Poika ei päässyt ulos leikkiin eskarissa, vaan piti jäädä sisälle harjoittelemaan kirjoittamista

Eilen oli eskarissa käynyt niin, että poikani oli laitettu toisen ryhmän kanssa harjoittelemaan kirjoittamista samalla kun oma ryhmä oli mennyt ulos leikkimään. Poikani ei ole mikään maailman parhain kirjoittaja, mutta kuitenkin yrittää edes kirjoittaa. Sai myös kotiin läksyjä, että pitää harjoitella kirjaimia ja numeroita.

En tiiä onko vaan lepsu, mutta mun mielestä tuo rangaistus oli vähän liikaa. Kuitenkin eskarissa ollut vasta kuukauden.

Eilen yritettiin harjoitella kirjoittamista ja kirjainten tekemistä, mutta pojan suusta tuli vain itkuista kommenttia, että "oon ihan surkea, näistä kirjaimista tulee ihan surkeita. En halua enää harjoitella." Sitten meni omaan huoneeseen apeana puuhaileen.

 

Mitä hittoa? Eskarin kuuluu olla vielä leikinomaista toimintaa eikä opiskelua. Kamalalta kuulostaa.

 

Otat eskarintätien kanssa asian puheeksi. Ei se auta oppimista lainkaan, jos poika kokee tulevansa rangaistuksi. Tsemppaat kovasti, että hyvä tulee ajan kanssa, ei kaikki ole niin nopeita oppimaan kirjotushommia. Hän on sitten jossain muussa asiassa hyvä.

 

Ei saakeli eskarissa tarvitse oppia noita :O Eikö ekaluokka ole tuota varten?

 

[QUOTE="Sirkkeli";30274558]Ei saakeli eskarissa tarvitse oppia noita :O Eikö ekaluokka ole tuota varten?[/QUOTE]


No sitä mäkin mietin, että eikös eka luokalla opiskella noita :O

 

En minäkään eskarissa osannut kirjoittaa!

 

Aika julmaa :/ Mutta mitä jos kysyisit mikä se peruste oli sille ettei päässyt ulos...? Tuohan on ollut tyyliin jälki-istunto, jossa on joutunut tekemään lisätöitä.

Pystyisittekö yhdessä harjoittelee tarkkoja kädentaitoja? Piirtäminen, leikkaaminen, askartelu, maalaaminen, tulitikkutalojen rakentelu, pienoismallien rakentelu ja maalaus, autojen lentokoneiden hirviöiden piirtämisen opettelu kaikki parantaa käden hienomotoriikkaa. Vain tekemällä sen oppii. Mutta e sitä tee, jossei se tekeminen ole jotain mielekästä

 

Kuulostaa aika oudolta. Ettei olisi ollut jotain muuta taustalla (ei keskittynyt kun piti tehdä tehtäviä tai jotain vastaavaa). Täällä eskari harjoittaa enemmänkin sitä valmiutta että nyt olla paikallaan ja nyt tehdään tehtäviä ja sitten vasta koulu tuota kirjoittamista ym.

 

Tuntuu vaihtelevat tosi paljon päiväkodeittain/kouluttain onko eskari leikinomaista toimintaa vai opiskelua. Meidän lapsen päiväkodin eskarissa on just tuollaista leikinomaista, eskaritehtäviä tehdään yleensä vain n. 1h kahtena päivänä viikossa, muuten on leikkiä / musiikkia / jumppaa / ulkoilua / metsäretkeä ym. Ei ole kirjaa eikä tule läksyjä. Kavereiden lapsilla taas on joillakin huomattavasti enemmän eskaritehtäviä ja läksyjä. Itse tykkään tästä rennommasta eskarista, mutta aika outoa on että niin paljon vaihtelee opetuksen määrä ja taso.

 

Ja tosiaan tosi kurjaa tuollainen, en kyllä hyväksyisi ja keskustelisin ilman muuta opettajan kanssa miksi noin on toimittu.

 

Kuulostaa aika oudolta. Ettei olisi ollut jotain muuta taustalla (ei keskittynyt kun piti tehdä tehtäviä tai jotain vastaavaa). Täällä eskari harjoittaa enemmänkin sitä valmiutta että nyt olla paikallaan ja nyt tehdään tehtäviä ja sitten vasta koulu tuota kirjoittamista ym.

