Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Pitkä tie äidiksi
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Londen, post: 25423138, member: 97268"]</p><p>Kerronpa myös minä meidän tarinan pitkästä tiestä äidiksi.</p><p>Minä olen kahden lapsen äiti, vaikka tämän taipaleen kuluessa en olisi koskaan voinut uskoa näin sanovani. </p><p></p><p>Tapasin mieheni vuosituhannen alussa ja puolitoista vuotta yhdessäoloa takana päätettiin, että meille saa tulla lapsia jos on tullakseen. Alkuun oli kiva vaan touhuilla ilman suorituspaineita, kun mikään kiire niille lapsille ei kuitenkaan ollut. Salaa kuitenkin laskeskelin ovulaatiota ja niitä hedelmällisimpiä päiviä, mutta mitään ei tapahtunut. Seksikin alkoi olemaan jo vähän liikaa yrittämistä ja se kiva kipinä "pikku touhuilusta" oli totisinta totta lapsen alullepanemiseksi.</p><p></p><p>Kolmisen vuotta tuloksetonta omatoimisuutta päätettiin vihdoin lähteä tutkimuksiin ja niiden myötä hoitoihin. Kummassakaan ei löytynyt mitään vikaa, mitä nyt miehen simpat olivat vähän laiskoja, mutta niidenkään ei olisi pitänyt estää raskaaksi tuloa. </p><p>Siitä se sitten alkoi pitkä ja raskas hoitojen taival. Yhteensä 5 inseminaatiota (5. oli epäonnistunut munasolujen kasvatus IVF:ää varten) 4 ICSI:ä, joista vain yhdestä saatiin jotain pakkaseen ja siitä sulatukseen ja siirtoon.</p><p></p><p>Koskaan näiden hoitojen aikana ei tullut värähdystäkään testiin, ei haamun haamua, ei mitään. Se helvetillinen tunne, kun menkat alkaa kaiken rääkin ja odotuksen jälkeen on jotain, mitä tämän läpikäyneet vain voivat tuntea. Millaisen mitättömyyden tunteen sitä käykään läpi joka ikinen kuukausi menkkojen myötä. Ei pelkästään sota oman mielen kanssa riitä, vaan myös ympäristössä tapahtuvat asiat saivat mittasuhteet sfääreihin. Kuinkahan monta vauvaa sai alkunsa ja syntyi meidänkin hoitotaipaleen aikana, en edes uskalla muistella. Jokainen kerta tuntui niin kipeältä, kun joku kertoi raskaudestaan. Pahimmalta ehkä kuitenkin tuntui, kun ei uskallettu kertoa raskaudesta, kun ei haluttu satuttaa meitä. Hienoa oli sitten kuulla muualta, että oma ystävä on raskaana. Eihän se minulta ollut pois jos joku tuli rakaaksi ja sai vauvoja, mutta se kateuden viherrys, mikä itsellä oli, kun se oma syli oli tyhjä. Joka puolella myös näkyi isomahaisia mammoja ja lastenvaunuja työtäviä äitejä. </p><p></p><p>Ihmisten puheet myös osasivat satuttaa. Ottakaa koira (olen allerginen koirille), lopettakaa yrittäminen, tehkää sitä, älkää tehkö tätä plaa, plaa plaa... Ei paljon lohduttanut. Itse lopetin ystäväperheiden lastenkutsuilla käymiset, kun suoraan sanoen en kestänyt katsella ja kuunnella niiden räytyneiden äitien valituksia lastensa hampaista, valvomisista yms. "turhista" asioista. Itse olisin ilomielin ottanut ne vaivat jos olisin vain saanut sen oman lapsen. Moneen hyvään ystävään oli pakko ottaa etäisyyttä, jotta oma pääkoppa ei ihan räjähtäisi. Kaiken lisäksi sitä ei vain pystynyt sanomaan suoraan niille ihmisille kuinka pahalta tuntui.</p><p></p><p>Takaisin hoitoihin. Meille annettiin vielä viimeinen mahdollisuus hoitoon, se 11. kerta. Tällä kertaa mahdollisuus oli luovutettuun alkioon. Pitkän harkinnan, psykologin arvion ja oman henkisen valmistautumisen jälkeen päätettiin ottaa vastaan tämä mahdollisuus. Se olisi sitten meidän hoitotaipaleen finaali. Siihen se loppuisi jos ei tämäkään onnistuisi. Me olisimme loppuelämämme lapsettomia. Piste! Ikääkin oli kertynyt jo sen verran, että parhaat mahdollisuuden alkoivat karista.</p><p></p><p>Kuin jostain ihmeestä se sitten tuli: kaksi viivaa! Voi onnea! Raskausaika meni ihan hienosti, varmaan myös sen takia, että olin luvannut itselleni etten valita, kun tätä kuitenkin olin halunnut. Lopulta saimme mitä ihanimman lahjan, oman lapsen. Ei väliä, vaikka hän ei olekaan geeniperimältään meidän, mutta minä sen olen synnyttänyt ja me; mieheni kanssa sen kasvatamme. Hän on meidän oma lapsi!</p><p></p><p>Eikä tämä vielä tähän pääty. Pari kuukautta imettämisen lopettamisen jälkeen olin jälleen raskaana. Ilman hoitoja ja ihan luomusti. Se oli ihme, vaikka ihan heikosti suunniteltu ja hartaasti odotettu ihme. Nyt olen siis kahden lapsen äiti.