Positiivinen kokemus mielialalääkkeestä! :) (Pakko-oireet)

Mielialalääkkeet jakavat mielipiteitä, mutta nyt täytyy sanoa, että olen saanut jo 6 viikon aikana valtavan paljon apua Paroksetiinista (Ssri-lääke) pakko-oireisiin ja masennusoireisiin. Lähestulkoon kaikki masennusoireet ovat lähteneet ja ahdistus helpottanut. Saa nähdä, miten lääkitys jatkossa vaikuttaa, mutta tähän mennessä menee hyvin ja sivuoireet aika olemattomia! Rohkaisuna muillekin: kokeilkaa ihmeessä masennuslääkkeitä (terapian/itsehoidon ohella), jos muu ei tunnu auttavan.

Tässä hyvä linkki pakko-oireisesta häiriöstä:

Pakko-oireet orjuuttavat - Mikä vikana? - Hyvä Terveys

 

Onko tuo sellainen lääke, johon jää riippuvaiseksi?
Tiedän, että henkisesti voi jäädä riippuvaiseksi mistä tahansa, mutta tarkoitan fyysisesti.

 

Onko tuo sellainen lääke, johon jää riippuvaiseksi?
Tiedän, että henkisesti voi jäädä riippuvaiseksi mistä tahansa, mutta tarkoitan fyysisesti.

En usko, että kovin helposti. Käytin aiemmin Essitalopraamia reilu puoli vuotta ja lopetin itsekseni (typerää, ehkä...) kertaheitolla eikä mitään vieroitusoireita ollut.

 

Olen aika lääkevastainen ihminen ja varsinkin ennen kiistin, että lääkkeistä voisi olla mitään apua.
Olen kuitenkin itse joutunut turvautumaan rauhoittaviin joskus ja sen takia uskon, että lääkkeestä voi todella olla apua.

Ikävä kyllä tuo lääke on sellainen, joka väsyttää ihan hirveästi ja en todellakaan sitä mielelläni käytä.

Mutta varmaankaan nämä jatkuvaan käyttöön tarkoitetut lääkkeet eivät aiheuta niin valtavaa väsymystä.
Itselleni en lääkettä olekaan hakemassa, vaan kiinnostaa läheiseni vuoksi. Itse asiassa olin tulossa googlettamaan masennuslääkkeitä, mutta ajattelin ensin poiketa täällä.

Ja anteeksi tyhmät kommenttini. Ei varmasti voi olla huomaamatta, miten vähän tiedän lääkkeistä...

 

Mulle lääkkeistä on kiistatta ollut hyötyä jo parissa viikossa. Aiemmin itkeskelin enkä aina halunnut nousta ylös sängystä, mutta nyt ei ole tietoakaan sellaisesta.

 

Onko sulla sit jotain pakko-oireita?

 

Mulle lääkkeistä on kiistatta ollut hyötyä jo parissa viikossa. Aiemmin itkeskelin enkä aina halunnut nousta ylös sängystä, mutta nyt ei ole tietoakaan sellaisesta.

Kiva kuulla.
Ehkä vinkkaan läheiselleni, että lääkkeissä ei ole mitään paheksuttavaa.
Olen nimittäin paininut tämän asian kanssa vähän aikaa. Tuntuu, että voinko suositella lääkkeitä. Miten niistä sitten pääsee eroon, se mietityttää.

Mutta toisaalta taas, jos se kuitenkin helpottaa elämää, niin...

 

Kiva kuulla.
Ehkä vinkkaan läheiselleni, että lääkkeissä ei ole mitään paheksuttavaa.
Olen nimittäin paininut tämän asian kanssa vähän aikaa. Tuntuu, että voinko suositella lääkkeitä. Miten niistä sitten pääsee eroon, se mietityttää.

Mutta toisaalta taas, jos se kuitenkin helpottaa elämää, niin...

Koskaan ei oikein voi tietää, sopiiko lääkitys ja mikä lääke olisi paras. Selviää varmaan vaan kokeilemalla. Mä olen kärsinyt pakko-oireista 12 vuotta, lisäksi on lähivuosina ollut masennusoireita ja näiden takia opiskelu on kärsinyt ja moni asia takkuillut jo vuosia. Olin valmis ottamaan riskin parantaakseni oloani. Aloitan syksyllä myös kognitiivisen psykoterapian ja luen itsehoito-oppaita. Mulla on selkeästi aivokemioissa biologista häiriötä ja ajattelin, että näin moniin oireisiin (pakko-oireet, masennusoireet, riippuvuuksia) on hyvä kokeilla lisäapua lääkkeistä.

 

[QUOTE="minimii";30829403]Onko sulla sit jotain pakko-oireita?[/QUOTE]

Pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja. Käsienpesupakkoa ollut jo pitkään, kädet kuivat ja halkeilevat.

 

Koskaan ei oikein voi tietää, sopiiko lääkitys ja mikä lääke olisi paras. Selviää varmaan vaan kokeilemalla. Mä olen kärsinyt pakko-oireista 12 vuotta, lisäksi on lähivuosina ollut masennusoireita ja näiden takia opiskelu on kärsinyt ja moni asia takkuillut jo vuosia. Olin valmis ottamaan riskin parantaakseni oloani. Aloitan syksyllä myös kognitiivisen psykoterapian ja luen itsehoito-oppaita. Mulla on selkeästi aivokemioissa biologista häiriötä ja ajattelin, että näin moniin oireisiin (pakko-oireet, masennusoireet, riippuvuuksia) on hyvä kokeilla lisäapua lääkkeistä.

Mitä tarkoitat riippuvuuksilla? Päihteet? Lääkkeet?

Anteeksi, että utelen sinulta. Puhut vain niin suoraan, että tuntuu, että uskallan kysellä.

Minä pelkään, että läheiseni on jostain riippuvainen ja siksikin masentunut.

 

Pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja. Käsienpesupakkoa ollut jo pitkään, kädet kuivat ja halkeilevat.

Osaatko yhdistää johonkin traumatisoivaan asiaan? Siis milloin oireet alkoivat, tapahtuiko jotain esim. menetyksiä tms.?

 

Mitä tarkoitat riippuvuuksilla? Päihteet? Lääkkeet?

Anteeksi, että utelen sinulta. Puhut vain niin suoraan, että tuntuu, että uskallan kysellä.

Minä pelkään, että läheiseni on jostain riippuvainen ja siksikin masentunut.

Ei mitään päihteitä tms. vaan siis olen herkästi addiktoituvaa tyyppiä, esim. sokeriin/nettiin yms. Pakko-oireet on osittain varmaan olleet syy ahdistukseen ja masennukseen mun kohdalla.

 

[QUOTE="minimii";30829411]Osaatko yhdistää johonkin traumatisoivaan asiaan? Siis milloin oireet alkoivat, tapahtuiko jotain esim. menetyksiä tms.?[/QUOTE]

En. Pakko-oireinen häiriö puhkesi kunnolla kun olin 14-vuotias, eli oireet jatkuneet jo 12 vuotta. Toki stressi ja vastoinkäymiset usein pahentavat oireita.

 

Kiitos sinulle Tytsi suorista vastauksista.Annoit minulle voimaa auttaa läheistäni.

 

Ihan vapaasti saa kysellä! Jaoin tämän asian yhdessä fb-ryhmässäkin (yli 100 hengen ryhmä...) enkä häpeä ongelmia lainkaan. Olen hyväksynyt asiat sellaisina kuin ne ovat.

 

Ihan vapaasti saa kysellä! Jaoin tämän asian yhdessä fb-ryhmässäkin (yli 100 hengen ryhmä...) enkä häpeä ongelmia lainkaan. Olen hyväksynyt asiat sellaisina kuin ne ovat.

Ihan pakko sanoa, että olen käynyt tällä palstalla vuosikausia ja muistan sinut, koska olet aina ollut jotenkin "erilainen", enkä tarkoita sitä pahalla.

 

Ihan pakko sanoa, että olen käynyt tällä palstalla vuosikausia ja muistan sinut, koska olet aina ollut jotenkin "erilainen", enkä tarkoita sitä pahalla.

Joo, kieltämättä eroan joissain asioissa aika paljon valtavirrasta vaikka ulkoisesti vaikutan ihan tavikselta.

 

No niin, maanantaina on 2 kk täynnä ja mieli paranee ihan koko ajan! Olen todella, todella yllättynyt lääkkeen positiivisista vaikutuksista. Alan olla jo yhtä onnellinen kuin vuosia sitten...

 

Onko "Minäpee" läheisesi tilanteessa jotain uutta?

 

Aina vaan paranee vaikutukset! Tällä hetkellä syön 50 mg.

 

Mielialalääkkeet jakavat mielipiteitä, mutta nyt täytyy sanoa, että olen saanut jo 6 viikon aikana valtavan paljon apua Paroksetiinista (Ssri-lääke) pakko-oireisiin ja masennusoireisiin. Lähestulkoon kaikki masennusoireet ovat lähteneet ja ahdistus helpottanut. Saa nähdä, miten lääkitys jatkossa vaikuttaa, mutta tähän mennessä menee hyvin ja sivuoireet aika olemattomia! Rohkaisuna muillekin: kokeilkaa ihmeessä masennuslääkkeitä (terapian/itsehoidon ohella), jos muu ei tunnu auttavan.

Tässä hyvä linkki pakko-oireisesta häiriöstä:

Pakko-oireet orjuuttavat - Mikä vikana? - Hyvä Terveys

Minulla toimi Cipralex. Valitettavasti se vaan vaurioitti maksaa ja yhdistyneenä solunsalpaajiin ei sopinut , eikä sovi. Ainakin nyt noin.

 

Nää kouluampujat ovat käyttäneet ssri-lääkkeitä.

 

Mullakin hyvä kokemus, eri lääke tosin. Auttoi ahdistukseen ja masennukseen, mitä terapiat yms ei olleet onnistuneet tekemään. Sivuvaikutuksena vain ummetus, johon auttoi liikunta, kun lääkkeen avulla pääsin liikunnan pariin. Ja muutenkin aloin lääkkeen tasoitettua oloani hakea muuta apua joka auttoi lisää, mm. terveellinen ruokavalio, laihdutus ja ulkoilu. Ahdistuneena ruoka oli vain herkkuja silloin kun söin ja jo ulos meneminen aiheutti paniikin. Mielialalääke pelasti mun hengen ja perheen hyvinvoinnin ja antoi sysäyksen kaikin puolin parempaan elämään.

 

Minulla toimi Cipralex. Valitettavasti se vaan vaurioitti maksaa ja yhdistyneenä solunsalpaajiin ei sopinut , eikä sovi. Ainakin nyt noin.

Harmi. Mulla oli aiemmin Escitalopram actavis ja siitä ei oikein ollut mitään apua, joskaan ei haittaakaan. Taitaa olla vähän vastaava kuin Cipralex.

 

Hei, osaisitko kuvata yksityiskohtaisemmin pakko-ajatuksiasi, minkälaisia, kuinka usein? Ja onko ne olleet pahempia, kuin toiminnot?