joku ehkä muistaa mun kertoneen 1,5v pojan ekasta vuodesta, valvoi ja valvotti siihen 8kk lähes kokonaan, sitten yöhuudot3-4x yössä siihen vuoden ikään ja siitä eteenpäin alkoi tasoittumaan, tutti suuhun ja unille, muuten tutti ei käytössä.
monta kk tässä mennyt mukavasti, iltaisin maito naamaan, tutti suuhun ja petiin, mölisee siellä ja joskus huutelee ja itkeekin, rauhoiteltu ja nukahtanut, päikkäreillä ei pulloa, tutit mukaan ja sänkyyn, hakenut itse unensa.
Nyt, aivan yhtäkkiä tällä vkolla, ilman mitään mullistuksia haluaa sänkyyn, on väsynyt, samat jutut kuin ennenkin, mutta, tutit lattialle ja hirveä huuto alkaa!! pariin kertaan nostin, kerroin, et otan pois, jos heittää, ei auta, heti, kun poistun, lattialle ja huuto alkoi. otin sitten tutit pois, en antanut takas ja huusi järkyttävää huutoa yli tunnin, mikään ei auttanut, ei rauhoittelu, vain pahensi, lopuksi silittelin uneen, kun oli ihan tööt.
Mä olen järkyttävän traumatisoitunut tuosta ekan vuoden valvomisesta, en pysty itse vieläkään nukkumaan ilman lääkkeitä ja heräilen kaiken aikaa ja olen tosi uupunut. Olin alkuvuoden duunissa, nyt hoitovapaalla kesän ja poika olis tarkoitus pistää elokuun puolivälissä päiväkotiin.
Kysymys siis: mikä nyt huudattaa? päätin, että jos illalla sama meno, niin tutit lähtee, eikä takas tuu ja sitten huutaa ja huutaa... mä en oikeesti tiedä, kykenenkö mä tähän rumbaan uudelleen... antakaa jotakin hyviä neuvoja ja kannustuksia, mun mielestä on väärin vaihtaa tutti äitiin, eli että rupean päivät ja illat istumaan siinä vieressä, kun ei se nytkään auttanut, kuin vasta lopuksi, kun huusi itsensä tajuttomaksi, korvat katsottu vasta, olivat ok...
Tällaisia huutokohtauksia on tullut ehkä 2xkk, nyt viime aikoina useammin öisin ja nyt näköjään sitten nukkumaan mennessä... määejjaksa
monta kk tässä mennyt mukavasti, iltaisin maito naamaan, tutti suuhun ja petiin, mölisee siellä ja joskus huutelee ja itkeekin, rauhoiteltu ja nukahtanut, päikkäreillä ei pulloa, tutit mukaan ja sänkyyn, hakenut itse unensa.
Nyt, aivan yhtäkkiä tällä vkolla, ilman mitään mullistuksia haluaa sänkyyn, on väsynyt, samat jutut kuin ennenkin, mutta, tutit lattialle ja hirveä huuto alkaa!! pariin kertaan nostin, kerroin, et otan pois, jos heittää, ei auta, heti, kun poistun, lattialle ja huuto alkoi. otin sitten tutit pois, en antanut takas ja huusi järkyttävää huutoa yli tunnin, mikään ei auttanut, ei rauhoittelu, vain pahensi, lopuksi silittelin uneen, kun oli ihan tööt.
Mä olen järkyttävän traumatisoitunut tuosta ekan vuoden valvomisesta, en pysty itse vieläkään nukkumaan ilman lääkkeitä ja heräilen kaiken aikaa ja olen tosi uupunut. Olin alkuvuoden duunissa, nyt hoitovapaalla kesän ja poika olis tarkoitus pistää elokuun puolivälissä päiväkotiin.
Kysymys siis: mikä nyt huudattaa? päätin, että jos illalla sama meno, niin tutit lähtee, eikä takas tuu ja sitten huutaa ja huutaa... mä en oikeesti tiedä, kykenenkö mä tähän rumbaan uudelleen... antakaa jotakin hyviä neuvoja ja kannustuksia, mun mielestä on väärin vaihtaa tutti äitiin, eli että rupean päivät ja illat istumaan siinä vieressä, kun ei se nytkään auttanut, kuin vasta lopuksi, kun huusi itsensä tajuttomaksi, korvat katsottu vasta, olivat ok...
Tällaisia huutokohtauksia on tullut ehkä 2xkk, nyt viime aikoina useammin öisin ja nyt näköjään sitten nukkumaan mennessä... määejjaksa