NÄIN HEMPIÄÄ SE ON KUN POHJALAINEN SILLE PÄÄLLE SATTUU:
Osa 1. HÄJYN KOSINTA (Isoo-Antti (A) kosii Marjattaa (M))
\"eteläpohojalaasia tunne-elämän kiemuroota\"
A- Ehtoota Talohon.
M- Ehtoota. Astu vaan köökkihin, äläkä oriaale siälä porstuas.
A- Mullon on vähän asiaa...
M- Orota ny väipährös, niin paan kahavia tulemahan ja otan kropsun hellanuunista.
A- Minoon vähän kattellu sua, Marjatta, sillä silimällä.
M- Varjelkohon, Isoo-Antti. Mitä sä pöffäälet? Ooksä pöhönäs vai mikä noin viämistää?
A- Emmää ny pöhönäs, finkerporillisen vaan...
M- Jestas, Älä ny kyälää sen kropsun päälle. Tämän ny arvas!
A- Pakkaa maha sekaasin ku sua niin aattelen. Tuhurimpaa ja komiampaa fiikkaa ei
löyry koko Härmästä. Luntioomet on leviät ja kaluumet vikkelät. Varsinaane veenus. Aivan lääpäälläni palavon sua.
M- Jukelin tähären. Miälistely muhun vähiten puroo. Mistoot saanu knuppihis notta sut ottaasin?
A- Minen oo yhtään köppääsempi naimakauppa. Plompuuki on maukias kunnos ja itikoota trusapäin.
M- Taitais tulla raskahammanpualoonen erehdös! HYITE! Tämoli laitimmaanen kerta ku mua noin halavalla yrität panna. Minen sua taharo! Minkäs maharat?
A- Perkeles, ooppa krätyysellä päällä. Vien sitten vaikka väkisten. Suaniis niin veri kiahuu ku sua mä kattelen! Jumaliste, akka, Alä rutaja. Moon sormuksenki ostanu. He!
M- Onpa komia. Ei sun ois trengänny. Oikeen torestako tää o mulle? Tairat sittenki olla tosisnas?
A- Niin tosi, ku tässä seison. Rakastan sua.
M- Voi Antti. Oiva miäs susta mulle tuloo. Mennähän vaan vihille
A- Tulithat järkikis. Pelekäsin saavani nahaat. Eiköhön vaan lähäretä tryskäämähän tämän kunniaks!
M- Tryskätähän vaan.
[Tryskäämistä, aivan kauhiaa pauketta, päästä verettävästä päätylaurat irti ja laattias tuuman kolot]
ASEET = haarukka, veitsi ja muuta vastaavat, esim \"Anna ny mulle eres jokku aseet jotta mä saan vähä keinoa näille sun pöperöölle.\"
pakko oli hajota tälle!
Osa 1. HÄJYN KOSINTA (Isoo-Antti (A) kosii Marjattaa (M))
\"eteläpohojalaasia tunne-elämän kiemuroota\"
A- Ehtoota Talohon.
M- Ehtoota. Astu vaan köökkihin, äläkä oriaale siälä porstuas.
A- Mullon on vähän asiaa...
M- Orota ny väipährös, niin paan kahavia tulemahan ja otan kropsun hellanuunista.
A- Minoon vähän kattellu sua, Marjatta, sillä silimällä.
M- Varjelkohon, Isoo-Antti. Mitä sä pöffäälet? Ooksä pöhönäs vai mikä noin viämistää?
A- Emmää ny pöhönäs, finkerporillisen vaan...
M- Jestas, Älä ny kyälää sen kropsun päälle. Tämän ny arvas!
A- Pakkaa maha sekaasin ku sua niin aattelen. Tuhurimpaa ja komiampaa fiikkaa ei
löyry koko Härmästä. Luntioomet on leviät ja kaluumet vikkelät. Varsinaane veenus. Aivan lääpäälläni palavon sua.
M- Jukelin tähären. Miälistely muhun vähiten puroo. Mistoot saanu knuppihis notta sut ottaasin?
A- Minen oo yhtään köppääsempi naimakauppa. Plompuuki on maukias kunnos ja itikoota trusapäin.
M- Taitais tulla raskahammanpualoonen erehdös! HYITE! Tämoli laitimmaanen kerta ku mua noin halavalla yrität panna. Minen sua taharo! Minkäs maharat?
A- Perkeles, ooppa krätyysellä päällä. Vien sitten vaikka väkisten. Suaniis niin veri kiahuu ku sua mä kattelen! Jumaliste, akka, Alä rutaja. Moon sormuksenki ostanu. He!
M- Onpa komia. Ei sun ois trengänny. Oikeen torestako tää o mulle? Tairat sittenki olla tosisnas?
A- Niin tosi, ku tässä seison. Rakastan sua.
M- Voi Antti. Oiva miäs susta mulle tuloo. Mennähän vaan vihille
A- Tulithat järkikis. Pelekäsin saavani nahaat. Eiköhön vaan lähäretä tryskäämähän tämän kunniaks!
M- Tryskätähän vaan.
[Tryskäämistä, aivan kauhiaa pauketta, päästä verettävästä päätylaurat irti ja laattias tuuman kolot]
ASEET = haarukka, veitsi ja muuta vastaavat, esim \"Anna ny mulle eres jokku aseet jotta mä saan vähä keinoa näille sun pöperöölle.\"
pakko oli hajota tälle!
