Poikalapset haastavampia kuin tyttölapset?

Onko tässä jotain perää? Mikä on oma kokemuksenne?

Saimme tietää viime viikolla rakenneultrassa odottavamme toista poikaa, tuttujen kommentit olivat sääliviä. Olisi pitänyt saada tyttö, että olisi tulevaisuudessa sitten rauhallisempaa..
Onko vielä nykypäivänä niin että poikia pidetään jotenkin vilkkaampina ja vaikeampina? Me kun ollaan onnellisia kahdesta pojasta, muille se tuntuu olevan ongelma.

 

Ei ole, erilaisia vain. On paljon aikuisesta itsestään kiinni, kummat mieltävät vaikeammiksi.

 

No ei se nyt varmaan ihan noin ole..mutta meillä yksi poika ja kaksi tyttöä ja meillä on kyllä niin että kaikista haastavin on poika.

 

Pojat lienee pieninä usein vilkkaampia ja tapaturma alttiimpia. Murkkuna tytöt on piruja. Olen onnellinen että mulla ei ole tyttöjä.

 

no, en usko. Ainakin molempia omaavat kaverit sanoo, että tyttöjen murkkuikä on keskimääräisesti kamalampi. Itsekin sain viime viikolla tietää että toinen poika tulee Kommentit on olleet tosi ihania ja ihana uutinen se oli itsellekin

 

Meillä on kaksi poikaa, ja ovat kummatkin todella rauhallisia luonteeltaan. Vilkkautta löytyy tarvittaessa, mutta ovat jokatapauksessa tosi perus rauhallisia, sekä osaavat myös käyttäytyä. Tai noh, eihän tuosta kuopuksesta voi vielä niin hirveesti sanoa (1v3kk), mutta mun mielestä hälläkin on veljensä tapaan varsin rauhallinen meininki.

 

Pojat lienee pieninä usein vilkkaampia ja tapaturma alttiimpia. Murkkuna tytöt on piruja. Olen onnellinen että mulla ei ole tyttöjä.

Mua kans hirvittää ajatus murkku ikäisestä tytöstä...

 

Meillä on 5v poika ja 1v tyttö. Vielä en osaa vastata kuin pojan puolesta, että on se uskomattoman vilkas ja vaikee. Ei saa yksin leikkejä pystyyn ollenkaan yms.. Itse olin rauhallinen ja kiltti tyttö, niin kuin mun kaikki kaveritkin lapsena ja onkin ollut pienimuotoinen shokki astua rytinällä poikien maailmaan. Tytöstä voi kyllä jo nyt sanoa, että on rauhallisempi ja ujompi kuin veljensä. Voi toki olla luonne-erokin.

 

Ei ole totta.. Geeneistä on kiinni millane lapsi tulee. Meillä poika oli se helpompi ja tyttö on oikea villipytty...

 

Meillä kolme tyttöä ja kaikki todella erilaisia.No, kuopuksesta ei vielä tiedä mitä tuleman pitää.
Esikoinen suht`rauhallinen.
Keskimmäinen on oikea villikko ja harrastaa rajumpia urheilulajeja.
Leikeissä kaikkea taistelua ja hirveitä lego-ukkeleita.

 

höpöhöpö. ihmisillä on eri luonteet. persoonasta kiinni eikä sukupuolesta. ja toiselle raisu lapsi on helppo, koska hänelle saa karjaista jos meno menee villiksi. ja saa pitää tiukkaa kuria joka tulee jollekin helposti

samalle henkilölle arka lapsi olisi vaikea ja kauhistus, koska pitäisi itsekin olla varpaillaan että ei tallo toisen persoonaa, eikä aiheuta traumoja... pitäisi kovin miettiä miten sanoo ja millä äänensävyllä.

kun taas herkälle ihmisille joka on hiljainen, villit ja riehakkaat olisivat kauhistus koska ei osaisi ptiää kuria. ja samainen ihminen kokiisi hiljaiset ja keskittymiskykyiset helpommaksi.

 

Itse olen (kivittäkää vaan) toivonut aina tyttöä juuri tuosta syystä, että tuttavapiiriin syntyneet pojat ja samoin kerhoissa/puistoissa tapaamani pojat ovat olleet lähes poikkeuksetta ns villejä. Nyt esikoiseni (tyttö) on 1,5v ja toisen masussa olevan sukupuolta emme vielä tiedä. Olen yrittänyt asennoitua poikaankin. Esikoisemme on rauhallinen, ehkäpä ihan sattumalta, tuskin sukupuolella oikeasti merkitystä.

Mutta siis kysymykseesi, kyllä ainakin omassa tuttavapiirissäni pojista tuntuu olevan vallalla tuollainen käsitys ja aika moni äideistä haaveilee muutenkin tytöstä. Varmasti siksi, että oman sukupuolen kasvattaminen tuntuu helpommalta vaikka todellisuus olisikin jotain ihan muuta.

