Pitikö/pitääkö päätöksesi siitä, kuinka monta lasta haluat?

Minä haaveilin ja melkeinpä jo päätin, että monta lasta haluan, ainakin viisi! Mutta sitten kun ensimmäinen tuli niin olin melko varma, että tämä yksi riittää meille. Nyt olen alkanut miettimään tarkemmin, että pitäiskö leikkikaveri vielä "tehdä"... mutta siihen saa jäädä! Nyt kun tietää mitä tämä on, niin en enää haaveile suurpeheestä!

Ystäväni taas vannoi, ettei koskaan halua lapsia. Mutta kuitenkin sitten halusikin

Niin se mieli muuttuu...

 

halusin viisi, neljä on viisi haluan edelleen vaan taitaa neljään jäädä

 

Mulla ei oo koskaan ollu mitään tiettyä lapsilukua, oon pikemminkin ajatellu, että tulee niin monta kun tulee, naimisiin mentyä voin jättää ehkäisyn kokonaan.
Tää mielipide on muuttunu, en oo ehkä kokonaan jättäny ehkäsyä, sillä meillä mennään ns. varmoilla päivillä, kun muut ehkäsyt ei sovi.

Niin ja nyt, kahden lapsen jälkeen tuntuu "ettei enempää", mutta jos joku ilmoittaisi tulostaan, saisi myös tulla.

 

Teininä en halunnut yhtään.

Eka kun syntyi, sai luvan jäädä siihen.

Toka kun syntyi, oli ehdottomasti lapsiluku täynnä.

Nyt neljä ja saa ihan oikeasti riittää kyllä jo.

 

oon aina haaveillu neljästä, kaks on tehty ja kolmannelle tulolupa annettu kuukausi sitten, eli eiköhän tuu ainaki melkeen pitämään paikkansa..

 

En oikeastaan koskaan ajatellut, että montako haluisin. Meillä meni kolme vuotta yrittäessä ja silloin mietin, että kunhan edes yhden saisi. Tulikin kaksi kerralla ja sitten ajattelin, että ei koskaan enää lisää, mutta vielä yksi "tehtiin" lisää ja kyllä tämä nyt on tässä. Kolme riittää meille

 

Miä oon aina halunnu 4 lasta
Raskausaika oli kuitenkin niin kaamea, että tuo yksikin nyt riittää

Ja en usko, että mieli enää muuttuu

 

Kolme olen aina halunnut ja kolmeen jätän.

 

Kaksi olen aina halunnut. Tytön ja pojan. Ne sain. Perhe on tässä.

 

Ei pidä, minä halusin kaksi, kun kolmatta odotin mies halusi jo viisi. Viides on tulossa Mutta mulle se vauvakuume on kyllä aina iskenyt kun mies on vihjannutkaan siihen suuntaan että yksi vielä meidän perheeseen mahtuisi

 

Teininä en halunnut yhtään.

Eka kun syntyi, sai luvan jäädä siihen.

Toka kun syntyi, oli ehdottomasti lapsiluku täynnä.

Nyt neljä ja saa ihan oikeasti riittää kyllä jo.

Kyllähän ihmisellä jotain periaatteita pitää olla .

 

Mulla on 2, enempää en ole halunnut sitten kuopuksen syntymän. Kuopus aloittaa esikoulun. Eiköhän tuo ole pitänyt?

 

yhdessä miehen kanssa aikoinaan puhuttiin että jos 4 lasta saataisiin... no kolme meillä on eikä enempää enää tule. tämäkin on puhuttu yhdessä miehen kanssa seuraavat lapset onkin toivon mukaan lasten lapsia

 

2 halusin ja 2 sain enempää en tee vaikka henki menis =)

 

En tiedä oonko ikinä tienny montako haluan, paits nyt, kaks on ja lapsluku täynnä .

 

Kyllä pitää =)

 

Mulle oli aina täysin selvää, että teen kaksi lasta. Kun ne 2 sain, niin mieli ei muuttunut mihinkään.
...paitsi noin 4 vuotta sitten tuli hirveä vauva kuume ja päätös lensi romukoppaan
No nyt en tee enempää, nih!

 

Mä olen aina halunnut ainakin yhden tytön.. jos tämä kolmas nyt ei sitä sitten olekkaan niin sitten mennään rahalla ja alkion kromosomitutkimuksella sitä Riikasta "hakemaan" koska 4 on ihan takuulla sitten se määrä mihin raja vedetään.

 

Kyllä pitää =)

Hienoa.. Sulla on sittenkin aivo toimintaa..

 

mulla haaveissa 2 lasta, mutta nyt on kolme ja tähän jää :heart: :heart: :heart:

 

Myö ollaan sovittu, että niitä tulee jos on tullakseen nyt on kaksi ja kolmas ei ole vielä tärpännyt,vaikka kovasti kaipaisin jo uutta tuhisijaa

 

Teininä en halunnut yhtään.

Eka kun syntyi, sai luvan jäädä siihen.

Toka kun syntyi, oli ehdottomasti lapsiluku täynnä.

Nyt neljä ja saa ihan oikeasti riittää kyllä jo.

Mie oon aatellu aika samalla lailla, paitsi tuosta tokan jälkeisestä ehdottomuudesta en menis vielä vannomaan. Niin ja kaks lasta siis meillä.

 

nuorempana ajattelin että haluan lapsia yhden tai korkeintaan kaksi sit joskus reilu 30 : senä, mutta nyt ikää 29 ja kolmatta odotan, tämä jäänee viimeiseksi!

 

Kolme olen aina halunnut ja kolmeen jätän.

 

Teininä en halunnut yhtään.

Eka kun syntyi, sai luvan jäädä siihen.

Toka kun syntyi, oli ehdottomasti lapsiluku täynnä.

Nyt neljä ja saa ihan oikeasti riittää kyllä jo.

Mulla menee samallai, paitsi että lapsia on nyt kolme ja kolmeen jää! =) (kun tää viimenen oli semmonen suunnittelematon, mutta niin ihana ylläri!)