Yhtä toivon enemmän kuin muuta
paljon sen vuoksi antaisin
Että tuntisit oikeesti
miten paljon sä haavoitit
ja miten kerran toisensa jälkeen
se kaikki uudestaan nöyryytti
Älä väitä ettei oo
sulla muka muistoo
vai pidätsä mua tyhmänä
jolla ei oo väliä
itsestäänselvyytenä
lasten palapelinä
CHO:
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan
saman jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä?
CHO:
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
Joo mä tiedän mitä tunnen mutta koskaan
sitä ääneen sano en
Mä pelkään että joskus peilistä katsoo sun kaltainen
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda
siihen suostu enää en
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan
kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä
siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä
kun oon vapaa kaikesta, mitä kannan mukana
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua
avasit mun silmät enkä usko enää satuja
CHO:
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
paljon sen vuoksi antaisin
Että tuntisit oikeesti
miten paljon sä haavoitit
ja miten kerran toisensa jälkeen
se kaikki uudestaan nöyryytti
Älä väitä ettei oo
sulla muka muistoo
vai pidätsä mua tyhmänä
jolla ei oo väliä
itsestäänselvyytenä
lasten palapelinä
CHO:
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa
varsinkaan kun se mitään muuta ei
Mut tekisitkö sä uudestaan
saman jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä?
CHO:
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
Joo mä tiedän mitä tunnen mutta koskaan
sitä ääneen sano en
Mä pelkään että joskus peilistä katsoo sun kaltainen
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda
siihen suostu enää en
Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan
kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä
siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä
kun oon vapaa kaikesta, mitä kannan mukana
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua
avasit mun silmät enkä usko enää satuja
CHO:
Pokkaa sulla on ainakin
se on käynyt selväksi
Liikaa oot sen varjolla
jo varastanut anteeksi
Mistä sait sen käsityksen,
et noin voi tehdä toisille?
Mut se mun täytyy kyllä myöntää
sullon pokkaa ainakin
tai sitten olet tullut vanhaksi