Pitkään jatkuneen kriisin jälkeen puhumme jo erosta - onko tästä enää paluuta onneen? Kokemuksia kaipaan!

["a p"]

Jos noi kohdat kolahtaa kovastikin, ja tuntuu siltä ettet itse osaa asiaa käsitellä, niin ehkä sinun kannattaa hakea jotain apua, ettet jatka samaa rataa... Olet siis ilmeisesti ottanut puolisoksesikin sellaisen, joka kohtelee sinua kaltoin. Voi siis olla ihan hyvä erota, jos siltä tuntuu, ja setviä pää, ettet vaan toista toimintamalliasi tulevaisuudessa. Minua itseäni auttoi jo se, kun nuo asiat itsessä tunnistaa, niin osaa varoa toistamasta samoja kaavoja.

Niin... Tähän asti asiat on esitetty minulle niin, että koska näen samoja vikoja nyt miehessäni, kuin mitä olen kertonut vanhemmistani, on kaiken oikeasti oltava korvieni välissä.

 

["äiti"]

Tuo kuulostaa aika tutulta. Itsekin olen elänyt tuommoisessa suhteesa jo kohta kuusi vuotta..!Läheisriippuvaisena mun on kumminki vaikea päästää irti suhteesta,vaikka oome asustaneet virallisesti eri osoitteissa jo yli neljä kuukautta.

Neuvoisin sua kuitenkin ottamaan eron tai sit yrittämään sitä,mihin mä en enää suostunut eli pariterapeuttia. Tuo jatkuva henkinen väkivalta on niin vaarallista ihmiselle,omanarvontunnolle ja itsearvostukselle että seuraukset tomosesta pitkään jatkuneesta voi olla aika vaikeasti jo hoidettavisa..Tai sit vaatii tosi pitkän terapian.Jos sekään auittaa enää..

Ratkaisevaa tässä kuitenkin on se,et onko sulla jotain muita kontakteja kuin miehesi?Joku ystävä,ym?Se voi olla virkistävää ja auttaa jaksamaan sillon kun tuntuu ihan ylivoimaiselta.Tsemppiä sulle!

 

["vieras"]

Se on yleinen kaava, että kaltoin kohdellut ihmiset päätyvät yhteen samanlaisen kumppanin kanssa. Sinua on helppo kontrolloida, koska olet tottunut siihen, ettei sinulla ole arvoa. Miehesi on ihastunut sinussa siihen, ettet laita vastaan ja kun yrität nyt käyttäytyä erilaisesti, niin se ei käy. Ja voihan olla, ette sinäkään ole siinä mielessä "viaton", että sinulla saattaa olla sellaisia käyttäytymiskaavoja menneisyydestä, mitkä eivät ole hyväksi suhteelle. Miehesi kohtelee sinua siitä huolimatta väärin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23074810]Se on yleinen kaava, että kaltoin kohdellut ihmiset päätyvät yhteen samanlaisen kumppanin kanssa.[/QUOTE]
kuka harrastaa myös henkistä väkivaltaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23074827]kuka harrastaa myös henkistä väkivaltaa.[/QUOTE]
kuten vanhemmatkin (kamalaa kuinka ajatus takkuilee)

 

[98åoi]

Jos satut vielä tätä ketjua lukemaan, niin ajattelin lisätä, että muistathan, että sinulla on velvollisuus suojella lapsiasi... Mikäli tilanne on oikeasti se, kuin miltä se vaikuttaa, eli olet tekemisissä narsistin kanssa, niin saatat valitettavasti laittaa vahingon kiertämään eteenpäin lapsillesi, jos tuohon tilanteeseen jäät.

 

["a p"]

Voiko pariterapiasta olla enää mitään hyötyä? Mitä kautta sellaiseen voisi päästä...?

 

["essi"]

Siis miksi sä haluaisit jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa? Mitä hyvää hänessä on?
Pariterapia ei kenenkään luonnetta voi muuttaa.
Kuulevatko lapset, kun miehesi alistaa ja mollaa sinua?
Jos kuulevat, ymmärrätkö, että kierre on valmis seuraavaan sukupolveen jatkumaan.

 

["a p"]

[QUOTE="essi";23075551]Siis miksi sä haluaisit jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa? Mitä hyvää hänessä on?
Pariterapia ei kenenkään luonnetta voi muuttaa.
Kuulevatko lapset, kun miehesi alistaa ja mollaa sinua?
Jos kuulevat, ymmärrätkö, että kierre on valmis seuraavaan sukupolveen jatkumaan.[/QUOTE]

En tiedä miksi haluan jatkaa tai haluanko edes. Tuntuu vaan vaikealta lyödä hanskat tiskiin. Ajattelin, että puolueeton ulkopuolinen voisi tuoda uutta näkökulmaa tähän kaikkeen...

 

["norppa"]

[QUOTE="a p";23074559]Raiskaukseksi tuota on vaikea mieltää, en kuitenkaan todenteolla pistänyt kampoihin. Lähinnä niin, että "ei" on tässä talossa tuntematon käsite, mies jankkaa kunnes en jaksa pistää hanttiin enää. Ja siis olen kyllä selkeästi sanonut "EI", mutta... Silti "raiskaus" kuulostaa kovin jyrkältä...[/QUOTE]

Kuulostaa niin tutulta käsite "ei" yhdistettynä seksiin.. On kuin omasta elämästä; mies mankuu, jankkaa, ruinaa, lahjoo (lupaa olla puhumatta, vihjailematta, mankkumatta niin ja niin kauan) jne. niin kauan kunnes lopulta myönnyn vaikken haluaisi, mutta tiedän pääseväni helpommalla.. Muu tässä jutussa ei sitten ollutkaan kuin omasta elämästä.

Uskon, että tilanne on hankala, kaikin puolin, mutta toivoisin kuitenkin, että jollain tapaa saisitte asiat järjestymään ja puheet erosta olisivat vain pahaa unta. Aloituksestasi ja muistakin viesteistä päätellen et ehkä kuitenkaan olisi valmis luovuttamaan ihan täysin. Tekstistä huokuu epätoivo ja tuntuu, että toivot pientä toivon pilkahdusta tilanteeseen. Tilanteen korjaaminen vaatii aikaa ja paljon työtä, johon teidän molempien on sitouduttava. Jospa kuitenkin saisit miehesi ymmärtämään asian tai tajuamaan, että hän kuitenkin kaikesta huolimatta haluaa olla osa sinun ja lastenne elämää, ei vain "viikonloppuisä" tms. Voimia ja jaksamista!