Pojan luokkakaveri kävi meillä eka kertaa ja sanoi olohuoneessa että onpa teillä sotkuista

Olin justiin imuroinu ja pessy lattiat ja pyyhkiny pölyt. Lattialla lojui pari pikkuautoa ja taaperon pari lelua ja sohvalla oli villapaita jonka olin ottanu pois vähä aikaa sitte. Niin ja telkkaritasolla oli yks dvd. Kuinkahan kliinistä ja steriiliä mahtaa kyseisen kaverin kotona olla jos tuo on sellaista sotkua josta pitää ääneen sanoa.

 

:hug:

 

On kuule moneen junaan. Yks lapsi ekaa kertaa meille tulessaan sanoi lapselleni: sulla on rumia leluja. Ohhoijaaaaaaa....

 

Meillä teinillä oli kaveri yötä perjantain ja lauantain välisen yön.
Aamulla siivoiltiin porukalla samalla kun väkersin lounasta 22 hengelle eli kaikkialla porisi, surisi ja paukkui monen ihmisen touhutessa samaan aikaan kuka mitäkin. (Likka imuroi, pienet keräsivät leluja kasaan, mies painepesi mattoja verannalla, astianpesu- ja pyykinpesukoneet käynnisssä jne.)

Kaveri tuumasi lautasliinoja taitellessaan, jotta "Teillä on niin mukava olla, kun täällä on aina niin rauhallinen tunnelma."

 

Niin, sanoi tuo sama poika sitte että meillä on liian pieni telkkari ja autokin on väärää merkkiä kun se on Ford eikä bemari... :ashamed: 7vuotiaasta kyse.

 

kaikenlaisia perheitä niitä on.. olin kärräämässä vuoevaatteita pihalle tuulettumaan niin tossa rappukäytävässä ala-asteikäinen tyttö kysyi että onko teillä siivouspäivä?, vastasin että joo. tyttö kysyi että ai, aiotteko oikein imuroida?

 

Niin, sanoi tuo sama poika sitte että meillä on liian pieni telkkari ja autokin on väärää merkkiä kun se on Ford eikä bemari... :ashamed: 7vuotiaasta kyse.

Mitkäköhän mahtaa olla keskustelut kotona....? Jonkunhan mielipiteitä kotipiiristähän nuo ovat. Meinaan vaan että ois se hirveetä jos ite joutuis tollasessa negatiivisessa ilmapiirissä kotona asumaan.

 

näitä aina välillä tulee vastaan..

Likan 9v synttäreille tuli kans yks tyttö joka kävi joka huoneen läpi ja kertoi miten huoneet oikeesti kannattais jakaa, olis mielellään vessankin paikan siirtänyt..

 

[QUOTE="...";24976776]Mitkäköhän mahtaa olla keskustelut kotona....? Jonkunhan mielipiteitä kotipiiristähän nuo ovat. Meinaan vaan että ois se hirveetä jos ite joutuis tollasessa negatiivisessa ilmapiirissä kotona asumaan.[/QUOTE]

No siis mulle tuli tästä pojusta vähä sellanen olo, että sen vanhemmat on niitä tyyppejä joiden mielestä ihmisarvo riippuu siitä miten paljon ja miten hienoja juttuja omistaa. Tosi mukava heppu se poitsu mun mielestä oli, mutta selvästi tuon tyyppisiä arvoja on opetettu. tai sellanen olo siitä tuli. Itse taas pyrin kasvattamaan lapset niin, että materia ei saisi liian suurta tilaa elämässä.

 

[QUOTE="...";24976776]Mitkäköhän mahtaa olla keskustelut kotona....? Jonkunhan mielipiteitä kotipiiristähän nuo ovat. Meinaan vaan että ois se hirveetä jos ite joutuis tollasessa negatiivisessa ilmapiirissä kotona asumaan.[/QUOTE]

No ainahan noita sammakoita lasten suusta pääsee ilman, että heti pitäis jotain mätää olla jossain päässä. Varsinkin pojat saattaa olla hyvinkin ylpeitä oman isukin autosta ja mikään muu merkkihän ei todellakaan ole yhtä hyvä kuin se. Kyllä tuota on tullut itsekin lapsena vaikka mitä möläyteltyä, kun ei ole sitä tilannetajua oikein vielä löytynyt. Onneksi silti musta ihan suht kunnollinen ihminen on kasvanut.

Muistan esim. leikkikentällä möläyttäneeni kerhotädille, miten meidän kissa kaapii ruokakupillaan aina ruokailun jälkeen lattiaa "ihan samalla tavalla kuin se kaapis hiekkalaatikossaan paskaa". Kerhotäti näytti vähän kireelle tuon kommenttini jälkeen ja muahan hävetti. Ja siis mähän innokkaana pikkutyttönä kuvittelin, että se olis aidosti pitänyt tätä hauskana juttuna. Puhumattakaan siitä, kun pikkutyttönä huusin parvekkeelta täysiä kaverilleni pihalla, että meille tuli tänään uusi (siis käytettynä ostettu kuitenkin) auto. Silloin se oli isukki, joka näytti vähän kireelle.

 

No, otatko tosiaan jonkun ipanan puheet arvosteluna? Meillä on oikeasti vähän koko ajan kämppä hujan hajan, lasten kaverit viihtyvät täällä erinomaisesti. Ehkä juuri siksi, kun meillä ei tarvitse pingottaa koko ajan, saa olla vapaasti. Kunhan ei tahallisesti sotketa, eikä hajoiteta paikkoja.
Mitenkäs ne Vilijonkan lapset sanoivat Muumien kodista? "Muumitalo on hauska ja pölyinen"

 

No siis mulle tuli tästä pojusta vähä sellanen olo, että sen vanhemmat on niitä tyyppejä joiden mielestä ihmisarvo riippuu siitä miten paljon ja miten hienoja juttuja omistaa. Tosi mukava heppu se poitsu mun mielestä oli, mutta selvästi tuon tyyppisiä arvoja on opetettu. tai sellanen olo siitä tuli. Itse taas pyrin kasvattamaan lapset niin, että materia ei saisi liian suurta tilaa elämässä.

Tuo on niin surullista. Lapset on luonnostaan suvaitsevaisia, uteliaita, avoimia. Ja samalla hyvin hedelmällistä maaperää kaikenlaisille malleille ja asenteille joita heille annetaan. Itsekin pyrin välttämään ihmisten arvostelemista ulkonäön, omaisuuden tai kodin perusteella lasten kuullen (tai muutenkaan). Muodostavat omat mielipiteensä oman kokemuksensa mukaan.

 

Olisit sanonut että onko, no sun pitää varmaan sitten siivota. Tuon imurin ja mopin

 

No meillä yhdellä kaverilla on 8v ja hän on just tollanen. Ite ovat sellanen tavallinen perhe(tunnen siis) joilla näkyy se että lapsia on..
Että ei kaikki ole aina vanhemmista lähtöisin.
Meille tyttö tuli ja katsoi meidän tv:tä 32, tuumanen tauluteevee.
Ai, me ostettiin just uus ja hieno telkkari. Se on paljon isompi. Arvaa, mulla on uus moksigööllsi. Mitä, onks sun barbit noin kömöjä? Kyllä neidin vanhemmatkin on helisemässä.
Muut lapset on kilttejä ja rauhallisia paitsi tää nirppanokka.

 

No meillä on naapurintyttö joka arvosteli kotiin lähtiessään että onpa teillä leikkihuone sotkuinen, meinasi neiti päästä siivoamaan. Tyydyin vain sanomaan että pitääpä kurkata kuinka paljon te siellä sotkitte, no ettepä te ihan hirveesti ole sotkenut.

 

Meillä teinillä oli kaveri yötä perjantain ja lauantain välisen yön.
Aamulla siivoiltiin porukalla samalla kun väkersin lounasta 22 hengelle eli kaikkialla porisi, surisi ja paukkui monen ihmisen touhutessa samaan aikaan kuka mitäkin. (Likka imuroi, pienet keräsivät leluja kasaan, mies painepesi mattoja verannalla, astianpesu- ja pyykinpesukoneet käynnisssä jne.)

Kaveri tuumasi lautasliinoja taitellessaan, jotta "Teillä on niin mukava olla, kun täällä on aina niin rauhallinen tunnelma."

meillä ei ole porukkaa kuin puolet tuosta, ja silti täti lähtee meiltä aina pikaisesti pois kun meillä on niin kova meteli (vaikka vaan istuttais olohuoneessa rupattelemassa)

 

Kotoaan se on oppinut mallin. Ihan varmasti heidän perheessään on tapana arvostella negatiiviseen sävyyn kaikkea mikä liikkuu.

 

No ainahan noita sammakoita lasten suusta pääsee ilman, että heti pitäis jotain mätää olla jossain päässä. Varsinkin pojat saattaa olla hyvinkin ylpeitä oman isukin autosta ja mikään muu merkkihän ei todellakaan ole yhtä hyvä kuin se. Kyllä tuota on tullut itsekin lapsena vaikka mitä möläyteltyä, kun ei ole sitä tilannetajua oikein vielä löytynyt. Onneksi silti musta ihan suht kunnollinen ihminen on kasvanut.

Muistan esim. leikkikentällä möläyttäneeni kerhotädille, miten meidän kissa kaapii ruokakupillaan aina ruokailun jälkeen lattiaa "ihan samalla tavalla kuin se kaapis hiekkalaatikossaan paskaa". Kerhotäti näytti vähän kireelle tuon kommenttini jälkeen ja muahan hävetti. Ja siis mähän innokkaana pikkutyttönä kuvittelin, että se olis aidosti pitänyt tätä hauskana juttuna. Puhumattakaan siitä, kun pikkutyttönä huusin parvekkeelta täysiä kaverilleni pihalla, että meille tuli tänään uusi (siis käytettynä ostettu kuitenkin) auto. Silloin se oli isukki, joka näytti vähän kireelle.

Tottakai möläytyksiä on päässyt lapsena jokaisen suusta - jopa minunkin ja pääsee myös lasteni suusta siitäkin olen ihan varma. Tilannetaju kehittyy vasta myöhemmin (jollekkin hirveänkin myöhään ) Vaan arvostelu negatiiviseen sävyyn (enemmänkin) on mielestäni eri juttu ja 7 vuotias aikasta paljon peilaa sanomisillaan samalla sävyllä mitä kotona.

 

Veikkaan, että pojan äiti on aina valittanut: "Onpa täällä sotkuista", jos olohuoneen lattialla on ollut yksikin lelu.

 

Ettekö ole huomannut, että juuri 6-8-vuotiaalla on joskus sellainen ihmekausi, jossa hän laukoo tällaisia totuuksia, ja vähän kuin testaa ja tutkii ympäristönsä reaktioita? En tiedä mistä se johtuu, en tiedä mistä se tulee, saman perheen lapsilla jollakin se voi olla ja osalla jäädä väliin.

Mutta jostakin monenlailla elämisen ihmettelystä ja sisäistamisestä siinä on kyse. Kukin lapsi tekee sen omalla tavalla.

 

meillä poika 5v , leluina esim pikku legot, erilaisia autoja cars autot mukaan lukien ja dvditä.kirjoa piirustutsvehkeet,sota ukkoja ,babuganeja ym sen mieluisia leluja. nyt sillä kävi sit viime viikolla pari samanikäistä kaveria kylässä ja tuumasivat kamut yhteen äänenn että meijän akselilla on ihan vauvojen leluja. kysyin sitten varsin että mitkä ei ole vauvojen leluja niin vastaus oli että tietokone pelit ja aikuisen kuulemma sellaiset missä voi ampua.

 

Meillä oli ihan päinvastainen tilanne. Edellisenä päivänä olin siivonnut, seuraavana päivänä pojan yksi luokkakavereista tuli käymään. Ja ensimmäinen kommentti oli: onpas teillä tosi siisti olohuone...
Olin ollut aina sitä mieltä, että meillä ei ikinä saada yhtä siistiä kuin muilla mutta se kyseinen poika kyllä pelasti päiväni

 

meillä poika 5v , leluina esim pikku legot, erilaisia autoja cars autot mukaan lukien ja dvditä.kirjoa piirustutsvehkeet,sota ukkoja ,babuganeja ym sen mieluisia leluja. nyt sillä kävi sit viime viikolla pari samanikäistä kaveria kylässä ja tuumasivat kamut yhteen äänenn että meijän akselilla on ihan vauvojen leluja. kysyin sitten varsin että mitkä ei ole vauvojen leluja niin vastaus oli että tietokone pelit ja aikuisen kuulemma sellaiset missä voi ampua.

Voi miten surullista .

 

Kai totesit että erilaisuus on rikkautta, eikö olis tylsää jos kaikilla olis samanlaiset kodit ja autot sun muut..
Meidän lapsen yksi kaveri on todennut että heillä on paljon lämpimäpi eteinen kuin meillä, toinen taas ihmetellyt miten kauheasti meillä on leluja lattialla ja joku tainnut mainita että heidän piha on kylllä siistimpi kuin meillä.
Joskus mulla käy mielessä että mitähän kaikkea lapseni ope saa musta kuulla (miten hillun kotona leggareissa ja otan päikkäreitä sohvalla) mutta toisaalta, enpä usko että eroan kovinkaan paljoa muista äideistä.

 

Voi miten surullista .

Jos kotona annetaan leikkiä tietokoneilla ja ampumisjutskilla niin tietystihän sitten Akselin tavarat on "vauvojen" kaluja.

Mulla saman ikäinen poika ja meillä myös ihmetelty kavereiden puolesta että miksi on vain "tälläsia pikkupoikien leluja" ja miksi meillä ei saa pleikkarista pelata ampuma juttuja? Mä olen vaan tyynisti todennut että meidän pojalta ne on vielä kielletty.... ja sitten kun ovat kysyneet että miksi niin sitten selittänyt että mitä oikeesti tapahtuu jos toista ampuu tai potkii tms... (mä olen kertomuksissanii sitten vähän tosiasioihin taipuvainen - ammattivika) niin sitten ollaan oltu ihan h- moilasina että ai niinkö, ihanko totta...?

Oma poikanikin heti ilmoittaa jos lähdetään autolla ajeleen ja hän ei ole turvavöissä... että äiti nyt odota.... mä en halua joutua ambulanssin kyytiin (sivuhuomiona vaan tästä mun ammatista)