Ponnistusvaiheen kivuista...

Jännittää kauheesti tuo tuleva synnytys, tai no oikeastaan pelottaa. Esikoinen syntyi loppujen lopuksi sektiolla, kun pää oli virheasennossa ja kivut oli hirveät. Tämän toisen kohdalla päädyin kuitenkin alatiesynnytykseen, vaika olenkin varmasti kauhusta jäykkänä synnytykseen asti. Eniten pelottaa ponnistusvaiheen kivut. Kätilö sanoi, että spinaalipuudutusta voidaan käyttää ponnistusvaiheessa. Viekö se kivut hyvin pois? Pelkään myös repeämiä, kätilöki "rohkaisevasti" sanoi, että "kyllä niitä aina kaikille tulee, paranee kyllä nopeasti" :ashamed:

 

mä en tiedä tosta spinaali puudutuksesta kun en itse sitä saanut, en kyllä tiedä miksi vaikka mulla oli tosi pahat kivut ja ponnistusvaihe muutenkin pitkittyi yli tunnin mittaiseksi. repesinkin tosi pahasti, tikkasivat melkein yli tunnin. tämä mun sepustus ei kyllä ole mitenkään rohkaiseva, mutta voi sanoa että epiduraali vie supistuskivut todella hyvin pois, ainakin mulla ja itse sain sen pudendaali vai mikä ihme se nyt oli puudutuksen joka ei kyllä auttanut yhtään. loppujen lopuks autettiin imukupilla maailmaan.
olen kuullut tosta spinaalista että se todellakin vie kivut pois, eikös sitä käytetä myös sektiossa??mutta siinä on vain se huono puoli että ponnistamisen tarve saattaa hävitä, kuin myös epiduraalissa jos sitä jatketaan ponnistusvaiheeseen saakka.

 

..niin ja pakko vielä lisätä tähän että ihmettelen miksi en saanut sitä spinaalia kun kätilöt kysyivät ennen saliin menoa että mitä kivunlievityksiä haluat sinulle annettavan ja vastasin että ehdottomasti kaikki mahdolliset, niin eivätpä vaan antaneet vaikka itse henk.kohtasesti oisin ollut ton spinaalin tarpeessa!

 

mulla ainakin henk. koht. sattu enemmän supistukset kuin ponnistus.

 

miulla ei ponnistusvaihe sattunut yhtään... aluksi pelkäsin ponnistusvaihetta kaikkein eniten, mutta synnytyksen jälkeen aattelin että ihan turhaan... supistukset kosi hirveästi, mutta kun päästiin ponnistamaan niin kivut hävisivät heti...

 

Mun mielestä myös avautumisvaihe (loppuaika lähinnä) on reilusti pahempi kivuiltaan, kuin ponnistusvaihe. Mulla tuli pari repeämää, enkä mä ainakaan edes huomannu sitä. Tottakai tuntuu kova venytys, eikä se tietenkään kovin miellyttävältä tunnu, mutta kyllä ponnistaminen mun kohdalla oli niin ihanan vapauttavaa ja helpottavaa, että siitä jäi pelkästään hyvät muistot!

 

Samoin täällä,supparit oli paljon pahempia ku ponnistusvaihe.Olihan seki kivulias,mutta ainakin sai TEHDÄ jotain!Enkä tuntenut mitään kun tehtiin eppari,ihmettelin vaan jälkeenpäin et mitä te tikkaatte? :wave:

 

Kiitos rohkaisevista vastauksista =) Kaipa minäkin siitä sitten hengissä selviän... :snotty:

 

mulla ei ollut esikoisen synnytyksessä mitään kipulääkkeitä ja ponnistinkin kovalla vauhdilla.
Minulta leikattiin väliliha samalla kun ponnistin. Kamala rutina kuului, kuin ruskoa leikkais mutta mitään ei tuntunut!
Ja minä koin sen ponnistusvaiheen helpottavana verrattuna niihin supistuksiin :attn:

 

Kyllä minunkin mielestäni avautumisvaiheen kivut olivat pahimmat, eikä mulla ollut epiduraalipuudutusta. Ponnistusvaihe ei ollut ollenkaan kivulias, se oli ihana vaihe Olin tosin saanut pudendaalipuudutuksen, mutta en tiedä auttoiko se, koska mulla ei ollut kokemusta ponnistamisesta ilman sitä.. Pudendaalin pitäisi puuduttaa välilihan aluetta, mutta ennen välilihanleikkausta sain myös paikallispuudutuksen.

 

Mulla jatkettiin epiduraalia läpi synnytyksen niin että ponnistusvaiheessakaan en tuntenut ollenkaan kipua, eikä vauvan tulosta tai etenemisestä ollut haisuakaan, ponnistin vain kun kâtilö alkoi hihkua ettâ nyt alappas taas ponnistaa, mitään ponnistamisen tarvetta mulla ei ollut myöskâän, mutta hyvinhän sieltâ saatiin nelikiloinen vesseli ulos..etukâteen pelkäsin juuri ponnistusvaihetta ja vauvan pâân ulostuloa eniten synnytyksessâ, mutta puudutuksen ansioista siis täysin kivuton homma.