Marierie, kuinka monta lasta sinä olet synnyttänyt?
Itsekin luin kaiken mahdollisen aiheeseen liittyvän kirjallisuuden ensimmäisen raskauden aikana (9 kk:n aikana sitä tosiaan ehtii lukea paljon...). Ajattelin, että mahdollisimman luomua, ei puudutusta eikä muuta sellaista. Ja ponnistusvaihe mieluiten pystyasennossa. Eikä välilihan leikkausta. Meidän synnytyssairaala pyysi etukäteen täyttämään lomakkeen synnytystoivomuksista. En täyttänyt, koska ajattelin, että on turha tehdä etukäteen suunnitelmia, jotka voivat hetkessä muuttua.
Synnytys ei todellakaan mennyt niinkuin kuvittelin. Esikoinen syntyi tunnissa ja vain vähän ennen sairaala oli lähettämässä minut kotiin, koska "mitään ei vielä tapahdu pitkään aikaan". Menin sairaalaan, koska epäilin lapsivettä tihkutelleen. Muutamassa minuutissa voimakkaat supistukset avasivat kohdunsuun monta senttiä, ja lääkäri käski sittenkin jäädä "tarkkailtavaksi". Supistukset olivat voimakkaita, mutta en edes itse ymmärtänyt että oltiin jo niin pitkällä. Yhtäkkiä tuntui vain, että lapsi tunkee jo päätää ulos. Kutsuin kätilön paikalle, ja hän pyysi menemään selinmakuulle, jotta voisi tutkia tilanteen. Hämmästyneenä hän totesi, että se tosiaan syntyy jo, alahan sitten vaan ponnistaa. Kahdella ponnistuksella lapsi oli ulkona. Kätilö teki välilihan leikkauksen, koska lapsi syntyi niin nopeasti eikä ehtinyt venyttää kudosta. Leikkaus tehtiin ilman puudutusta, mutta en tuntenut sitä lainkaan (sitähän ei tunne jos se tehdään oikeaan aikaan kudoksen ollessa mahdollisimman venyneenä). Tikkejä tuli muistaakseni kolme, ja haava parani hienosti muutamassa päivässä.
Supistusten ajan liikuin ympäri huonetta enkä tosiaankaan ollut missään laitteissa kiinni sängyn pohjalla makaamassa. Ponnistusvaihe oli niin nopea, että en olisi edes ehtinyt miettiä mitään asentoja. "Luomusynnytys" siitä kuitenkin tuli, sillä mitään kipulääkitystä ei edes mietitty.
Minulla on nyt toinen lapsi syntymässä minä päivänä hyvänsä enkä ole miettinyt synnytysasentoja, kipulääkityksiä tms. lainkaan. Etenen tilanteen mukaan. Edelleen olen tietysti sitä mieltä, että ilman kipulääkitystä, liikkuen mahdollisimman paljon ja ponnistusvaihe pystyasennossa, mutta jos tosi tilanne vaatii jotain muuta niin siihen on vaan sopeuduttava!
Kirjoista saa paljon hyvää tietoa erilaisista vaihtoehdoista, mutta kokemus on kyllä osoittanut, että toisinaan voi olla aika turhaa tehdä tarkkoja etukäteissuunnitelmiä siitä, miten haluaa synnytyksen etenevän. Kun ottaa etukäteen selvää asioista, osaa ehkä synnytystilanteessakin vaatia erilaisia vaihtoehtoja.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa niitä, jotka miettivät tätä synnystysasentoasiaa, että jos tekee tarkat suunnitelmat siitä, miten haluaa synnytyksen etenevän eikä se sitten etenekään niinkuin on kuvitellut, niin aika usein äiti pettyy koko synnytykseen ja itseensä. Jos pitäytyy liian kovapäisesti esim. ajatuksessa, että ponnistaa pystyasennossa ja joutuukin jostain syystä ponnistamaan makuulta, niin se ei saa pilata koko synnytystapahtumaa!
Lisäksi mielestäni on hyvä, että täällä palstalla keskustellaan tästäkin aiheesta, sillä kirjatietous on vain kirjatietoutta ja teoriaa. Tosi elämä on jotain vähän muuta...
Onnea ja hyviä synnytyskokemuksia kaikille tuleville synnyttäjille!! =) :heart:
