kanssa.
Mitä tekisitte? Itse olen jo miettinyt eroa yms. Lasten takia on pakko toimia ja nopeasti. Ottaisinko yhteyttä esim. perheneuvolaan ja lähtisin purkaamaan asiaa tätä kautta? Mistä saisin vertaistukea?
Auttakaa!!
Hänen mielestään lapsille kuuluu huutaa, jos nämä eivät käyttäydy hänen mielestään kunnolla. Olen lopen kyllästynyt mieheen.
En tiedä mistä hän on itselleen sellaisen käsityksen lasten kasvattamisesta luonut. Hän myös nälvii minua, koska pidän lasten puolta. En hyväksy mieheni käytöstä ja meillä on aika useinkin riitaa lapsista.
Poika on arkisin päiväkodissa todella reipas, ihan erillainen kuin kotona. Tosin, jos olen itsekseni lasten kanssa, niin mitään ongelmia ei ole. Ongelmat syntyvät heti miehen tullessa kotiin.
Mieheni ei myöskään tajua, että jatkuva huutaminen vaikuttaa lapsiin kaikin tavoin. Lapsemme ovat uusissa paikoissa vetäytyväisiä. Eivät mielellään ota kontaktia uusiin ihmisiin yms. Uudet tilanteet pelottavat.
Negatiivisten asioiden käsittely on lapsille ylitsepääsemätön asia. Eli itsetuntokin on samalla aika pohjalla.
Kuten sanoin, olen kyllästynyt tähän tilanteeseen. Haluan lapsille normaalin perhe-elämän sekä turvallisen kasvuympäristön rakastavien vanhempien parissa. Sitä se ei nyt ole.
Puhuminen ei enää auta. Miehen maine täällä pikkukylällä on huumorintajuinen, lempeä yms. Kotioloissa on kaukana siitä. Kukaan ei siis tiedä, että minkälainen mieheni siis oikeesti on. Ei edes hänen omat vanhempansa...hän on luonut itselleen siis tietynlaisen kuvan itsestään, ja tuollainenhan hän on kavereittensa yms. kanssa.
Mitä tekisitte? Itse olen jo miettinyt eroa yms. Lasten takia on pakko toimia ja nopeasti. Ottaisinko yhteyttä esim. perheneuvolaan ja lähtisin purkaamaan asiaa tätä kautta? Mistä saisin vertaistukea?
Auttakaa!!