 

Minäkin uskoisin, että kyse on lähinnä persoonasta, ei sukupuolesta. Veljeni on kuulemma ollut paljon helpompi synnyttää, hoitaa ja kasvattaa kuin minut eli minun vanhemmillani tyttö on ollut vaikeampi tapaus.

Itselläni on yksi poika eli ei mahdollisuutta vertailuun. En pidä häntä alkuunkaan haastavana tyyppinä.

 

Monet poikien vanhemmat ainakin ovat sitä mieltä, että tytöt ovat jollain tavalla helpompia, tai ainakin ääneen sen mulle sanovat Tuskin sukupuolella on väliä, vanhemmuushan siinä vaikuttaa, kasvatus ja se, miten lapseensa suhtautuu.

 

Mää en itse osaa ajatella tota lapsen haastavuus asiaa sukupuolen kannalta. Itsellä tyttöjä ja poikia ja kyllä se on mielestäni lapsen luonteessa et kuinka haastava sattuu olemaan...

 

Mun äiti, jolla on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, sanoaa aina, että pojat ovat vaivalloisempia leikki-iässä, mutta tytöt kurovat eron kiinni teini-iässä .

 

Omasta kokemuksesta, voin sanoa, että pikkulapsiaika oli vilkasta ihan molempia sukupuolia kasvattaessa. Ei siis uuvuttavaa, eikä mun lapsillani ylivilkkautta ole ollut. Ala-asteaika oli seesteistä, eikä mitään huokailuja mun tarvinu päästää. Mutta murrosikä. Voin sanoa, että tytöiltä se oli huomattavasti vaikeampaa aikaa minulle ja henkisesti rankempaa, entä pojilta. Nyt lapset ovat tytöt 22v ja 20v ja pojat 17v 15v ja nyt on taas tasaista tyttöjen osalta, poikien kans nyt on suht tasaista aina ollut =)

 

Monet poikien vanhemmat ainakin ovat sitä mieltä, että tytöt ovat jollain tavalla helpompia, tai ainakin ääneen sen mulle sanovat Tuskin sukupuolella on väliä, vanhemmuushan siinä vaikuttaa, kasvatus ja se, miten lapseensa suhtautuu.

Sä unohdat nyt geenit ja temperamentin. Ei oman lapsen luonteeseen voi vaikuttaa. Korkeintaan arvoihin ja käyttäytymiseen.

 

Onko tässä jotain perää? Mikä on oma kokemuksenne?

Saimme tietää viime viikolla rakenneultrassa odottavamme toista poikaa, tuttujen kommentit olivat sääliviä. Olisi pitänyt saada tyttö, että olisi tulevaisuudessa sitten rauhallisempaa..
Onko vielä nykypäivänä niin että poikia pidetään jotenkin vilkkaampina ja vaikeampina? Me kun ollaan onnellisia kahdesta pojasta, muille se tuntuu olevan ongelma.

Ei, vaan olen kuullut ja itsekin todennut asian olevan juuri päinvastoin.

Mulla esikoinen on poika ja on ollut TODELLA helppo lapsi, nukkuu hyvin, on ihanan hyväntuulinen jne. Mulle sanottiin, kun toista odotin, että kolme poikalasta hoitaa siinä missä yhden tytön. Odotin salaa toista poikaa. No, kakkosesta tuli tyttö ja kyllä alleviivaan ja komppaan täysin tätä väitettä. Tämä kakkonen ei nuku päikkyjä ja yötkin on vähän niin ja näin. Välillä on niin kränäinen ja välillä taas kyllä sitten itse aurinko.

 

Ei ole totta. Mulla kaksoset, poika ja tyttö ja tyttö huomattavasti temperamenttisempi (ja pienenä oli koliikkivauva)

 

On kait se van luonne-ero eikä sukupuoli mikä määrää. Mulla kaks tyttöä, toinen villi ja itsepäinen, toinen rauhallisempi mutta vaativampi muuten tahtonsa kanssa.

 

Mulla on kumpiakin ja pojat on helpompia. Pojat saattaa riidellä ja nujuta enemmän mutta ne unohtaa tappelunsa hetkessä. Tyttö on juonittelija ja manipuloi paljon poikia. Pitkä vihesempi ja loukaantuu helpommin. Luonne eroja siis mutta uskon vakaasti että tytöt on hankalampia kun on ovelampia, ilkeämpiä ja pitkävihaisempia.

 

Mulla on kokemusta vain pojista, mutta kavereiden tyttölapsia seurailleena uskallan väittää että poikien kanssa on rankempaa.

 

Mulla on kokemusta vain pojista, mutta kavereiden tyttölapsia seurailleena uskallan väittää että poikien kanssa on rankempaa.

Kerro esim

 

Mulla kaksi hyvin tempperamenttista tyttöä, ovat myös vilkkaita ja kerkeäväisiä. Kaikki vastaantulleet vilkkaat pojat on jäänyt ikävä kyllä kakkoseksi näiden neitien kanssa. Toisaalta en haluaisikaan ,että lapsi olisi kiinni puntissa tai kokoajan sylissä nyhjöttämässä