Pitäiskö lapselle kertoa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohtii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itte olen ajatellut, et jos tulen raskaaksi niin kerron lapselleni kun hän on aikuinen ja ymmärtää sen. Varsinkin siinä tilanteessa ku hän alkaa suunnittelemaan omaa perhettä, et ei oleta kaiken käyvän tosta vaan käden käänteessä..
 
Itte olen ajatellut, et jos tulen raskaaksi niin kerron lapselleni kun hän on aikuinen ja ymmärtää sen. Varsinkin siinä tilanteessa ku hän alkaa suunnittelemaan omaa perhettä, et ei oleta kaiken käyvän tosta vaan käden käänteessä..
 
Aion kertoa ihan alusta asti, tietenkin lapsen kehitystason huomioon ottaen. Silloin se tulee pikku hiljaa, eikä minään suurena järkytyksenä. Eikä siinä minun mielestäni mitään pahaa ole, miksi sitä pitäisi salailla. Voihan sen kertoa niin, ettei varmasti suurinta osaa lapsia ole niin toivottu kuin sinua. Jos siis koskaan lasta saadaan, biologista.
 
Itse ajattelen että mulle olisi yhdentekevää onko äitini ja isäni saaneet minut hoidoilla vai luomuna, eri asia jos adoptoitu. Mie en haluaisi edes tietää, mulle se olisi vähän sama kun ne kertois missä asennossa luomulapsi aikaansaatiin. Mutta tietty, jos on kyseessä luovutettuja siittiöitä tms jotka vaikuttaa lapsen perimään, sitten kertoisin. Mutten varmaan kertoisi mitään, ellei lapsi aikuisena ja omaa perhettä suunnitellessa tms tule juttusille, tai asia muuten eteen...

Itse en siis lapselle kertoisi, enkä ihan teinillekkään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2006 klo 16:20 Trillian kirjoitti:
Itse ajattelen että mulle olisi yhdentekevää onko äitini ja isäni saaneet minut hoidoilla vai luomuna, eri asia jos adoptoitu. Mie en haluaisi edes tietää, mulle se olisi vähän sama kun ne kertois missä asennossa luomulapsi aikaansaatiin. Mutta tietty, jos on kyseessä luovutettuja siittiöitä tms jotka vaikuttaa lapsen perimään, sitten kertoisin. Mutten varmaan kertoisi mitään, ellei lapsi aikuisena ja omaa perhettä suunnitellessa tms tule juttusille, tai asia muuten eteen...

Itse en siis lapselle kertoisi, enkä ihan teinillekkään.
Minusta myös tuntuu, että miksi kertoisin.. Toki, jos aikuisena lasten saanti heillä yhtä vaikea, niin kerron. En häpeile tai salaile mitään, mutta mun mielestä se ei vaan ole niin tärkeää. Lapselle varsinkin voi tulla tunne, että hän on erilainen kuin toiset... :/
 
Kaikki tietysti ajattelee eri tavalla, eikä oikeaa mielipidettä olekaan. Minä vain tykkään itsekin tietää aina kaiken, ja siksi kertoisin. Itse sain vasta nyt kuulla, että suvussa onkin lapsettomuutta, siitä ei ole vain sanallakaan puhuttu. Musta se on sellaista "suvun historiaa", mikä on ihan hyvä tietää.
 
Minä kertoisin, jos tulisin raskaaksi hoidoilla. Meillä on kohta 6-vuotias poika tällä hetkellä, ja kuten kaikki ystävällisesti jaksavat huomauttaa, ikäerosta tulee suuri, jos nyt koskaan toista saammekaan.
Kertoisin lapselle sen, että tarvitsimme lääkäriltä apua, kun emme meinanneet muuten häntä saada. Minusta se on vähän niinkuin silmälasit, eli ei mitään häpeilyä eikä peittelyä. tietysti mieli voi muuttua, jos joskus siihen tilanteeseen pääsee.
Pojallemme emme ole puhuneet hoidoista.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2006 klo 12:53 minttu kirjoitti:
Aion kertoa ihan alusta asti, tietenkin lapsen kehitystason huomioon ottaen. Silloin se tulee pikku hiljaa, eikä minään suurena järkytyksenä. Eikä siinä minun mielestäni mitään pahaa ole, miksi sitä pitäisi salailla. Voihan sen kertoa niin, ettei varmasti suurinta osaa lapsia ole niin toivottu kuin sinua. Jos siis koskaan lasta saadaan, biologista.
Aijon kertoa lapselleni heti kun jotain asiasta tajuaa,on nyt 5kk eli ei nyt vielä ajankohtaista.
 

Jokaisen oma asia tietysti.

Minusta vain tuntuu siltä, ettei sillä ole merkitystä miten on lapsen alulle saanut. Sehän olisi sama, kuin kaikille ihmisille kertoisi ettei saanut lasta normaalisti.
Siinä vaiheessa itse voisin harkita lapselle kertomista,jos hänellä itsellään olisi hankala saada lapsia. Muissa tapauksissa en kertoisi.
Eihän sillä ole mitään merkitystä miten lapsi on syntynyt. Olen vain onnellinen, että edes avustuksella on saanut alkunsa.

Kukin taaplaa tyylillään.
 
meillä neidit saanut alkunsa koeputkihedelmöityksellä ja en ole sitä salannut läheisiltäni miks sit salaisin lapsiltani voisivat kuulla sen joltain muulta myöhemmin, viellä ei kuitenkaan ole ajankohtaista mut kerron kyl kun aika tulee. =)
 

Yhteistyössä