Poika tutustunut "ihanaan" tyttöön, jolla perhekenneli, eli on henkeen ja vereen

[Aikuisen pojan vanhemmat]

koiraihminen.
Meillä on aina ollut kissoja, pojallakin omassa huushollissaan kaksi "kilpikonnaa"=
kissoja.
Voiko kaksi ihmistä päätyä ikinä yhteen tästä alkuasetelmasta? Jos, tuleeko liitosta mitään?
Onko kenelläkään positiivisia kokemuksia?
Tuleeko toimimaan, jos kissoja ja koiria?
Haluaisimme hieman tietää mahdollisuuksista onnistua.
Ei tarvitse ollenkaan viestittää, että on oma asiansa.

 

[huilu]

"vahvempi" osapuoli päättää ja sit niillä on joko kissoja tai koiria. villi veikkaukseni...

 

[Both]

Miksi ei toimisi?
Meillä kissoja ja koiria, enkä näe syytä miksii ne poissulkisi toisensa.

 

[meillä näin]

Mulla oli kaksi kissaa ja miehellä yksi koira kun aloimme seurustelemaan. Yhteenmuuton ja perheen perustamisen myötä kokeilimme aluksi olla kaikki saman katon alla ja kaikki oli ok kun olimme kotona mutta hankalaa olla poissa.
Me päätimme etsiä kimpassa oleville kissoille uuden kodin koska heillä oli toisensa ja koira kiintyy niin erilailla ihmiseen kuin kissa.
Ihana rouva sai minun kissani, itkien mutta kuitenkin hyvillä mielin annoin kissat varmasti parhaaseen kotiin

Tämä oli mielestäni oikea ratkaisu vaikka ne oli mun lemmikit joista luovuttiin.

 

[Blue]

Mä olen eläinihminen. Parhaimmillaan ollut yhtä aikaa talossa neljää eri laatuista eläintä.

Ongelma siitä tulee vain jos siitä tekee sellaisen että jomman kumman täytyy voittaa, tai että jomman kumman eläin olisi tärkeämpi

 

[Blue]

Ja oletko se sinä se asenteellinen kun ihanakin on heittomerkkien sisällä??

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Meille tuli ensin koira, sitten kaks kissaa ja ollut vieraita koiria hoidossa. Hyvin mennyt.

 

[Aamuäree]

Jaa, kyllä mun ja mun mieheni ongelmat parisuhteessa johtuvat ihan eri asioista kuin kysymyksen 'Kissa vai koira?' - ympärillä.

 

[.....]

Siis voiko tuollaisesta tulla ongelmia? Eivätkö ne tule aivan eri asioista? Hmm... Meillä oli lapsuudenkodissa kissoja ja koiria. Äitini kissaihminen ja isäni ehdottomasti koiraihminen. Äiti hoiti kissat (ja myöhemmin minä) ja isäni ja siskoni koirat. Itse siis olen kissaihminen. Koiraihmisen kanssa kyllä naimisissa ja meillä on koira. Kissaa en nyt vaan ole lapsen vuoksi ehtinyt hankkia. Varmaan joskus otetaan. Ja koira ei sitä estä.

 

[Donatella]

Siis meillä kissa ja koira on täysin best friends! Ne nukkuu yhessä, nuolee ja hoitaa toisiaan ja välillä riehuvat ympärikämppää! Sitten kun tuo uusi tulokas vähä sotki niin nyt on penska juossu enemmän kissan perässä kuin tää aikuinen.. Mutta tulevat juttuun todella hyvin!

 

[a.p.]

Miehenkin kotona maaseudulla kissa ja koira nukkuivat sylityksin. Mutta, kun ulos laskettiin, elämä olikin aivan eri.
Eli, ei välttämättä tule ongelmia. Hyvä juttu!

 

[huhhei]

Ihana anoppi tälle naiselle tiedossa, jos on suuri ongelma että hän on koiraihminen. Mistähän muusta niitä ongelmia voikaan saada kehiteltyä?

 

["Hhh"]

No jaa, kissat ja koirat saa kyllä tulemaan toimeen keskenään eli en näe ongelmaa.

Pakko kuitenkin myöntää että mä en pidä kissoista ja pelkään yli kaiken niitä eli sais olla aika veikee kaveri se, jonka kissataloon muuttaisin. Ylipäätään oon huomannu että tulen paremmin toimeen "koiraihmisten" kanssa. Kummallinen juttu

 

["tiili"]

[QUOTE="Hhh";26234312]No jaa, kissat ja koirat saa kyllä tulemaan toimeen keskenään eli en näe ongelmaa.

Pakko kuitenkin myöntää että mä en pidä kissoista ja pelkään yli kaiken niitä eli sais olla aika veikee kaveri se, jonka kissataloon muuttaisin. Ylipäätään oon huomannu että tulen paremmin toimeen "koiraihmisten" kanssa. Kummallinen juttu[/QUOTE]

Kissojen ystävänä pidän aivan ihmeellisenä, että joku voi pelätä kissoja! Kertoisiko joku, mitä pelättävää niissä on? Ne ovat itsenäisiä ja tekevät usein mitä haluavat, eli niitä ei voi määrätä kuten koiria, mutta toisaalta eiväthän ne hyökkää ihmisen kimppuun, jos niiden antaa olla rauhassa.