Pojastani on kasvanut idiootti

["harmaana"]

Mä en ymmärrä minne on mennyt mun ihana, rakas ja suloinen poikani. Tilalle on tullut äkänen, näsäviisas, valehteleva ja kaikesta valittava nulikka. Vihaan lastani varmaan vähintään puolet ajasta nykyään. Kaikki on niiiiiiiiiin vaikeaa hänelle että. Ihan yksinkertaiset alkeellisimmatkin säännöt ja käytöstavat on täysin tiessään. Kohta mä lähden lätkimään tästä, mua ei kiinnosta tällainen paska "perhe-elämä" pätkän vertaa.

 

["Kkkk"]

Minkä ikäisestä kysymys?

 

[a.p.]

10v

 

[piiukka]

Ja vanhempi ei sitten ole kasvanut vielä aikuiseksi. Nyt niitä rajoja, sääntöjä, syliä vasta tarvitaankin. Kosketusta, sitä lapsi janoaa kaiken kiukun ohella... Koulukuraattori, perheneuvola ja muut tahot kasvatustasi tukemaan ja äkkiä niin lapsi huomaa, että juuri hän on tärkeä!

 

["mumu"]

jälkeen voisin kysyä,että oletko yhtään parempi kuin lapsesi.Aikuinen ihminen ei uhkaa jättää lastaan. Niih,ettäs tiedät!

 

[täällä,]

vähän samat fiilikset 11v tyttöä kohtaan valitettavasti, toivotaan että on pian ohimenevää

 

[juuu]

Mä olen huomannut ainakin oman teinin kohdalla (poika) et usein se riittää, et vaan kuuntelee ja ottaa jotain kantaa asiaan ja pysyy rauhallisena.

Meillä on välillä lopetettu koulua ja pitkäaikaista harrastusta ihan vaan siks kun "ei huvita" ja kun se on saanut päästellä noita höyryjä hetken, niin muutaman tunnin päästä jo kysellään, että kuka vie treeneihin jne.

Välillä ärsyttää, mutta sellasta se on

 

[nnnn]

Äitiinsä tullut

 

[a.p.]

[QUOTE="mumu";27127553]jälkeen voisin kysyä,että oletko yhtään parempi kuin lapsesi.Aikuinen ihminen ei uhkaa jättää lastaan. Niih,ettäs tiedät![/QUOTE]

Ei vai? Mites ne 50% vanhemmista jotka eroaa, ja jättää lapsensa? Eivät ole aikuisia? Niih ettäs tiedät itte!

 

[*Tähtilaatua*]

Tuli ihan mieleen Kakola-sarja jotenkin. Mä kun epäilen että kaikkien niiden lasten on paha olla juurikin siksi että omat äidit (ja isät) eivät ole antaneet aitoa hyväksymistä, rakkautta ja hellyyttä.

 

[a.p.]

Äitiinsä tullut

Ei muuten ole. Uskoisin et suurin syy hänen käytökseen on luuseri-isänsä joka jätti meidät kun poika oli 3v. He tapaa 1-2krt/kk, ja joka kerta poika on ottanu ihmeellisiä vaikutteita ja puhuu kummia juttuja. Jumaloi isäänsä suorastaan vaikka se valehtelee pojalle kirkkain silmin ja antaa tyhjiä lupauksia. Ja mun täytyy jaksaa korjata tuhoja - kerta toisensa jälkeen.
Anteeksi kun mun voimat on nyt loppu (kun tämä ei ole ainoa tai edes mun suurin murheeni tällä hetkellä).

 

["jepu"]

Tuli ihan mieleen Kakola-sarja jotenkin. Mä kun epäilen että kaikkien niiden lasten on paha olla juurikin siksi että omat äidit (ja isät) eivät ole antaneet aitoa hyväksymistä, rakkautta ja hellyyttä.

Saman oon huomannut myös. Pahimman tietämäni kauhukakaran kohdalla on juuri niin, että kun vähän seuraa ja kuuntelee niiden vanhempien juttuja ja miten ne lastaan kohtelee ja vähättelee, ei yhtään ihmettele miten lapsesta on tullut sellainen kuin on...

