Pitäiskö huolestua?

[apujah]

Olen tässä koko yön valvonut ja miettinyt asioita.. Meillä ei enää ukon kanssa keskustella enää mistään. Ei vaihdeta kuulumisia, ei kerrota menoja, tekemisiä tai yhtään mitään. Tappeluja on paljon aivan turhista joutavista asioista ja väittelyitä, ei muuta..

Pitäiskö huolestua vai onko tämä aivan normaalia pitkässä suhteessa?

 

[toinen näkökulma]

Ois pitänyt alkaa huolestua ajat sitten, paljon ennen kuin asiasta muodostui tuollainen ongelma. Ja haukkukoot feministit ja kiistelkööt vaikka kuinka, mutta sanon silti, että se on sinun tehtävä huolestua tällaisista asioista ja hoitaa suhdetta, nainen on suhteessa ja erityisesti perheessä se tunnelmanluoja, kodinhengetär, niin se vain menee, naisella on siihen psykologisesti parhaimmat edellytykset. Nyt kun heräsit ongelmaan, on aika tehdä jotain eikä vain katsella sivusta kun suhde ajautuu karille, vaikka valitettavasti se saattaa myös olla jo myöhässä, jos henkinen yhteys on kadonnut.

 

[apujah]

En ole huomannut tätä luisumista tähän tilaan..nyt vasta olen herännyt tähän tilanteeseen ja hieman kauhistuin. Jäin miettimään onko tälläisiä kausia pitkissä suhteissa vai onko tämä tosiaan lopun alkua? Mitähän kannattaisi tehdä?

 

[toinen näkökulma]

En ole huomannut tätä luisumista tähän tilaan..nyt vasta olen herännyt tähän tilanteeseen ja hieman kauhistuin. Jäin miettimään onko tälläisiä kausia pitkissä suhteissa vai onko tämä tosiaan lopun alkua? Mitähän kannattaisi tehdä?

Jos vielä asutte saman katon alla ja sinä olet ongelmasta tietoinen ja sulla on vahva halu muuttaa suhdettanne, sulla on hyvät mahiset onnistua. Muutoksen pitää lähteä sinusta, et voi etkä edes saa (taas femakot kauhistuu) yrittää muuttaa miestäsi mieleseksesi. Sen sijaan kannattaa alkaa kiinnittää huomiota siihen, miten itse toimii riitatilanteissa. Mielestäni nainen yhdistää iitsessään kissan ja enkelin. Kissa on se, joka saa miehen villiintymään, enkeli taas saa rauhoittumaan ja mielen levolliseksi. Pyysit neuvoja, joten täältä tulee. Lue ne, jos ei tunnu omalta, jätä sivuun, jos kuulet omasta sielustasi vastakaikua johonkin, toimi sen mukaan

Neuvo 1: Ole enkeli, älä riitele
Ihan oikeasti, ei väliä sillä, kumpi sen aloitti, kumpi on oikeassa kumpi väärässä -- tuollaiset kiistelyt kuuluu lastentarhaan. Miehet ovat usein lapsellisia, älä heittäydy samalle tasolle, tunne oma arvosi, olet rauhallinen, Nainen, enkeli. Jos hän kiivastuu, hymyile takaisin. Sano, että rakastat häntä aina, nytkin. Vaikka häntä kiukuttaa, hän on sen hetken lapsi, ole sä sen hetken äiti. Kun lapsi kiukkuaa, turvallisinta on hymyillä hänelle, halata ja kertoa, että kyllä äiti rakastaa, pahoinakin päivinä. Kiukutellessaan mies on lapsi ja silloin tärkeä on, että lähellä on edes yksi luotettava, turvallinen ja rakastava aikuinen.

Neuvo 2: Ole kissa, ole haluttava
Meikkaa ihan vain miestäsi varten, osta kivoja vaatteita, mitä voit pitää kotona (kotona ei tarvitse pitää rikkinäisiä ja kuluneita vaatteita, joita ei kehtaa enää laittaa uloskaan. Nimittäin vaikka kotona ei ole muita kuin te 2, ei tarvii kuvitella, ettei ole ketään näkemässä. Siinähän on se _tärkein_ ihminen näkemässä, ethän sä silloin ekoille treffeillekään lähtenyt kulunut löhöilypaita ja venähtäneet verkkarit päällä

Neuvo 3: Ole kiinnostunut, läheinen, helposti lähestyttävä
Kun kysyt mieheltä mitä hänelle kuuluu, ole aidosti kiinnostunut hänen vastauksista. Älä tyydy tuttuun "mitä kuuluu" "ei mitään erikoista"-kaavaan. Älä edes kysy "mitä kuuluu", se on niin kulunut, että vastatessa siihen ei mietitä vaan vastataan automaattisesti, samalla lailla kuin "kiitos" "ole hyvä"- dialoogit. Sen sijaan esitä kysymyksiä, joihin ei yhdellä sanalla vastata, jotka vaativat laajemman vastauksen. Niistä laajemmista vastauksista poimi jotain juttuja ja johdata niistä keskustelu eteenpäin, älä anna sen kuivua pariin lauseeseen. Ala kiinnittämään huomiota miehesi mielenkiinnon kohteista ja ole itse niistä kiinnostunut. Ala kiinnittää huomiota siihen, mitä miehesi sanoo sinusta, vaikka se alkuun saattaisi tuntua pahalta, kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan, mistä miehelle on tuollainen käsitys sinusta syntynyt ja miten voisit jatkossa toimia paremmin, jotta miehesi saisi sinusta paremman kuvan tai hänen käsityksensä muuttuisi kokonaan. Ja lue pari hyvää psykologian kirjaa, erityisesti sellaisia, joissa käsitellään nimenomaan parisuhdetta. Voimia, kyllä sä saat suhteesi kukoistamaan, sähän oot Nainen! :heart:

 

[Hoodrat]

Meillä olo suhde ajautunut arjessa tohon. Luin kahden kauppa - kirjan ja sain mieheni lukemaan se myös! Suosottelen lämpimästi!

 

[Minskii]

toinen näkökulma
Onko tämä omaa tekstiäsi vai jostain muualta bongattu? Aika hyvin kirjoitit, aloin itsekin hieman ajattelemaan vaikka parisuhteeni voi hyvin

 

[toinen näkökulma]

Minskii, jos kopsaan jostain, kerron lähteen. Tää oli omaa aamupohdintaa

 

[Minskii]

Minskii, jos kopsaan jostain, kerron lähteen. Tää oli omaa aamupohdintaa

Okkei . No hienosti kirjoitit! Tykkäsin tosi paljon! Taidan heittäytyä kissaksi tänään vaikka mies onkin toisella puolella Suomea

 

[toinen näkökulma]

Okkei . No hienosti kirjoitit! Tykkäsin tosi paljon! Taidan heittäytyä kissaksi tänään vaikka mies onkin toisella puolella Suomea

Kiitos. Niin taidan minäkin.
Parhaimmillaanhan se ois, kun aina muistais siitä jumalattaresta sisällään ja pyrkis kissan ja enkelin tasapainoon, valitettavasti sitä ei vielä ihan aina itse muista, mutta matkalla siihen hyvää vauhtia, mitä muillekin toivon

 

[Huspati Huta]

Muuten tykkäsin toisen näkökulman ajatuksista, mutta nuo femakkoheitot (etenkin useampi) olivat minusta turhia.

 

[toinen näkökulma]

Muuten tykkäsin toisen näkökulman ajatuksista, mutta nuo femakkoheitot (etenkin useampi) olivat minusta turhia.

Turhaa tai ei, olen vahvasti sitä mieltä, että feminismi on pilannut parisuhteet. Se näkyy ennen kaikkea ero- ja yh-tilastoissa ja palstoilla ja muuten yleisessä keskustelussa, kun kuulee yhä enemmän valituksia siitä, että ollaan suhteessa onnettomia. Olen monesti sanonut ennenkin täällä, että huonojen suhteiden pääasiallinen syyllinen on feminismi ja tasa-arvoon pyrkiminen kaikessa. Nyt miesten ja naisten välinen raja on hämärtynyt, ennen ei ollut koskaan näin, tää on ihan viimeaikojen ilmiö. Miehet eivät osaa olla miehiä eivätkä naiset osaa olla naisia. Meillä olisi paljon opittavaa esi-isiltämme mm tasapainoisen parisuhteen ja perheen mallista ja sen luomisesta, jos vain kiinnittäisimme huomiota siihen mitä viisaammilla on sanottavana, =lue esi-isillämme, jotka tiesivät paljon enemmän kuin me, he kun eivät missään vaiheessa katkaisseet tätä tiedon ja perinteen ketjua, meidän sukupolvet sen tekivät.

 

[Huspati Huta]

Turhaa tai ei, olen vahvasti sitä mieltä, että feminismi on pilannut parisuhteet. Se näkyy ennen kaikkea ero- ja yh-tilastoissa ja palstoilla ja muuten yleisessä keskustelussa, kun kuulee yhä enemmän valituksia siitä, että ollaan suhteessa onnettomia. Olen monesti sanonut ennenkin täällä, että huonojen suhteiden pääasiallinen syyllinen on feminismi ja tasa-arvoon pyrkiminen kaikessa. Nyt miesten ja naisten välinen raja on hämärtynyt, ennen ei ollut koskaan näin, tää on ihan viimeaikojen ilmiö. Miehet eivät osaa olla miehiä eivätkä naiset osaa olla naisia. Meillä olisi paljon opittavaa esi-isiltämme mm tasapainoisen parisuhteen ja perheen mallista ja sen luomisesta, jos vain kiinnittäisimme huomiota siihen mitä viisaammilla on sanottavana, =lue esi-isillämme, jotka tiesivät paljon enemmän kuin me, he kun eivät missään vaiheessa katkaisseet tätä tiedon ja perinteen ketjua, meidän sukupolvet sen tekivät.

Tykkään enemmän, kun sanot feministi, etkä femakko.

Miten ne esi-isät kertovat meille sanottavansa, siis ihan konkreettisesti?

 

[toinen näkökulma]

Tykkään enemmän, kun sanot feministi, etkä femakko.

Miten ne esi-isät kertovat meille sanottavansa, siis ihan konkreettisesti?

Ok, feministi, sua varten.
Mulle kun niin femakko kuin feministikin on yhtä lailla haukkumasanoja, en oikein näe niissä eroa ja femakon taisin kirjoittaa ihan vain sen takia, kun tuntui olevan lyhyempi ja nopeampi kirjoittaa, ei pahalla siis.

Esi-isien sanomaa pystyy kuuntelemaan silloin, kun yrittää kehittyä sieluna. Alkuun ois hyvä ihan vain jutella mummien kanssa näistä asioista, he osaisivat varmasti kertoa jotain. Mulla ei valitettavasti enää ainuttakaan mummoa tai vaariakaan ole, ratkaisen asian muulla tavoin. Luen kirjoja, mitkä puhuttelee, meditoin, pohdiskelen ja tarkkailen merkkejä. Joskus esi-isät tulevat uniini, erityisesti jos olen pohtinut illan mittaan jotain asiaa, mihin ei tuntunut löytyvän ratkaisua, niin aamulla herättyäni tajusin, että sain vastauksen unessa. Näitä unia en nähnyt aina, ne alkoivat tulla sen jälkeen, kun otin tehtäväkseni oppia rakastamaan (mielestäni koko tämän fyysisen elämän tarkoitus on oppia rakastamaan ehdoitta, jumalallisen täydellisesti, katkeroitumatta ja yrittämättä omistaa, jakaen lämpöä, valoa, iloa ja jumalan rakkautta, joka tulee lävitsesi jos et estä sen kulkua). Esi-isät puhuvat sulle sillä tavalla, minkä pystyt kuulemaan ja näkemään. Ja se, mitä pystyt kuulemaan ja näkemään riippuu siitä, kuinka kehittynyt olet sieluna.

 

[Huspati Huta]

Ok, feministi, sua varten.
Mulle kun niin femakko kuin feministikin on yhtä lailla haukkumasanoja, en oikein näe niissä eroa ja femakon taisin kirjoittaa ihan vain sen takia, kun tuntui olevan lyhyempi ja nopeampi kirjoittaa, ei pahalla siis.

Esi-isien sanomaa pystyy kuuntelemaan silloin, kun yrittää kehittyä sieluna. Alkuun ois hyvä ihan vain jutella mummien kanssa näistä asioista, he osaisivat varmasti kertoa jotain. Mulla ei valitettavasti enää ainuttakaan mummoa tai vaariakaan ole, ratkaisen asian muulla tavoin. Luen kirjoja, mitkä puhuttelee, meditoin, pohdiskelen ja tarkkailen merkkejä. Joskus esi-isät tulevat uniini, erityisesti jos olen pohtinut illan mittaan jotain asiaa, mihin ei tuntunut löytyvän ratkaisua, niin aamulla herättyäni tajusin, että sain vastauksen unessa. Näitä unia en nähnyt aina, ne alkoivat tulla sen jälkeen, kun otin tehtäväkseni oppia rakastamaan (mielestäni koko tämän fyysisen elämän tarkoitus on oppia rakastamaan ehdoitta, jumalallisen täydellisesti, katkeroitumatta ja yrittämättä omistaa, jakaen lämpöä, valoa, iloa ja jumalan rakkautta, joka tulee lävitsesi jos et estä sen kulkua). Esi-isät puhuvat sulle sillä tavalla, minkä pystyt kuulemaan ja näkemään. Ja se, mitä pystyt kuulemaan ja näkemään riippuu siitä, kuinka kehittynyt olet sieluna.

Kiitos vastauksesta.

 

[Jehnny Tightlips]

Neuvo 1: Ole enkeli, älä riitele
Ihan oikeasti, ei väliä sillä, kumpi sen aloitti, kumpi on oikeassa kumpi väärässä -- tuollaiset kiistelyt kuuluu lastentarhaan. Miehet ovat usein lapsellisia, älä heittäydy samalle tasolle, tunne oma arvosi, olet rauhallinen, Nainen, enkeli. Jos hän kiivastuu, hymyile takaisin. Sano, että rakastat häntä aina, nytkin. Vaikka häntä kiukuttaa, hän on sen hetken lapsi, ole sä sen hetken äiti. Kun lapsi kiukkuaa, turvallisinta on hymyillä hänelle, halata ja kertoa, että kyllä äiti rakastaa, pahoinakin päivinä. Kiukutellessaan mies on lapsi ja silloin tärkeä on, että lähellä on edes yksi luotettava, turvallinen ja rakastava aikuinen.

Pari bugia:

-Tuollaisen asenteen voi helposti käsittää kettuiluna
-Jos miehen (tai miksei naisenkin, jos tämän kääntäisi toisin päin) opettaa alusta asti siihen, että toinen antaa periksi, niin se alkaa käyttää sitä hyväkseen. Ihmiset on sellaisia.

 

[toinen näkökulma]

Pari bugia:

-Tuollaisen asenteen voi helposti käsittää kettuiluna
-Jos miehen (tai miksei naisenkin, jos tämän kääntäisi toisin päin) opettaa alusta asti siihen, että toinen antaa periksi, niin se alkaa käyttää sitä hyväkseen. Ihmiset on sellaisia.

Bugi 1: Minkä tahansa asian voi käsittää kettuiluna, jos elämän perusasenne on "kaikki on kusipäitä, kukaan ei mua ymmärrä, ei rakasta, vihaan kaikkia ja koko elämä on turhaa". Jos on mieleltään kiero, niin jokapäiväiset asiat muuttuvat mielessä kieroiksi. Valitettavasti tällä aikakaudella sairaat ihmiset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Sairaudesta pitää pyrkiä eroon. Perusolettamuksenani siis on, että jokaisen ajattelevan ihmisen tavoitteena on tulla tämän elämän aikana paremmaksi kuin oli tänne tullessa. Minua ei vedä puoleensa ihmiset, jotka ovat jämähtäneet siihen mitä on nyt, täysin tyytyväisenä omaan itseensä. Minua viehättää elämä ja ihminen elää niin kauan, kuin kehittyy, jos jämähtää paikoilleen, alkaa tehdä kuolemaa. Jos taas ihminen on kiinnostunut omasta itsestään sieluna ja omasta henkisestä kehityksestä, tällainen ihminen ei ota rakkaudentunnustusta kettuiluna vaan pysähtyy miettimään, miksi toinen sanoi niin. Se toimii kuin nyrkki naamaan, mutta hellemmin ja näin tehokkaammin. Ihminen pysähtyy, kun toinen käyttäytyy vastoin hänen olettamusta, eli ei vastaa huutoon huutona, vaan hymyilee nöyrän kiltisti ja sanoo rakastavansa. Toinen pysähtyy miettimään, miksi toinen niin teki ja samantien tajuaa olleensa itse väärässä, kun meni purkaamaan agressionsa oikeasti läheiseen ihmiseen, kuka aidosti rakastaa häntä jopa sellaisena kuin hän on sillä nimenomaisella hetkellä, ehdoitta. Ja hän nolostuu. Ja melko varmasti pyytää anteeksi. Jos tuollaista ajatuksenjuoksua taas ei toisen päässä tapahdu ja ottaa asian kettuiluna, silloin sopisi miettiä, oliko tuo kyseinen ihminen ollenkaan valmis parisuhteeseen? Jos on taipumustas ottaa asioita kettuiluna, silloin ei ole vielä itsekään aikuinen, henkisesti kypsä. Silloin kotileikit kannattaa jättää myöhemmälle iälle.