Itse en hakenut poikaa ja en tiiä tarkkaa tarinaa. Mies ei tunnetusti kysele. Mutta ainakin kotiläksy määräytyi sillä ettei osannu kirjaimia omasta nimestä ja oman nimen kirjoittaminen on hankalaa (kirjoittaa muuten hyvin mutta S kääntyy poikittain). Kyllä kotona tulee oman nimen kirjaimet tuosta vain, kun kysyy. Oisko ollut eskarissa sitten jännitystä että ei osannutkaan sanoa niitä sitten kysymisvaiheessa.

 

[QUOTE="Hmm";30274566]Tuntuu vaihtelevat tosi paljon päiväkodeittain/kouluttain onko eskari leikinomaista toimintaa vai opiskelua. Meidän lapsen päiväkodin eskarissa on just tuollaista leikinomaista, eskaritehtäviä tehdään yleensä vain n. 1h kahtena päivänä viikossa, muuten on leikkiä / musiikkia / jumppaa / ulkoilua / metsäretkeä ym. Ei ole kirjaa eikä tule läksyjä. Kavereiden lapsilla taas on joillakin huomattavasti enemmän eskaritehtäviä ja läksyjä. Itse tykkään tästä rennommasta eskarista, mutta aika outoa on että niin paljon vaihtelee opetuksen määrä ja taso.[/QUOTE]

Meilläkin on leikkiä enimmäkseen ja 2 päivänä viikosta tekevät eskaritehtäviä kirjasta. Mutta nyt tuli ihan puskista tällainen läksy ja tapahtuma hoidossa. Kaippa niillä joku hyvä selitys on tuolle tapahtumalle. Pitää laittaa sähköpostia ohjaajalle ja kysellä hieman tapahtuneesta. Itse en pääse ikinä hakemaan tai viemään poikaa eskariin töiden takia, mies hoitaa kokonaan tuon puolen...

 

Tietty ne vaatimustasot vääristyy opettajilta jos koko muu ryhmä osaa jotain ja yks ei.. Kannattaisi varmaan antaa palautetta siitä mikä eskarin tavoite onpettaa numerot ja kirjaimet. Ei siis suinkaan kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan. Lapsellasi on kuitenkin vielä 8 kuukautta aikaa opetella miten päin se S tulee.
Hienomotoriikkaa voi tosiaan harjoitella muutenkin kuin kirjoittamalla, esim rakentamalla pikkulegoja, muivailemalla jne, mikä nyt lasta kiinnostaa.

Kirjaimia ja numeroita taas voi harjoitella tietokoneella/padilla/puhelimella missä se hienomotoriikan heikkous ei häiritse itse asian opettelua. Voit vaikka viestitellä skypellä, whatsapilla tms lapsen kanssa niin lapsi voi harjoitella jollain laitteella sitä kirjoittamista.

 

No onpa kyllä erikoista. Meidän lapsen eskari on paljolti vielä leikki- ja jumppapainotteista, vaikka onkin koulun yhteydessä. Yhtään kotiläksyäkään ei ole tullut. Ei ole ihme, jos pojan motivaatio ei riitä kotona harjoitteluun, jos koulussa rangaistaan. Ja vielä sellaisesta asiasta jota ei tarvitse tällä hetkellä osata.

Ottaisin yhteyttä eskarin opettajaan.

 

Laitoin ohjaajalle sähköpostia ja kyselin syitä tähän. Myös pyysin vinkkejä siihen miten kannattaa harjoitella näitä taitoja. Pojan kynän piteleminen on myös aika hankalaa; pitää kättä ilmassa ja painaa hampaat irvessä paperiin terää. Ei ihme, että tulee täriseviä harakan varpaita.

 

No tuo ei ainakaan kannusta ollenkaan Meidän eskarilainen ei yhtään tykkää kynähommista ja piirtojälki on mitä on, mutta tästä on eskariopen kanssa puhuttu ja he ei tee asiasta ongelmaa - pääasia on että yrittää ja treenata tietty pitäisi.

 

Näin tehdään lapsia joiden mielestä opiskelu on tylsää ja jotka alkavat välttelemään hankalia harjoituksia.

Älä salli tuollaista, eskari-ikäinen on luonnostaan vielä innokas oppimaan uutta mutta jos eskarissa asioista tehdään pakko-pullaa suurinpiirtein julmimmalla mahdollisella tavalla (=porukasta erottaminen, vaikka vain välitunnin ajaksi) niin taatusti saadaan oppimisinto kuolemaan.

Ota ihan oikeasti asia puheeksi eskarin opettajan kanssa. Pitäisi riittää se, että lapsi tekee parhaansa. Jo siitä yrittämisestä tulisi kiittää ja kehua, vahvistaa lapsen itsetuntoa kohtaamaan myös huonosti sujuvia harjoituksia.

 

Laitoin ohjaajalle sähköpostia ja kyselin syitä tähän. Myös pyysin vinkkejä siihen miten kannattaa harjoitella näitä taitoja. Pojan kynän piteleminen on myös aika hankalaa; pitää kättä ilmassa ja painaa hampaat irvessä paperiin terää. Ei ihme, että tulee täriseviä harakan varpaita.

Vinkkinä, laita lyijykynään litteä pala sinitarraa siihen teräosan yläpuolelle niin on helpompi pitää kiinni kynästä ja siitä saa tukevamman otteen.

Todennäköisesti kyse on siitä että lapsesi motorisissa taidoissa on hiomista ja tarvitsisi lisää harjoitusta näihin asiohin. Koulukypsyysarviot kun ensimmäiset on jo viimeistään joulun tienoilla niin sellaiset joilla on näissä puutteita yritetään saada kelkkaan mukaan ajoissa.

Eli älä suhtautu tuohon niinkuin lapsi olisi saanut rangaistuksen vaan ole hyvilläsi jos hänen hienomotoriikkaa siellä yritetään treenata.

Mua harmittaa enemmän se, että oman lapsen kohdalla on kyllä huomattu motoriset ongelmat mutta mitään tukitoimenpiteitä ei olla saatu. Marraskuussa tiedetään onko lapseni lähdössä vuoden kuluttua kouluun vai ei.

 

[QUOTE="vieraana";30274708]Vinkkinä, laita lyijykynään litteä pala sinitarraa siihen teräosan yläpuolelle niin on helpompi pitää kiinni kynästä ja siitä saa tukevamman otteen.

Todennäköisesti kyse on siitä että lapsesi motorisissa taidoissa on hiomista ja tarvitsisi lisää harjoitusta näihin asiohin. Koulukypsyysarviot kun ensimmäiset on jo viimeistään joulun tienoilla niin sellaiset joilla on näissä puutteita yritetään saada kelkkaan mukaan ajoissa.

Eli älä suhtautu tuohon niinkuin lapsi olisi saanut rangaistuksen vaan ole hyvilläsi jos hänen hienomotoriikkaa siellä yritetään treenata.

Mua harmittaa enemmän se, että oman lapsen kohdalla on kyllä huomattu motoriset ongelmat mutta mitään tukitoimenpiteitä ei olla saatu. Marraskuussa tiedetään onko lapseni lähdössä vuoden kuluttua kouluun vai ei.[/QUOTE]

Kiitos tästä! On itellä hieman hukassa nuo opettamiset, kun kyseessä on ainokainen. Pojalla on hieman varsinkin tuon kynän ja piirtämisen saralla ollut ongelmia. Kovasti yritetty harjoitella ja rohkaista, mutta ei itse halua opetella. Vaikea siinä on sitten väkisin toista pakottaa. Mutta nyt pitää alkaa sitten harjoitteleen vaikka tarrojen avulla tai jotain. Jokin keino pitää löytää mikä innostaa poikaa opettelemaan.

Kaikissa neuvolan piirustustehtävissäkin on aina tullu moitteita taidoista, mutta asialle ei ole aikasemmin mitään tehty. Nyt tuli sitten äidille shokkina tämmöinen

 

Kiitos tästä! On itellä hieman hukassa nuo opettamiset, kun kyseessä on ainokainen. Pojalla on hieman varsinkin tuon kynän ja piirtämisen saralla ollut ongelmia. Kovasti yritetty harjoitella ja rohkaista, mutta ei itse halua opetella. Vaikea siinä on sitten väkisin toista pakottaa. Mutta nyt pitää alkaa sitten harjoitteleen vaikka tarrojen avulla tai jotain. Jokin keino pitää löytää mikä innostaa poikaa opettelemaan.

Kaikissa neuvolan piirustustehtävissäkin on aina tullu moitteita taidoista, mutta asialle ei ole aikasemmin mitään tehty. Nyt tuli sitten äidille shokkina tämmöinen

Se, että erotetaan ryhmästä ei varmasti lisää intoa opetella. Tästä olisi hyvä keskustella eskariopen kanssa.

Mutta ehdottomasti hyvä, että heti nyt syksystä otettu treenaukseen tuo kynän käyttö. Helpompi sitten koulussa opetella sitä kirjoittamista kun kynäote on hyvä.

 

Kaikissa neuvolan piirustustehtävissäkin on aina tullu moitteita taidoista, mutta asialle ei ole aikasemmin mitään tehty. Nyt tuli sitten äidille shokkina tämmöinen

Olisi varmaankin ollut tarkoitus, että sinä teet asialle jotain. Ei kaikkiin harjoittelun puutteesta johtuviin viivästymiin heti ammattiapua tarjota.

Meidän lapsi on siinä samanlainen, ettei tykkää piirtämisestä tai muistakaan kynähommista. Sen takia on hiukan jälkijunassa. Tosin neuvolan piirtämistehtävät ovat menneet ihan kohtuullisesti, mutta jo 4-vuotisneuvolasta saimme läksyksi harjoitella kotona oikeaa kynäotetta. Päiväkodissa taas jo viskarivuoden aikana on tavoitteena opetella kirjoittamaan oma nimi, monethan osaa sen jo aiemminkin. Me saatiin jo pari viikkoa viskarin alun jälkeen kotona tehtäväksi harjoitella oman nimen kirjoittamista, samoin pitäisi harjoitella piirtämistä (mm. ihmisen). En ole tästä loukkaantunut tai kummastunut, vaan niin on sitten tehty. Koska lapsi on ollut kovin vastahakoinen, olen turvautunut lahjontaan ja se on toiminut. Kun lapsi saa itsevarmuutta, ei asia enää ole ongelma vaan nimen kirjoittaminen sujuu jo päiväkodissakin.

Lapsesi on jo melko paljon jäljessä, kun ei vielä eskarissakaan osaa kirjoittaa omaa nimeään. Toisen ryhmän kanssa harjoittelun voisi nähdä lisätukena, ei rangaistuksena. Eskarissa ei yleensä enää nimen kirjoittamista harjoitella, koska taidon pitäisi olla silloin jo hallussa, siksi lapsesi varmaan laitettiin toiseen ryhmään treenaamaan. On ristiriitaista, että kummastelet ettei asialle ole aeimmin tehty mitään ja nyt sitten sitä, kun sille on alettu jotain tekemään, kun sinä et ole neuvolan palautteesta ottanut asiaa itse hoitaaksesi.

 

En TODELLAKAAN ole mikään toimintaterapeutti, mutta oma neuvoni olisi, että heittäkää se kynä nyt hittoon

Harjoitelkaa kaikilla muilla tavoilla käsien ja sormien käyttöä. Esim ihan sormiväreillä voi tehdä, maalata viivoja, jalkapalloja, paksua viivaa useemmalla sormella, ohutta yhdellä. Harjoitella jäljen tekemistä ilman voimaa.

Tai sit se piirtäminen. Ladatkaa netistä tabletille/tietokoneelle jotai piirrustusohjelmia, niillä voi harjoitella hienoja kuvia.
Tai ostakaa esim iskän kanssa joku piirrustuskirja ja iskän kanssa yhdessä aamupalapöydässä piirtelette, värittelette.

Älkää väkisin harjoitelko, vaan tehkää yhdessä kivoja juttuja.

Maalatkaa nimi huoneen oveen. Värittäkää pensseleillä, maalatkaa kiviä.
Piirtäkää silmät kiinni, naurakaa yhdessä, äiti piirtää, iskä piirtää, jatkakaa toistenne piirrustuksia.

Ja ihan perinteinen tikkujen vuoleskelu on pojille hyvää käsien motoriikan ja voimankäytön harjoittelua - jos sellasta erikseen harjoitteluksi haluaa nimittää.

 

Olisi varmaankin ollut tarkoitus, että sinä teet asialle jotain. Ei kaikkiin harjoittelun puutteesta johtuviin viivästymiin heti ammattiapua tarjota.

Meidän lapsi on siinä samanlainen, ettei tykkää piirtämisestä tai muistakaan kynähommista. Sen takia on hiukan jälkijunassa. Tosin neuvolan piirtämistehtävät ovat menneet ihan kohtuullisesti, mutta jo 4-vuotisneuvolasta saimme läksyksi harjoitella kotona oikeaa kynäotetta. Päiväkodissa taas jo viskarivuoden aikana on tavoitteena opetella kirjoittamaan oma nimi, monethan osaa sen jo aiemminkin. Me saatiin jo pari viikkoa viskarin alun jälkeen kotona tehtäväksi harjoitella oman nimen kirjoittamista, samoin pitäisi harjoitella piirtämistä (mm. ihmisen). En ole tästä loukkaantunut tai kummastunut, vaan niin on sitten tehty. Koska lapsi on ollut kovin vastahakoinen, olen turvautunut lahjontaan ja se on toiminut. Kun lapsi saa itsevarmuutta, ei asia enää ole ongelma vaan nimen kirjoittaminen sujuu jo päiväkodissakin.

Lapsesi on jo melko paljon jäljessä, kun ei vielä eskarissakaan osaa kirjoittaa omaa nimeään. Toisen ryhmän kanssa harjoittelun voisi nähdä lisätukena, ei rangaistuksena. Eskarissa ei yleensä enää nimen kirjoittamista harjoitella, koska taidon pitäisi olla silloin jo hallussa, siksi lapsesi varmaan laitettiin toiseen ryhmään treenaamaan. On ristiriitaista, että kummastelet ettei asialle ole aeimmin tehty mitään ja nyt sitten sitä, kun sille on alettu jotain tekemään, kun sinä et ole neuvolan palautteesta ottanut asiaa itse hoitaaksesi.

Kyllä meillä on ollut harjoittelukirjat kotona jo parin vuoden ajan käytössä. Mutta en mä sitä ala pakottaan tekemään niitä, jos ei halua. Tää on tyyliin ainut asia mitä ei suostu tekemään suosiolla. On osannut kirjoittaa nimensä aikasemmin ihan oikein, en tiedä miksi yhtäkkiä on S kääntynyt poikittain kirjottamisessa. Nimen on kirjoittanut oikein jo 4-vuotiaana, kuten myös paljon onnea-sanat. Kortteihin on kirjoittanut nimensä itse. Mutta nyt vaan sitten pitää alkaa harjoittelemaan kunnolla, että onnistuu sitten koulussa kirjoittamisessa.

Kyllä olen ottanut asian hoitaakseni neuvoloiden jälkeen, opastamalla piirtämiseen ja kirjoittamiseen, mutta ei ole halunnut opetella. Ja en ole kummastellut sitä ettei asialle ole tehty aiemmin mitään, vaan toi shokkireaktio tuli tuosta kirjoittamisesta ja oman nimen osaamattomuudesta. Taisin huonosti ilmaista itseni aikasemmin...

 

[QUOTE="henni";30274822]En TODELLAKAAN ole mikään toimintaterapeutti, mutta oma neuvoni olisi, että heittäkää se kynä nyt hittoon

Harjoitelkaa kaikilla muilla tavoilla käsien ja sormien käyttöä. Esim ihan sormiväreillä voi tehdä, maalata viivoja, jalkapalloja, paksua viivaa useemmalla sormella, ohutta yhdellä. Harjoitella jäljen tekemistä ilman voimaa.

Tai sit se piirtäminen. Ladatkaa netistä tabletille/tietokoneelle jotai piirrustusohjelmia, niillä voi harjoitella hienoja kuvia.
Tai ostakaa esim iskän kanssa joku piirrustuskirja ja iskän kanssa yhdessä aamupalapöydässä piirtelette, värittelette.

Älkää väkisin harjoitelko, vaan tehkää yhdessä kivoja juttuja.

Maalatkaa nimi huoneen oveen. Värittäkää pensseleillä, maalatkaa kiviä.
Piirtäkää silmät kiinni, naurakaa yhdessä, äiti piirtää, iskä piirtää, jatkakaa toistenne piirrustuksia.

Ja ihan perinteinen tikkujen vuoleskelu on pojille hyvää käsien motoriikan ja voimankäytön harjoittelua - jos sellasta erikseen harjoitteluksi haluaa nimittää.[/QUOTE]

Hyviä neuvoja

Sormivärit on pojan lempparipuuhaa, aina ollut. Niillä tykkää maalata ja vesiväreillä
Mutta värityskirjat on kans myrkkyä pojalle, kun menee viivojen yli väritys. En käsitä miten on noin negatiivinen asenne pojalla piirtämistä yms. vastaan? :O Eikä olla todellakaan mollattu vieressä vaan kannustetaan ja kehutaan piirustuksia aina, siis jos vaan suostuu jotain piirtään kotona..