 

[Hmmm..]

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kannattaa miettiä omaa suhtautumista. Sinun pitää olla se aikuinen, laittaa rajat, kuunnella lastasi ja rakastaa. Alkava murrosikä ei ole aina helppoa, ei lapselle eikä vanhemmille. Keskustele lapsesi kanssa. Esim. auto on hyvä paikka, koska sieltä ei pääse karkuun ja muita häiriötekijöitä (tv, pelit yms) on vähemmän. Lapset eivät asioista kovin helpolla kerro, varsinkin jos on esim. ongelmia koulussa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä. Huutaminen, syyttely ja räyhääminen ei tuota tulosta. Lapsen kasvatus on välillä raskasta, mutta sitäkin antoisampaa, kun asiat loksahtavat kohdilleen.

 

[a.p.]

Tuli ihan mieleen Kakola-sarja jotenkin. Mä kun epäilen että kaikkien niiden lasten on paha olla juurikin siksi että omat äidit (ja isät) eivät ole antaneet aitoa hyväksymistä, rakkautta ja hellyyttä.

Piiri pieni pyörii?
Mä olen tunnevammainen, TIEDÄN sen, siksi kun omat vanhemmat hylkäsi ja kohteli kaltoin/antoi toisten kohdella kaltoin.
Mut oon yrittäny olla siirtämättä sitä eteenpäin, oon rakastanut ja omistautunut ja poika onkin ollu oikein onnellinen, tyytyväinen ja tasapainoinen. Viimesen vuoden aikana on vaan alkanu meneen huonompaan, enkä saa kiinni, et mistä se johtuu!

 

["vieras"]

Tuollainen käytös on aina isän syytä. Vaihda miestä jos nykyinen ei saa poikaa kunnioittamaan äitiä arjessa.

 

[Hmmm..]

Olisko koulussa jotain ongelmia? Kaveriporukka vaihtunut, jotain riitaa? Entä miten suhtautuu opettajiin ja kouluun?

 

[a.p.]

Olisko koulussa jotain ongelmia? Kaveriporukka vaihtunut, jotain riitaa? Entä miten suhtautuu opettajiin ja kouluun?

Koulukavereitten kanssa on ollu aika paljon riitaa. Mut johtuu suoraan sanoen siitä et kavereilla menee hermo siihen kanssa. Poika on niin olevinaan kaikessa paras ja kaikista viisain. Leuhkii, liiottelee ja valehtelee. Eikä auta vaikka siitä(kin) puhutaan, puhutaan ja puhutaan..

 

[a.p.]

lisään vielä et pojan käytös todella sotii mun kasvatusta vastaan, mä olen aina opettanut ja painottanu rehellisyyttä. Liekö sit isänsä jatkuva valehtelu, vieny pohjan sit vaan siltäkin

 

[täällä myös]

Meillä ihan kuule sama juttu...poikani kanssa siis,ikää sama 10v...myös alkanut kavereilleen leuhkimaan ja valehtelemaan ja minä opettanut rehtiä elämää,arvoja kohdilleen vaan ei...olen niin loppu yrittänyt hyvällä,yrittänyt rankaisemalla...vaan mitä voi tehdä.

 

["vieras"]

Millä ne lapset leuhkii kavereilleen? Onko niillä oikeesti jotain, mitä muilla ei ole? Lapset tarvii kuria ja kasvatusta. Voithan sä viedä poikasi naapurin oven taakse pyytämään anteeksi kaveriltaan, että on valehdellut.

Tänä päivänä vaan huomaa, että jotkut vanhemmat "suojelevat" lapsiaan, kun lapsi tekee typerää. Nolaat vaan kunnolla lapsesi, kun pyytää julkisesti anteeksi, niin kyllä se typerä käytös ja valehtelu aikanaan loppuu. Mun isästä tuli kunnollinen mies, vaikka hänen isäsnsä otti omilta ja naapurin nulikoilta aikanaa luulot pois! Kunnon kasvatus ja kuri. Jotkut lapset oppii, kun puhutaan, mutta toiset nulikat vaatii sitten kovempaa kuria.