Bugi 2:
Periaatteessa tähänkin on vastaus "Bugi1":ssä. Rakkautta levittävä ihminen saa itselleen rakkautta ja samalla luovuttaa rakkautta lähiympäristöön, jolloin se tarttuu muihinkin. Jos toinen rakastaa, vaikka mitä kävis, toinenkin alkaa muuttua. Sitä on vaikea uskoa, mutta näin siinä käy. Esimerkin voimaa, lapsetkin oppivat esimerkistä ja niin tekevät aikuisetkin. Meistä on niin mukavaa, kun meitä rakastetaan, joten opimme mielellämme rakkautta, kun koemme, että se on niin hyvää ja ihanaa.

Pitää vain muistaa rakastaa aina, eikä vain miestä vaan kaikkea ja kaikkia. Rakastaa itseä, jotta pystyy säteilemään, rakastaa miestä niin kuin vain Nainen pystyy, jotta mieskin oppii olemaan mies, pitää rakastaa lapsia, jotta he lisäävät onnellisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta koko perheessä ja kasvavat itse rakastaviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi, rakastaa omaa kotia, jotta kotihommat tuntuisivat siltä, kuin kirjoittaisi rakkaalleen rakkausrunoa

Pitää rakastaa odottamatta mitään takaisin. Silloin saa takaisin niin paljon kuin ei olisi koskaan osannut odottaa. :heart:

 

[....]

En ole huomannut tätä luisumista tähän tilaan..nyt vasta olen herännyt tähän tilanteeseen ja hieman kauhistuin. Jäin miettimään onko tälläisiä kausia pitkissä suhteissa vai onko tämä tosiaan lopun alkua? Mitähän kannattaisi tehdä?

Varmaan ihan tyypillistä pitkissä suhteissa, että välillä on vähän etäisempiä kausia. Etenkin jos on töissä kiireitä yms. niin väkisin välillä viilenee... mutta kun tilanne alkaa olla jo tuossa pisteessä ja etenkin jos jatkunut pidempään, niin on selkeästi keskustelun paikka. Ja toisin kun joku urpo tuossa ylempänä esitti, niin vastuu tilanteen parantamisessa on molemmilla. Tilanne vain pahenee, jos sinä alat epätoivoisesti yrittämään kaikkesi suhteenne eteen ja mies jatkaa samalla linjalla... siitä ei seuraa kuin marttyri-oloa.

ELi keskustele miehesi kanssa ja molemmat lupautuvat ottamaan toisen paremmin huomioon ja sovitte esim. valmiiksi jo treffi-illasta yms.

 

[toinen näkökulma]

Ja toisin kun joku urpo tuossa ylempänä esitti

Kaunista syksyä sullekin :heart:

 

[....]

Turhaa tai ei, olen vahvasti sitä mieltä, että feminismi on pilannut parisuhteet. Se näkyy ennen kaikkea ero- ja yh-tilastoissa ja palstoilla ja muuten yleisessä keskustelussa, kun kuulee yhä enemmän valituksia siitä, että ollaan suhteessa onnettomia. .

Se mikä noita eroja lisää on se, että miehet eivät pysy kehityksessä mukana. Naisten rooli on muuttunut järisyttävän paljon viime vuosikymmeninä, kun naiset ovat siirtyneet täyspainoisesti työelämään JA siinä samalla koti ja lastenhoitotyöt ovat säilyneet rinnalla. Ja naiset ovat melko hyvin sopeutuneet tähän muutokseen, koko ajan paremmin ja paremmin, joskin vieläkin työn ja kodin yhteensovittaminen aiheuttaa joitain ongelmia.

Miehet sen sijaan eivät ole sopeutuneet siinä määrin yhteiskunnan muutoksiin. He yrittävät väkisin vielä roikkua menneessä, jossa naisen velvollisuus oli hoitaa koti ja lapset täysin. Naisten oman työn miehet odottavat heidän hoitavan "siinä sivussa". Ja tämä tietysti aiheuttaa ongelmia.

 

[Jehnny Tightlips]

Perusolettamuksenani siis on, että jokaisen ajattelevan ihmisen tavoitteena on tulla tämän elämän aikana paremmaksi kuin oli tänne tullessa.