</p><p></p><p>Ilman ihanaa miestäni, minun soulmateani, joka on kulkenut rinnalani koko pitkän prosessin, en olisi jaksanut. Eikä varmasti mieheni olisi jaksanut ilman ystäviään, joille voi purkaa pahimmat höyryt.</p><p></p><p>Haluan toivottaan kaikille tässä lapsettomuuden suossa rämpiville voimia, pitkää pinnaa ja sitkeyttä. Ihmeitä voi tapahtua, myös teille! Itkeä saa ja pitää, mutta älkää sulkeko sydäntänne:heart:</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Londen, post: 25423138, member: 97268"] Kerronpa myös minä meidän tarinan pitkästä tiestä äidiksi. Minä olen kahden lapsen äiti, vaikka tämän taipaleen kuluessa en olisi koskaan voinut uskoa näin sanovani. Tapasin mieheni vuosituhannen alussa ja puolitoista vuotta yhdessäoloa takana päätettiin, että meille saa tulla lapsia jos on tullakseen. Alkuun oli kiva vaan touhuilla ilman suorituspaineita, kun mikään kiire niille lapsille ei kuitenkaan ollut. Salaa kuitenkin laskeskelin ovulaatiota ja niitä hedelmällisimpiä päiviä, mutta mitään ei tapahtunut. Seksikin alkoi olemaan jo vähän liikaa yrittämistä ja se kiva kipinä "pikku touhuilusta" oli totisinta totta lapsen alullepanemiseksi. Kolmisen vuotta tuloksetonta omatoimisuutta päätettiin vihdoin lähteä tutkimuksiin ja niiden myötä hoitoihin. Kummassakaan ei löytynyt mitään vikaa, mitä nyt miehen simpat olivat vähän laiskoja, mutta niidenkään ei olisi pitänyt estää raskaaksi tuloa. Siitä se sitten alkoi pitkä ja raskas hoitojen taival. Yhteensä 5 inseminaatiota (5. oli epäonnistunut munasolujen kasvatus IVF:ää varten) 4 ICSI:ä, joista vain yhdestä saatiin jotain pakkaseen ja siitä sulatukseen ja siirtoon. Koskaan näiden hoitojen aikana ei tullut värähdystäkään testiin, ei haamun haamua, ei mitään. Se helvetillinen tunne, kun menkat alkaa kaiken rääkin ja odotuksen jälkeen on jotain, mitä tämän läpikäyneet vain voivat tuntea. Millaisen mitättömyyden tunteen sitä käykään läpi joka ikinen kuukausi menkkojen myötä. Ei pelkästään sota oman mielen kanssa riitä, vaan myös ympäristössä tapahtuvat asiat saivat mittasuhteet sfääreihin. Kuinkahan monta vauvaa sai alkunsa ja syntyi meidänkin hoitotaipaleen aikana, en edes uskalla muistella. Jokainen kerta tuntui niin kipeältä, kun joku kertoi raskaudestaan. Pahimmalta ehkä kuitenkin tuntui, kun ei uskallettu kertoa raskaudesta, kun ei haluttu satuttaa meitä. Hienoa oli sitten kuulla muualta, että oma ystävä on raskaana. Eihän se minulta ollut pois jos joku tuli rakaaksi ja sai vauvoja, mutta se kateuden viherrys, mikä itsellä oli, kun se oma syli oli tyhjä. Joka puolella myös näkyi isomahaisia mammoja ja lastenvaunuja työtäviä äitejä. Ihmisten puheet myös osasivat satuttaa. Ottakaa koira (olen allerginen koirille), lopettakaa yrittäminen, tehkää sitä, älkää tehkö tätä plaa, plaa plaa... Ei paljon lohduttanut. Itse lopetin ystäväperheiden lastenkutsuilla käymiset, kun suoraan sanoen en kestänyt katsella ja kuunnella niiden räytyneiden äitien valituksia lastensa hampaista, valvomisista yms. "turhista" asioista. Itse olisin ilomielin ottanut ne vaivat jos olisin vain saanut sen oman lapsen. Moneen hyvään ystävään oli pakko ottaa etäisyyttä, jotta oma pääkoppa ei ihan räjähtäisi. Kaiken lisäksi sitä ei vain pystynyt sanomaan suoraan niille ihmisille kuinka pahalta tuntui. Takaisin hoitoihin. Meille annettiin vielä viimeinen mahdollisuus hoitoon, se 11. kerta. Tällä kertaa mahdollisuus oli luovutettuun alkioon. Pitkän harkinnan, psykologin arvion ja oman henkisen valmistautumisen jälkeen päätettiin ottaa vastaan tämä mahdollisuus. Se olisi sitten meidän hoitotaipaleen finaali. Siihen se loppuisi jos ei tämäkään onnistuisi. Me olisimme loppuelämämme lapsettomia. Piste! Ikääkin oli kertynyt jo sen verran, että parhaat mahdollisuuden alkoivat karista. Kuin jostain ihmeestä se sitten tuli: kaksi viivaa! Voi onnea! Raskausaika meni ihan hienosti, varmaan myös sen takia, että olin luvannut itselleni etten valita, kun tätä kuitenkin olin halunnut. Lopulta saimme mitä ihanimman lahjan, oman lapsen. Ei väliä, vaikka hän ei olekaan geeniperimältään meidän, mutta minä sen olen synnyttänyt ja me; mieheni kanssa sen kasvatamme. Hän on meidän oma lapsi! Eikä tämä vielä tähän pääty. Pari kuukautta imettämisen lopettamisen jälkeen olin jälleen raskaana. Ilman hoitoja ja ihan luomusti. Se oli ihme, vaikka ihan heikosti suunniteltu ja hartaasti odotettu ihme. Nyt olen siis kahden lapsen äiti. Ilman ihanaa miestäni, minun soulmateani, joka on kulkenut rinnalani koko pitkän prosessin, en olisi jaksanut. Eikä varmasti mieheni olisi jaksanut ilman ystäviään, joille voi purkaa pahimmat höyryt. Haluan toivottaan kaikille tässä lapsettomuuden suossa rämpiville voimia, pitkää pinnaa ja sitkeyttä. Ihmeitä voi tapahtua, myös teille! Itkeä saa ja pitää, mutta älkää sulkeko sydäntänne:heart: [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Onko chattityö muka eräänlaista seksityötä?
27 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kilttimiehen kälyn kämppis on muuttanut päivän aikana muualle 🤗
30 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Oikeudelta täystyrmäys Helena Koivun vaatimuksille. Helena Koivu ei saanut lasten yksinhuoltajuutta."
38 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kokoomuksen ja persujen ”arvot ovat alisteisia taloudelle” on todettu. Suomennettuna se tarkoittaa, ettei hallituksella ole mitään arvoja
Tänään 14:11
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
HS: Presidentti Stubb suivaantui ministeri Tavion Ukraina-päätöksestä harvinaisella tavalla - Presidentin kritiikki näyttää nololta myös Orpolle
Tänään 13:48
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
6.
NETFLIX Mitä katsoa? Ehdota
Tänään 13:09
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Mistä auton mukavuuteen liittyvästä asiasta et luovu
Tänään 12:58
viisikymppinen isoäiti
9 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Purra: Hallituksen vahva talouspolitiikka luo uskoa ihmisille ja yrityksille – ”Korkeilla veroilla, paapomisella ja holhoamisella emne tule selviämään
Tänään 12:41
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:18
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:43
Luettu: 474
Aihe vapaa
3.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 17:40
Luettu: 402
Aihe vapaa
4.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:00
Luettu: 382
Aihe vapaa
5.
Käräjäoikeus tuomitsi Suadad Adnan Jameel Al-J kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Al-Juaifari määrättiin myös maksamaan naiselle korvauksia
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:06
Luettu: 371
Aihe vapaa
6.
Farkut voi ostaa 30 eurolla ja viikonloppuna Kilttilässä käytettiin kolmeen housupariin 150 euron edestä kanagasta
Started by vierailija
Eilen 09:01
Luettu: 356
Aihe vapaa
7.
Vihaan mun miestä
Started by vierailija
Eilen 01:35
Luettu: 329
Aihe vapaa
8.
Asiantuntijoiden mielestä tyttöviisikko mokasi isosti säätäessään suostumukseen perustuvan raiskauslain
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:33
Luettu: 325
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Mistä auton mukavuuteen liittyvästä asiasta et luovu
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
3.
Toukokuiset 2025
Latest: pihlisM
24 min sitten
Lapsen saaminen
4.
Onko chattityö muka eräänlaista seksityötä?
Latest: vierailija
27 min sitten
Aihe vapaa
5.
Kilttimiehen kälyn kämppis on muuttanut päivän aikana muualle 🤗
Latest: vierailija
30 min sitten
Aihe vapaa
6.
Haaveena vauva 2025
Latest: haaveillen
32 min sitten
Lapsen saaminen
7.
"Oikeudelta täystyrmäys Helena Koivun vaatimuksille. Helena Koivu ei saanut lasten yksinhuoltajuutta."
Latest: vierailija
38 min sitten
Aihe vapaa
8.
HS: Presidentti Stubb suivaantui ministeri Tavion Ukraina-päätöksestä harvinaisella tavalla - Presidentin kritiikki näyttää nololta myös Orpolle
Latest: vierailija
41 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Pitkä tie äidiksi
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu