pph vai pk?

Nyt kaipailisin mielipiteitä ja kokemuksia..
Lähden joulun jälkeen takaisin töihin ja silloin noin 2,5 vuotias poikani aloittaa päivähoitotaipaleensa. Poika on iloinen ja sopivasti vilkas, toisinaan silti hieman arka. tavallinen tapaus kaiketi.

Millaisia kokemuksia teillä on tämän ikäisten perhepäivähoidosta tai päiväkodista?

 

mä laittaisin päiväkotiin on paljon kavereita...ja oppii sosiaaliseksi. Tai jos löytyy hyvä perhepäivä hoitaja jolla satuu oleen saman ikäsiä lapsia.....

 

EX-lastentarhanopena valitsin omalleni pphoidon. Kodinomaista, rauhallista.
en ole päätöstäni koskaan katunut. Virikkeitä on ja seuraa, mutta tarvittaessa myös rauhaa ja kodinomaista oloa. Myös sairastelut tosi minimissä pojalla.
Päiväkotiin vien kun pikkuiseni täyttää 5.
Meillä on kyllä upea hoitaja, vaikuttaa tietysti valtavasti päätökseen.

 

Perhepäivähoito on hyvä juttu jos sattuu saamaan hyvän hoitajan. Mutta miten vaikutat itse siihen, kuka hoitajaksi päätyy?
Meillä huonot kokemukset muutamalta vuodelta: Perjaatteessa ihan ok hoitaja, huolehti lasten perustarpeista ja oli "läsnä" mutta leipaantynyt ja väsynyt työhönsä.. toteutti samalla rutiinilla kaikki hommat eikä lasten ehdoilla es. askartelujuttuja.
Päiväkodissa on kuitenkin aina joku hoitajista joka jaksaa kun heitä on useampi. JOs jollakin hoitajalla on väsyneempi päivä, on toinen kompensoimassa. Mutta näin ei perhepäivähoitajilla ole. Heidän tulee jaksaa päivastä toiseen ilman työyhteisön päivittäistä tukemista.

 

Mä olen itse perhepäivähoitaja, mutta mulla on opiskeluaikana lapset olleet päiväkodissa. Ja viihtyivät valtavan hyvin, ei ollu mitään ongelmia. Alle kolme vuotiaan mä sijoittaisin perhepäivähoitoon, mutta toisaalta taas kaikki lapset on yksilöitä..

 

Oma päiväkodissa, nykyisin integroidussa erityisryhmässä. Aloitti pienessä tarhassa hiukan alle kolmivuotiaana ja alusta asti ongelmaa jos jonkinlaista, mutta ehdottivat keskusyelujen jälkeen puolen vuoden kuluttua, jotta haettaisiin erityisryhmäpaikkaa tai ainakin avustajaa, kaikeksi onneksi sai paikan pienestä tosi kivasta integroidusta erityisryhmästä jossa kyllä viihtyy, mutta sekä viime syksynä ja keväänä ja tänä syksynä paljon pois sairastelun takia. Etuna koen sosiaalistumisen kaverit ja monen työntekijän kokemuksen, mutta huono puoli juuri tuo lähes jatkuva sairastelu. Päiväkotia vaihdettua samallaista sairastelua kuin juuri hoitotaipaleen aloittaneena.

 

Itse yhden kiltin ja melko aran lapsen äitinä vastaisin että ehdottomasti pk. Meillä poika on reipastunut tarhassa hirveesti ja menee mielellään sinne, on saanut paljon kavereita. Tietty on alussa ne sairastelut, mutta ajan myötä yleensä tasoittuu, kun vastustuskyky paranee. Ja meillä ainakin tarhassa käytössä käsidesi, joka vähentänyt tartuntoja huomattavasti.

Ihanat ja kivat tarhan tädit pojan ryhmässä ja ollut sama oma hoitaja alusta saakka... :heart:
Ja pk'ssa on se hyvä puoli että jos 1 täti sairastuu, niin paikka on tuttu ja loput tädit silti siellä, ei ole lapselle niin suuri shokki. Sama loma-ajat yms. on pk'ssa helpompia, kun kaikki tädit ei lomaile kerralla yms. Jos pph sairastuu vakavasti/lopettaa tms. huonolla tuurilla lapsi jotuu uuteen paikkaan ja kaikki ympärillä olevat ihmiset vaihtuvat kerralla.
Mutta mielipide asioitahan nämä on...

 

Vähän kaksipiippuinen juttu... Oma poikani on 2,5-vuotta ja meni perhepäivähoitoon 1v 8 kk ikäisenä ja viihtyi tosi hyvin. Hoitaja on ihan kiva, mutta ei mielestäni oikein jaksa innostua töistään. Lapset eivät koskaan esim. piirrä tai askartele, tosin kirjoja heille kyllä luetaan paljon. Mielestäni lapsia pidetään myös ulkona ehkä vähän liikaa, tosin puitteet ulkoleikeille ovat loistavat ja piha turvallinen.

Nyt poikani oli hoitajansa sairasloman ajan kuukauden pienessä päiväkodissa (15 lasta) ja viihtyi sielläkin hirveän hyvin ja oppi mielstäni todella paljon uusia asioita. Päiväkodissa on joka päivä jotain ohjelmaa ja kerran viikossa he käyvät läheisellä jumppasalilla jumppaamassa. Ikätovereita on paljon ja hoitajat myös leikkivät lasten kanssa. Päiväkodista saan myös mielestäni paremmin palautetta lapsestani. Varjopuolena on kuitenkin jatkuva sairastelu. Poika ei ole koskaan ollut näin paljon kipeänä kuin nyt. Hän on myös iltaisin todella väsynyt, koska päivällä ohjelmaa on paljon. Iltaväsymys on välillä niin voimakasta, että se vaikeuttaa iltamenojen suunnittelua, välillä kaupassa käyntikin tuntuu olevan liikaa.

Olenkin päättänyt, että jatkamme perhepäivähoidossa kesään asti ja kesälomien jälkeen siirrän lapsen sitten päiväkotiin.