E
Epätoivoinen ja surullinen
Vieras
Minä en tiedä mitä tekisin enää. Olen nyt aloittanut vhh ruokavalionkin testatakseni tätä pms oireisiin. Tässä kuussa PMS kesti vain kaksi päivää entisten kahden viikon sijaan, joten olen toiveikas! Tosiaan kuukauden verran vhhta takana vasta, joten aika näyttää...
Mutta asiaan. Olen vasta 26vuotias ja kärsin niin hirveistä pms oireista, että antaisin mitä vaan saadakseni apua. Olen luonteeltani todella kiltti, aina ystävällinen, kärsivällinen, kohtelias jne...Mutta ennen kuukautisia muutun täysin ihmisenä. Minusta tulee pirullinen, äkkipikainen, olen todella ruma suustani, äkkäilen ja ilkeilen. Minä en jaksa tätä enää itsekään. Vaikka yritän hampaat irven hillitä tällöin itseäni, niin en onnistu vaan räjähdän joka itkun kerta. Oikein tunnen kuinka jokin viha kuohahtaa takaraivosta ja lävistää koko vartalon. Olen joka kuukausi esim. eroamassa miehestäni ja olen täysin kyllästynyt häneen, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa.
Sitten ensimmäisenä vuotopäivänä viha loppuu kuin seinään ja alkaa masennus. Tunnen olevani aivan mitätön ihmisenä, hullu ja typerä, ruma ja lihava. Loukkaannun ihan mitättömistä pienistä asioista ja itku on lähellä kokoajan. Tällainen hulluus vie kaikki voimat minulta, minä en jaksa enää tällaista! En käytä mitään hormonaalista ehkäisyä, e-pillereitä en saa aurallisen migreenin vuoksi, enkä minipillereitä voi käyttää niiden aiheuttamien isojen näppyjen vuoksi.
En tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa. Tuntuu aina jälkikäteen ihan sanoinkuvailemattoman pahalta miten rumasti puhui miehelleen yms..Tunnen olevani joku hormonilehmä...
Onko muita? Onko kukaan saanut apua tällaiseen?
Mutta asiaan. Olen vasta 26vuotias ja kärsin niin hirveistä pms oireista, että antaisin mitä vaan saadakseni apua. Olen luonteeltani todella kiltti, aina ystävällinen, kärsivällinen, kohtelias jne...Mutta ennen kuukautisia muutun täysin ihmisenä. Minusta tulee pirullinen, äkkipikainen, olen todella ruma suustani, äkkäilen ja ilkeilen. Minä en jaksa tätä enää itsekään. Vaikka yritän hampaat irven hillitä tällöin itseäni, niin en onnistu vaan räjähdän joka itkun kerta. Oikein tunnen kuinka jokin viha kuohahtaa takaraivosta ja lävistää koko vartalon. Olen joka kuukausi esim. eroamassa miehestäni ja olen täysin kyllästynyt häneen, vaikka hänessä ei ole mitään vikaa.
Sitten ensimmäisenä vuotopäivänä viha loppuu kuin seinään ja alkaa masennus. Tunnen olevani aivan mitätön ihmisenä, hullu ja typerä, ruma ja lihava. Loukkaannun ihan mitättömistä pienistä asioista ja itku on lähellä kokoajan. Tällainen hulluus vie kaikki voimat minulta, minä en jaksa enää tällaista! En käytä mitään hormonaalista ehkäisyä, e-pillereitä en saa aurallisen migreenin vuoksi, enkä minipillereitä voi käyttää niiden aiheuttamien isojen näppyjen vuoksi.
En tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa. Tuntuu aina jälkikäteen ihan sanoinkuvailemattoman pahalta miten rumasti puhui miehelleen yms..Tunnen olevani joku hormonilehmä...
Onko muita? Onko kukaan saanut apua tällaiseen?