\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.02.2006 klo 12:51 huolissaan kirjoitti:
Hei! Olen äärimmäisen huoissani melkein 4v pojastani, joka lyhyesti sanottuna on kiltti kotona mutta kuin riiviö tarhassa. Takertuu muihin, on epävarma, luulee määräilevänsä jopa tarhan opeja, eikä ota mitää kieltoja tosissaan.
Emme ole häntä näin kasvattaneet, sen tiedän, on yritetty parhaan mukaan sillä sydämellä kasvattaa. Lapsi on todella herkkä, vaikka kovista esittääkin. Tätä on kohta vuoden jatkunut ja tuntuu ettei mikään auta. Asiaa auttaa varman osaltaan se, että isällä ja minulla on aivan erilaiset kasvatus metodit. minä puollan pehmeitä arvoja, vaikka raivareita joskus saankin, hän taas luottaa vanhaan kunnon uhkailuun ja pakottamiseen. Näistä sitten riitelemme vaikka keskellä ruokailua. Olen niin väsynyt että voisin katketa.
voisiko tuohon kasvatushommaan olla jokin keskitie? siis positiivista palautetta, kun toimii oikein ja keskustelua, miksi niin ja näin tehdään? selvät rajat, mutta ei turhia sellaisia? meinaan, että jos ei ota kieltoja tarhassa tosissaan, niin onko niistä joustettu sitten kotona?
tärkeää on nyt saada teidän tilanne loogiseksi ja pelisäännöt selviksi kotona.
rakkautta ja rajoja- klisee toimii.
sanot, että olet pehmeä kasvattaja, vaikka saa raivareitakin. siis raivarit on se malli, jolla poika sitten oppii ratkomaan tukalat tilanteet? ehkä voisi olla hyvä selventää lapselle sääntöjä ja pitää niistä kiinni, niin ei tarvitsi mennä raivareihin saakka (öh, paraskin puhuja täällä). nimittäin rakkaus ilman rajoja, ei ole sitä parasta musiikkia pitemmän päälle.
toinen kasvattaja sitten uhkailee ja pakottaa. eikö se ole omiaan herättämään uhmaa? pieni lapsi on toivottoman narsisti, voisiko häntä kehua ja palkita oikeasta käytöksestä silleen kierosti, että hän haluaisi toimia silleen toivottavalla tavalla...
keppi-porkkana-metodia vois soveltaa jotenkin silleen, että sovitte pikku-miehen kanssa jokin bonuksen, vaikka mäkkäri/jääkiekko-ottelu/uimahalli tms. mikäli viikko menee hyvin.
kerrotte opeille kans, mitä pojan kanssa on sovittu. ja sitten tärkein; siihen kivaan palkintohommaan
ei lähdetä, jos ei olla oltu kunnolla.
voihan toi olla jokin ikäkausijuttukin, mutta kannattaa varmaan kotona keskustella, mitä saa tehdä ja mitä ei. ja painottaa, että ope on tarhassa pomo ja häntä totellaan.
hyvä homma tässä on se, että tilanne otetaan tosissaan jo nyt, ennen koulua. vaikka varsin todennäköistä on, että poika kypsyy ennen sitä. pahimmassa tapauksessa tilanne karkaa käsistä, eikä koulussakaan löydy auktoriteettejä.
joopa joo, helppohan se on meitin tässä jeesustella, kun itselläni vaihtuu kans noi metodit ihan oman jaksamisen mukaan. mutta jaksamista! ja
ei saa suuttua tästä, jookkosta? :ashamed: :hug:
