Ä
"Äiti75"
Vieras
Vaikeeta on ollut aina, se on pakko sanoa. Musta on koko ajan tuntunut siltä, että vaikeudet johtuu aika paljon myös siitä miten poikaani suhtaudutaan. Hän on ollut hyvin arka, motorisesti aika hidas ja joitakin oppimisvaikeuksiakin on ilmennyt. Mutta perusasiat on oppinut hyvin, mutta jotenkin "omalla tavallaan". Opettaja kuitenkin "lähetytti" hänet lastenpsykologille aika epämääräisistä syistä.
No siellä käyty nyt kolmasti ja jonkun älykkyystestinkin poika teki. Siitä tuli erittäin korkea tulos ja psykologin mukaan "oppimisvaikeudet" johtuvat siitä, että poika on kyllästynyt yksinkertaisiin asioihin eikä jaksa sitten seurata. Tästä sitten joskus on seurannut se, että ei ole oikeasti oppinut jotain. Myöskin pakkotuputus joissakin motorisissa asioissa on kai luonut negatiivisen suhtautumisen oppimiseen.
Itsekseen poika lukee paljon ja esim.yleistieto on hämmästyttävällä tasolla. Tuntuu vaan, että hänen luokallaan ei ole oikein samanlaisia typpejä. Varsinkaan poikia. Kaikki pojat tuntuu olevan varsinaisia vauhtiveikkoja ja menevät päätä pahkaa sinne sun tänne. Osa harrastaa motocrossia, osa skeittaa tms... Minun poika suorastaan vieroksuu noita juttuja.
No mitä pitäis tehdä? Psykologilta ohjeet oli suunnilleen ne, että "no problems - hän nyt on vaan tommonen." Mua siksi vähän huolestuttaa, että hänen isänsä oli aika samanlainen tapaus ja koki aika paljon vaikeuksia nuoruudessaan. Sellaisia vaikeuksia, jotka heijastelivat todella pahasti aikuisuuteenkin. Nyt vasta, 40-vuotiaana, alkaa päästä niistä eroon ja on esim. saanut hankittua taipumuksiaan vastaavan koulutuksen.
No siellä käyty nyt kolmasti ja jonkun älykkyystestinkin poika teki. Siitä tuli erittäin korkea tulos ja psykologin mukaan "oppimisvaikeudet" johtuvat siitä, että poika on kyllästynyt yksinkertaisiin asioihin eikä jaksa sitten seurata. Tästä sitten joskus on seurannut se, että ei ole oikeasti oppinut jotain. Myöskin pakkotuputus joissakin motorisissa asioissa on kai luonut negatiivisen suhtautumisen oppimiseen.
Itsekseen poika lukee paljon ja esim.yleistieto on hämmästyttävällä tasolla. Tuntuu vaan, että hänen luokallaan ei ole oikein samanlaisia typpejä. Varsinkaan poikia. Kaikki pojat tuntuu olevan varsinaisia vauhtiveikkoja ja menevät päätä pahkaa sinne sun tänne. Osa harrastaa motocrossia, osa skeittaa tms... Minun poika suorastaan vieroksuu noita juttuja.
No mitä pitäis tehdä? Psykologilta ohjeet oli suunnilleen ne, että "no problems - hän nyt on vaan tommonen." Mua siksi vähän huolestuttaa, että hänen isänsä oli aika samanlainen tapaus ja koki aika paljon vaikeuksia nuoruudessaan. Sellaisia vaikeuksia, jotka heijastelivat todella pahasti aikuisuuteenkin. Nyt vasta, 40-vuotiaana, alkaa päästä niistä eroon ja on esim. saanut hankittua taipumuksiaan vastaavan koulutuksen.