pitkä lapsettomuushistoria

Ajattelin ensimmäistä kertaa itsekin jotakin kirjoittaa, kun olen vuoden verran vain lukenut muiden juttuja. Olen kyllä paljon saanut niistä vertaistukea. Nyt on meillä hoidot loppusuoralla kuuden vuoden yrityksen jälkeen. Täysin selittämätön lapsettomuus ja nuoriakin ollaan edelleen. Takana clomeja kaksi kiertoa, inssi kolmesti, yksi ivm ja kaksi ivf:ää. ivm:stä kolme alkiota, jotka kaikki siirrettiin tuloksetta. 1. ivf tuotti 20 alkiota, joista yksi tuulimunaraskaus eli km, muuten ei tärppejä. Nyt keväällä tehtiin 2. ivf ja taas valtavasti hyvänlaatuisia alkioita (18). Tuoresiirrosta nega ja samoin ekasta pas:sta (testasin eilen). Meillä kaikki alkiot aina olleet hyvänlaatuisia ja kestävät sulatukset jne. Lapsettomuutemme on siis täysi mysteeri lääkäreillemme... eikä tietysti helpota meitä hyväksymään lopullista lapsettomuuttamekaan. Pakkasessa odottaa vielä 15 alkiota, mut alkaa olla takki tyhjänä näihin hoitoihin. Aina vaan lääkärit kannustavat jatkamaan, kun näyttää kaikki niin erinomaiselta, mut tulosta ei vaan synny. Vähitellen olemme alkaneet tekemään luopumisprosessia vauvahaaveista. Sitä ennen kuitenkin ajattelin kerran kirjoittaa tänne ja kysyä, olisiko joku yhtä lohduttomassa tilanteessa oleva kuitenkin saanut sen kauan toivomansa onnen? Kun luen näitä palstoja en yleensä löydä selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivien tekstejä enkä näin pitkää historiaa läpikäyneiden tekstejä. On hienoa lukea näiltä sivuilta kuinka usein nämä hoidot tuoittavat tulosta kun jaksaa olla kärsivällinen. Me taidamme kuulua siihen promilleen pariskunnista jota lääketiede ei vielä ymmärrä eikä osaa auttaa :snotty: Olisi kiva kuulla mahdollisita kohtalotovereista, vertaistuki on arvokasta. Tsemppiä kaikille!

 

Hei!
Minäkin mietin, että epätoivoisia tässä jo ollaan.Meillä takana clomeja 4 kiertoa, sitten inssejä kolme.Kaksi IVF hoitoa ja kolme PAS siirtoa.Tuloksena yksi raskaus joka meni kesken..Nyt ei enää mitään pakkasessa ja kolmas hoito suunnitteilla.Minä en anna periksi ennen kuin sanovat että nyt ei hoitoja enää anneta!!Mitään syytä lapsettomuuteen ei ole..Raskasta tämä on, yritetään nyt yhdessä tukea toisiamme!

 

Kiitos Rose79. Tsempataan vielä voimia jostakin!

 

Lämmin lohtu :hug: teille molemmille.
Me olemme myöskin pitkän linjan kulkijoita; viisi pitkää vuotta toivottiin ja petyttiin ja itkettiin. IVF-hoitoja tehtiin monia ja pas-hoitoja niiden jälkeen. Kunnes pakkasessa oli meidän vihon viimeinen toivomme, yksi alkio, joka ei ollut huippuluokaa eikä mitenkään nopeasti jakaantuvaa sorttia, mutta niin se kuitenkin jäi kohtuuni asukiksi yhdeksäksi kuukaudeksi. Tuli muuten huippuluokan poju :heart: Tätä raskautta ennen oli yksi varhaisen vaiheen keskenmeno.
Vauvakuume alkoi kasvamaan ja IVF hoidot kutsuivat. Saimme huippuluokan alkion aikaiseksi ja sehän asui kohdussani, melkein yhdeksän kuukautta. Sitten prinsessamme elämä pysähtyi ennen kuin ehti alkaakaan :'( Hän menehtyi kohtuuni rv 38.
Suuri suru mursi meidän vauvahaaveemme. Itku ja valtava kaipaus jäi sydämiimme.
Noin vuoden päästä tästä tapauksesta tehtiin kaksi passia, mutta niistä ei tullut tulosta. Sitten taas alusta hoidot. Tuore siirrosta tuli plussa, mutta taas alkumetreillä meni kesken :'( . Pieni tauko hoidoissa ja passia, mutta alkiot eivät kestäneet sulatusta :| Joten taas IVF-edessä. Nyt saimme kolme alkiota, joista kaksi meni pakkaseen ja kohdussani köllöttelee yksi. Varsinainen testipäivä on huomenna, mutta sunnuntaina otin jo varaslähdön halpistesteillä ja haalea viivahan siihen tuli :saint: Nyt vaan toivotaan, että huomenna viiva on vahvistunut ja kohdussani olisi elämää.
Joten kyllä se aurinko paistaa vielä teillekin, uskokaa pois.
Tiedän kyllä tunteesi ainaisesta pettymyksestä. :hug:
Toivon teille molemmille plussatuulia; olette sen ansainneet. :heart:

 

Kiitos kuu-ukko :hug: On helpottavaa kuulla, että pitkä odotus ja yritys saatetaan palkita. Nämä on raskaita aikoja, kun alkaa vähitellen usko hiipumaan oman lapsen saamisesta. Ei sitä oikein voi uskoa todeksi, että näin käy juuri meille. Ainahan kaikki sanovat, etteivät ole lapsen saantia pitäneet itsestään selvyytenä, mutta kyllä tosiasia minun mielestäni on, ettei juuri kukaan kyllä uskoisi tällaisten kokemusten ja tunteiden eteenkään joutuvansa. Ihminen on uskomattoman vahva, kun on pakko. Tulen ikuisesti muistamaan sen ainoan kerran kun näin kaksi viivaa tikussa, elämäni onnellisimpia hetkiä, vaikka päättyikin lopulta kurjasti. Voin vain yrittää kuvitella miltä sinusta on saattanut oma menetyksesi tuntua. Toivon sinulle kuu-ukko kovasti onnea ja aurinkoa tästä eteenpäin :flower: