Pojalla dysfasiaa?

["huolestunut äiti"]

eli poika täyttää parin kuukausen päästä 5vuotta ja tarhasta kertoivat, puheen tuottamisen lisäksi voisi olla puheen ymmärtämisen vaikeutta. tuo puhe on aina tullut hitaasti. tosin 11kk iässä osasi sanoa äiti(ätä), kissa (kihha) ja laukku, mutta kun lähti kävelemään, niin kaikki sanat paitsi äiti ätä unohtuivat. sen jälkeen siis tulleet kaikki puheeseen liittyvät hitaasti. L-kirjainta ei osaa vielä ja tietty R puuttuu myös. jotenkii tuskaista odotella pari kuukautta, että pääsee neuvolaan kuuluisiin lumiukkotesteihin. eniten huolettaa, että miten pärjää jatkossa ja tuleeko kiusatuksi tai ettei ala kiusaamaan ketään kun ei välttämättä oo samanikäistensä kanssa samalla aaltopituudella. ja miten pärjää aikuisena... mitenkä muilla saman kaltaisessa tilanteessa olevilla on mennyt?

 

["vieras"]

pojalla on dysfasia,kohta 6v. hyvin pärjää kuitenkin tavallisessa eskarissa. saa puhe ja toimintaterapiaa. ja kavereitakin on..kouluiässä sit katotaan mitä tukitoimia tarvii lisää.

 

[Minö vaan]

Meillä on pian 8 vuotta täyttävä tyttö, jolla diagnosoitu kapeampialainen dysfasia. Eli puheen tuottaminen ja ymmärtäminen on ollu hankalaa. Hänelle tehtiin testit ym silloin 5-vuotiaana ja pidennetty oppivelvollisuus alkoi 6-vuotiaana. Hän kävi dysfasialuokassa Esi 1 ja Esi 2 luokat (eli kaksivuotinen eskari koulumaailmassa) ja nyt hän on D1-luokalla. Viime vuonna hän oppi lukemaan, matikassa on hyvä ja kädentaidoista tykkää hirveästi. Tyttö kävi puheterapiassa harjoittelemassa käsitteitä ym ja siitä oli hyötyä. Meillä etuna se että puhe on selvää eikä kirjaimia puutu. Kertaakaan ei tyttöä ole kiusattu tästä asiasta, koska koulu mitä hän käy on pieni kyläkoulu ja siellä on ollut nämä D-luokat jo monta vuotta...

 

["Mie vaan"]

Veljelläni on dysfasia, diagnosointi vaiheessa sanottiin ettei ikinä kykene normaaliin mutta siirtyi jo ala-asteella normiluokalle ja on ihan normaali aikuinen mies joka kykenee omillaan olemaan. Hirmu tärkeää on perheen ymmärrys ja kannustaminen. Lapselle on todella vaikeaa kun rakkaimmat ei ymmärrä, meillä se tuli esiin väkivaltaisuutena. Jaksamisia teille <3

 

[ei hätää]

Kuvat olisi hirveän tärkeitä ja varsinkin sellainen kuvalukujärjestys, jossa on joka viikonpäivälle on oma väri ja siihen laitetaan päiväohjelmasta kertovia kuvia. Esim. herätys, pukeminen, päiväkotiin, kauppaan jne. Niin lapsi oppii tajuamaan, mitä itselle tapahtuu ja se helpottaa puheen ymmärtämistä ja sanojen oppimista.

 

[Dysfasia]

Itse kävin koko peruskouluni dysfasia luokalla.
Menin sinne epilepsian takia, ainakin niin sanottiin, mutta en tiedä onko minulla ollut myös sitten dysfasia.
Normaalille luokalle olisin päässyt 8-luokalla, mutta meidän koulussa kiusattiin D oppilaita, joten suosiolla jäin sitten D luokalle koko peruskoulun ajan. Menin sitten siitä ihan normi amikseen. Anna paljon tukea ja rakkautta niin eiköhä pikkune kehity normaaliksi muitten samanikäisten kanssa.

 

[Ei-vamma!]

Itselläni todettiin 3vuotiaana dysfasia, nykyään olen 21vuotias. Tuolloin -93 oli karu ennuste: Likka ei tule ikinä puhumaan selkeää suomenkieltä. Dysfasiapäiväkoti, -ala-aste ja pitkä puheterapia on nykyään takanapäin ja nykyään puhun selkeää hyvää suomea, englantikin menee jotenkin, ruotsia ei mitenkään. Tästä kaikesta saan melkeinpä kiittää äitiäni, joka jaksoi monia vuosia tapella terapiastani ja opettajiani vastaan.
Kannattaa oikeasti tehdä kaikkensa lapsen etujen eteen. Ei hyväksyä mitään "mutta kun näin tehdään" vastauksia. Vaan kysellä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Olla itse aktiiinen ja halukas auttamaan lasta. Itse en liiemmin tarvinnut kouluhommissa paljoa apua äidiltäni, ainoastaan kielet toivat ongelmia.
kannattaa todellakin tehdä kuva-lukujärjestys ja apusanat. olen äitini kanssa lapsena ettinyt pitkään lehdestä oikeaa kuvaa jotta pystyin tuomaan asiani esille. Kärsivällisyys palkitaan.
ja vinkki, jota ei ole tietääkseni tutkittu. Dysfaatikkolapset saavat helposti raivokohtauksia, mutta vielä helpommin jos juovat sokerittomia mehuja. Kun äiti antoi minun taas juoda ihan perusmehuja, niin raivokohtaukset katosi puoleen.

Toivottavasti auttoi edes vähän.

Ei-Vamma!

 

["huolestunut äiti"]

kiitos kaikille vastanneille, etenkin niille keillä on oma kokemus takana! helpottaa kuulla, että pärjäätte elämässä samalla tavalla kuin muutkin! kaikki tuki ja apu otetaan vastaan ja yritetään auttaa poikaa parhaalla mahdollisella tavalla. ja rakastetaan häntä kuin ennenkin. itse oon tuskastunut jo etukäteen tulevista kaikista terapiatunneista, mutta kyllä ne kestää, kun tietää, että hyötyähän niistä vain on. täytyy ottaa vaan sellainen asenne, että ne on tulevaisuudessa meidän arkea. poika on sosiaalinen ollut aina, vaikka puhe onkin ollut epäselvää, nytkin tarhassa on kavereita ja leikkii jne. toivottavasti saadaan puhetta "hiottua" sen verran että oppisi sen L-kirjaimen, R:n kanssa ei ole niin kiire. itsellä on ollut tässä ahdistunut olo, mutta kait se on sellaista "alkujärkytystä" ja menee ohi ajan kanssa ja sitten kun on saatu tuo "pyörä pyörimään" ja kunhan saisi vahvistuksen mistä on varmasti kyse. nyt vasta "epäillään".