Ponnistusvaihe pelottaa..

Oliko siihen olemas joku oma puudute?

 

on olemassa, spinaali ja se toinen p:llä alkava jota en nyt osaa kirjottaa..joku pudendaali tai joku semmonen..

 

\

Oliko siihen olemas joku oma puudute?

nii muakin pelotti, mutta todellisuudessa avautumisvaihe oli paljon kamalampi.

 

\

\

Oliko siihen olemas joku oma puudute?

nii muakin pelotti, mutta todellisuudessa avautumisvaihe oli paljon kamalampi.

Peesaan. Avautumisvaiheen jälkeen ponnistus ei sattunu läheskään niin paljon. Jos synnytys on tarpeeks pitkällä ni mitään puudutuksia ei välttämättä voi enää antaa.

 

Kyllä mäkin tsemppaan, että se ponnistusvaihe on se helpompi. Se ei enää satu ollenkaan sillä tavalla kun ne avaavat supistukset ja tunne on suurimmaks osaks pelkästään helpottava. On ihanaa tuntea tekevänsä jotakin sen vauvan syntymisen eteen!

 

lue toi toinen aihe "kaikki synnyttäneet kommentoikaa!" tms.
Siinä samaa asiaa käsitellään.
Itsekin kirjoitin sinne, että avautumisvaihe ja ne kamalat supistukset oi PALJON kamalampia kuin se ponnistus! :flower:

 

Mulla oli ponnistuvaiheessakin kamalat kivut. Tuskien takana oli että edes pystyin ponnistamaan niissä kivuissa, välillä olikin mahdotonta. :'(

 

\

Mulla oli ponnistuvaiheessakin kamalat kivut. Tuskien takana oli että edes pystyin ponnistamaan niissä kivuissa, välillä olikin mahdotonta. :'(

Minulla myös. Muuten olivat samanlaisia kuin avautumisvaiheessa mutta PALJON kovempia \|O \|O \|O

 

Mä myös olen samaa mieltä että ne supistukset olivat kivuliaamat, ja sen kivun tulen varmasti aina muistamaan... En enää muista ponnistus vaiheen kipuja, ne olivat niin paljon pienemmät..Muistan siitä vaan että toistelin ja huusin:sattuu, sattuu, en mä jaksa enää...
Joutusin ponnistamaan lujempaa kun normaalisti joutuu, kun vauva oli sen verran ylhäällä eli ei ollut laskeutunut lähtö kuoppiin...
Poika nyt 7viikkoa...

 

mulla kaikista kamalinta oli synnytyksessä juuri tuo ponnistus!avautumisvaihe kyllä meni, mut sit kun piti ruveta ponnistaan, kipu räjähti!sitä pelkään eniten!

 

Ikävä sanoa, mut ponnistusvaihe oli mustakin kamalampi kuin avautumisvaihe (joka tosin sekin oli kamala... :/ ). Silloin ei kai mielellään laiteta mitään puudutetta, et ponnistaminen olis tehokkaampaa, ne puudutteet vie siitä kai jotenki tehon ku ei tunne mitään.

 

mulla oli ekku synnytyksessä virsarakko täynnä ponnistusvaiheessa ja se oli tuskaa siihen saakka että kätilö hoksasi vian ja katetrilla tyhjättiin...mulla oli kohdunkaulan puudutus ja se auttoi ponnistuskipuun hienosti! toisessa synnytyksessä ei ollut ja silloin vasta tajusin sen eron.Mutta täytyy kyllä sanoa että se ponnistaessa on jo voiton puolella, eikä satu niin paljoa kuin avautuminen...

 

kahen synnytyksen jälkeen voin sanoo et molemmissa on avautumisvaihe ollu paljon kamalampi. vaikka eka kerralla meni ponnistus vaihe niin pepulleen ku mennä voi mut silti. ehkä se johtuu siitä et sattu niin paljo etten oikeestaan muuta muistakaan. tokalla kertaa ponnistaessa ei tuntunu sen kummemmalta ku et ois kovaa paskaa pusannu. kamalasti sanottu, mut sitä se oli! =)

 

Jonkun aikaa vierähti, et pääsin kahtoon onko mulle tullut vastauksia..
Niin, itekki neljättä odotan, muistan kyllä supistuskivut, on kauheita, mutta silti, jostkin syystä ponnistusvaihe pelottaa enempi!! Ehkä se vaan tuntuu hullulta, et sieltä pitäis mahtua vauva tulemaan.. Mutta eihän siinä muu auta,ku PONNISTAA!! =)

 

No kyllähän se sattuu joka vaiheessa mutta se ponnistusvaihe menee nopeasti ohi. Itse en edes tiennyt kun vauvasta oli jo puoli päätä näkyvissä, mieheni sen minulle sanoi ja silloin sain lisää voimaa ponnistaa loputkin ulos!

 

HYVIN SE MENEE!!!

 

epiduraali auttoi mulla ainakin kaikki kivut lähti..silloin kun ekan ja tokan sain.. kolmas tuli ilman lievityksiä eikä ollut paha ollenkaan =)

tsemppiä sinulle!!

 

Minäkin pelkäsin ponnistusvaihetta tosi paljon!
Sanoinkin jo heti sairaalaan mennessä että haluan tehokkaan puudutuksen ponnistusvaiheeseen. En tiedä puudutettiinko muuten kuin vasta välilihaa leikatessa, mutta supistukset ponnistusvaiheessa tuntu enemmänki paineena joka pakottaa ponnistamaan. Tosin huomasin synnytys asentoa vaihtaessa, että itse koin kivuliaaksi olla selällään(puoli-istuvassa "sukistakiinni"-asennossa) ja kyljellään mutta konttaus ja polvilla seisominen onnistui kivuitta. En edes tiennyt onko pää lähelläkään ulostuloa ja ponnistaminen loppui kätilön antamaan lupaan hengitellä vaan rauhallisesti..pääolikin jo syntynyt ja loput tuli itsestään perässä :snotty:

 

\

\

Oliko siihen olemas joku oma puudute?

nii muakin pelotti, mutta todellisuudessa avautumisvaihe oli paljon kamalampi.

Sama täällä!!

 

Minäkin jo kolme lasta synnyttäneenä pelkään ponnistusvaiheen kipua. pudendaali tai spinaalipuudutusta aion vaatia jos ehtivät antaa. aiemmin ei ole minkäänlaisia puudutuksia edes tarjottu. minä kyllä avautumisvaiheen kivuista jotenkin selviän ilman puudutuksiakin mutta en haluaisi enää ponnistaa ilman.

 

Pakko kommentoida. Synnytin viikko sitten viidennen. Olen jokaisessa synnytyksessä pelännyt ponnistusvaihetta. Koskaan en ole saanut mitään puudutusta,koska synnytykset ovat olleet niin nopeita. Neljässä ensimmäisessä synnytyksessä on väliliha leikattu, omasta pyynnöstäni. nyt sanoin kätilölle heti että avautumisvaiheessa en tarvitse mitään kivunlievitystä, mutta ponnistamista pelkään. Hänpä ehdottikin vesi-synnytystä, ja tartuin tarjoukseen. Ollessani 8 cm auki, siirryin altaaseen. Vesi vei mahtavasti supistuksilta "terän" ja ponnistaminen oli ihan erilaista. Kyllähän se sattui, mutta kipu oli erilaista. Tuli vain pieni repeämä. Josjoskus vielä synnyttämään menen niin ehdottomasti veteen!!

 

Mua kanssa toi ponnistusvaihe pelotti eniten nyt synnytyksen jälkeen voin sanoa, että omalla kohdalla se oli ainaki helpoin vaihe!!
:flower:

 

Avautumisvaihetta en kokenut, harjoitussupparit oli vissiin avannu tien pikkuhiljaa. Synnytys oli nopea, enkä ehtinyt saada kivunlievitystä, tosin en sitä tarvinnutkaan. Ponnistaminen oli ihanaa! Sitten varsinkin, kun ymmärsi miten ja mihin suuntaan...

 

Muakin pelotti,mutta kun ajattelin vaan että mitä nopeammin vauva on ulkona sitä nopeammin koko homma on ohi,ja ponnistukset olikin mulla 7min ja 5min.lapset olivat 2752g ja 4580g

 

\

Mulla oli ponnistuvaiheessakin kamalat kivut. Tuskien takana oli että edes pystyin ponnistamaan niissä kivuissa, välillä olikin mahdotonta. :'(

Mua ei juurikaan edes sattunut ponnistusvaiheen aikana. Supistusten välillä pystyin myös hetken lepäämään, mitä en avautumisvaiheen aikana voinut tehdä. Avautumisvaihe oli todella hurjaa (käynnistettiin tipalla, supistusten väli olematon) ja ponnistaminen oli jotenkin helpottavaa.