V
Vieras
Vieras
Korostan nyt heti, että kirjoitan tän aika mustavalkoisesti ja kärjistetysti, jotta löydätte sen punaisen langan. Kommentoikaa, kritisoikaa, kyseenalaistakaa ja lisätkää omia ajatuksia!!
Eli koko mun pohdinta on lähtenyt liikkeelle siitä, kun pikkusiskon kanssa puhuttiin siitä, että millaiset miehet ottaa millaisia puolisoita. Tunnettiin muutamia oikein selkeitä tapauksia jossa miehellä oli mahdollisuus ikään kuin valita kahden naisen/tytön väliltä. Toinen nainen oli sellainen ulkoisesti vahvemman oloinen ja ehkä jossain määrin menestyvämpi. Toinen oli enemmän sellainen perinteinen kilttityttö. Jokaisessa näistä meidän tuntemista tapauksista mies valitsi sen kiltimmän tytön!
Me sitten alettiin pohtimaan, että miksi juuri hänet! Oon lukenut jostain, että jotta parisuhde toimii niin miehen pitää saada tuntea olevansa suhteessa se mies ja äijä . Vaarantaako menestyvä nainen silloin mieheltä tuon tunteen? Puhun nyt sitten menestyvästä suhteessa miehen omaan menestykseen, en siihen mitä yhteiskunnallisesti pidetään menestyksenä! Mies haluaa olla naisen silmissä merkittävä, tavoiteltava ja ihmeellinen. Entä jos nainen pystyykin työssään tai harrastuksissaan samaan kuin mies ja on mahdollisesti kokenutkin yhtä ihmeellisiä asioita. Mitä miehelle jää?
Ennen on puhuttu, että miehen tulee olla perheen pää. Onko tullutkin ongelmaksi se, että monesti mies ei enää sitä saa olla, kun naisetkin etenee ja menestyy samoin. Hyvin harva nainen enää suostuu siihen asetelmaan jossa on selkeesti mies perheen pää. Naisista on tullut niin itsenäisiä, että miehet kokee ettei heitä enää tarvita!
Sitten paljon perheitä hajoo, kun naiset ei osaa ravostaa sitä työtä mitä kotona tehdään (minullakin olisi paljon opittavaa siinä arvostuksessa) vaan haluaa heti takaisin töihin tai jos joutuu olemaan kotona niin ilmapiiri kiristyy.
Tässä tullaankin siihen että onko tasa-arvossa menty liian pitkälle? EN tarkoita, että naisen paikka on aina kotona!!!! Tarkoitan, että onko tasa-arvo ymmärretty siten väärin, että ollakseen tasa-arvoinen, naisen tulee menestyä työelämässä ja vain tasa-arvoinen nainen voi olla onnellinen. On unohdettu, että tasa-arvo onkin vain sitä, että kummankin on hyvä olla siinä omassa asemassa.
Tasa-arvoon pyrkiessä unohdammekin sen, että biologisesti olemme yhä mies ja nainen ja me ei millään ikinä voida pystyä samaan! Eikä olisi tavoiteltavampaa tasa-arvoa se, että meitä naisia arvostettaisiin naisina ja naisen asemassa kuin se, että me epätoivoisesti pyrimme "miehiksi"? Tuntuu että nyt on kokonaan unohdettu se, että naista voidaan arvostaa myös naisena eikä naisena joka kykenee samaan kuin mies!
Tässä vähän pohdiskelua
.
Eli koko mun pohdinta on lähtenyt liikkeelle siitä, kun pikkusiskon kanssa puhuttiin siitä, että millaiset miehet ottaa millaisia puolisoita. Tunnettiin muutamia oikein selkeitä tapauksia jossa miehellä oli mahdollisuus ikään kuin valita kahden naisen/tytön väliltä. Toinen nainen oli sellainen ulkoisesti vahvemman oloinen ja ehkä jossain määrin menestyvämpi. Toinen oli enemmän sellainen perinteinen kilttityttö. Jokaisessa näistä meidän tuntemista tapauksista mies valitsi sen kiltimmän tytön!
Me sitten alettiin pohtimaan, että miksi juuri hänet! Oon lukenut jostain, että jotta parisuhde toimii niin miehen pitää saada tuntea olevansa suhteessa se mies ja äijä . Vaarantaako menestyvä nainen silloin mieheltä tuon tunteen? Puhun nyt sitten menestyvästä suhteessa miehen omaan menestykseen, en siihen mitä yhteiskunnallisesti pidetään menestyksenä! Mies haluaa olla naisen silmissä merkittävä, tavoiteltava ja ihmeellinen. Entä jos nainen pystyykin työssään tai harrastuksissaan samaan kuin mies ja on mahdollisesti kokenutkin yhtä ihmeellisiä asioita. Mitä miehelle jää?
Ennen on puhuttu, että miehen tulee olla perheen pää. Onko tullutkin ongelmaksi se, että monesti mies ei enää sitä saa olla, kun naisetkin etenee ja menestyy samoin. Hyvin harva nainen enää suostuu siihen asetelmaan jossa on selkeesti mies perheen pää. Naisista on tullut niin itsenäisiä, että miehet kokee ettei heitä enää tarvita!
Sitten paljon perheitä hajoo, kun naiset ei osaa ravostaa sitä työtä mitä kotona tehdään (minullakin olisi paljon opittavaa siinä arvostuksessa) vaan haluaa heti takaisin töihin tai jos joutuu olemaan kotona niin ilmapiiri kiristyy.
Tässä tullaankin siihen että onko tasa-arvossa menty liian pitkälle? EN tarkoita, että naisen paikka on aina kotona!!!! Tarkoitan, että onko tasa-arvo ymmärretty siten väärin, että ollakseen tasa-arvoinen, naisen tulee menestyä työelämässä ja vain tasa-arvoinen nainen voi olla onnellinen. On unohdettu, että tasa-arvo onkin vain sitä, että kummankin on hyvä olla siinä omassa asemassa.
Tasa-arvoon pyrkiessä unohdammekin sen, että biologisesti olemme yhä mies ja nainen ja me ei millään ikinä voida pystyä samaan! Eikä olisi tavoiteltavampaa tasa-arvoa se, että meitä naisia arvostettaisiin naisina ja naisen asemassa kuin se, että me epätoivoisesti pyrimme "miehiksi"? Tuntuu että nyt on kokonaan unohdettu se, että naista voidaan arvostaa myös naisena eikä naisena joka kykenee samaan kuin mies!
Tässä vähän pohdiskelua
.