Olet joko väärässä, tai sitten ajattelevia ihmisiä on todella vähän. Voit tietysti valita parisuhteeseen sellaisen, joka ajattelee kanssasi samalla tavoin. Mutta siihenkään et voi luottaa, ettei toinen haluaisi jämähtää paikoilleen aikansa täydellisyyttä etsittyään. (Toki myös jatkuvassa muutoksessa on eri suuntiin kasvamisen riskit olemassa, mutta se on sivujuonne tässä.)

Minua kiinnostaisi, että kuinka pitkään olet ollut parisuhteessa? En nimittäin ollenkaan epäile sitä, etteikö kuvaamasi kaltainen suhtautuminen onnistuisi joitakin vuosia, mutta epäilen ettei loputtomasti. Jos nimittäin ihmisellä on sitä eteenpäin pyrkimistä myös luonteessa, (eteenpäin pyrkimisenhän asetat tuossa kuitenkin henkisessä mielessä tärkeäksi), niin hän ei loputtomiin jaksa kaikkina väsyneinä hetkinä vaan hymyillä, jos toinen huutaa tai haukkuu. Ja jos jaksaakin, niin se purkautuu sitten jollain toisella epämiellyttävällä tavalla.

Kukaanhan ei tietenkään valitse kumppania, joka käyttäytyy huonosti, joten miehen kiukuttelu ei ole ongelma, niinkö? Myös naisen käytös vaikuttaa siihen, ja jos nainen sallii sen kiukuttelun myötäilemällä, niin se voi myös urauttaa parisuhdetta siihen suuntaan, että kiukuttelu on ok. Jos sen sijaan alusta asti pistäisi jonkun verran vastaan, ei tilanne ehkä urautuisi ihan siihen...?

 

[NOjjjjjaaaa]

J

Neuvo 1: Ole enkeli, älä riitele
Ihan oikeasti, ei väliä sillä, kumpi sen aloitti, kumpi on oikeassa kumpi väärässä -- tuollaiset kiistelyt kuuluu lastentarhaan. Miehet ovat usein lapsellisia, älä heittäydy samalle tasolle, tunne oma arvosi, olet rauhallinen, Nainen, enkeli. Jos hän kiivastuu, hymyile takaisin. Sano, että rakastat häntä aina, nytkin. Vaikka häntä kiukuttaa, hän on sen hetken lapsi, ole sä sen hetken äiti. Kun lapsi kiukkuaa, turvallisinta on hymyillä hänelle, halata ja kertoa, että kyllä äiti rakastaa, pahoinakin päivinä. Kiukutellessaan mies on lapsi ja silloin tärkeä on, että lähellä on edes yksi luotettava, turvallinen ja rakastava aikuinen.

Ilmeisesti aika moni nainen noudattaa tätä, kun katsoo esim. tilastoja siitä, miten moni nainen pysyy väkivaltaisessa suhteessa....

Itse kyllä painottaisin mielummin sitä, että kun kaksi AIKUISTA ihmistä on perustanut parisuhteen, tällöin molemmilta voidaan edellyttää AIKUISEN käytöstä. En halua olla äiti miehelleni, enkä halua, että mieheni on lapseni, vaan AIKUINEN miheni, joka myös osaa hillitä tunteitaan ja huomioida muut ihmiset, kuten aikuisten kuuluu.

 

[toinen näkökulma]

Se mikä noita eroja lisää on se, että miehet eivät pysy kehityksessä mukana. Naisten rooli on muuttunut järisyttävän paljon viime vuosikymmeninä, kun naiset ovat siirtyneet täyspainoisesti työelämään JA siinä samalla koti ja lastenhoitotyöt ovat säilyneet rinnalla. Ja naiset ovat melko hyvin sopeutuneet tähän muutokseen, koko ajan paremmin ja paremmin, joskin vieläkin työn ja kodin yhteensovittaminen aiheuttaa joitain ongelmia.

Miehet sen sijaan eivät ole sopeutuneet siinä määrin yhteiskunnan muutoksiin. He yrittävät väkisin vielä roikkua menneessä, jossa naisen velvollisuus oli hoitaa koti ja lapset täysin. Naisten oman työn miehet odottavat heidän hoitavan "siinä sivussa". Ja tämä tietysti aiheuttaa ongelmia.

En lähde kiistelemään muutoksista ja siitä, ketkä ovat pysyneet kehityksessä mukana, ketkä eivät. Rehellisesti tuohon (kuten ei mihinkään muuhunkaan) voi sanoa selkeää kyllä eikä eitä. Nimittäin kaikki ovat oikeassa ja yhtä lailla kaikki ovat väärässä. Joka ikiseen asiaan voi aina sanoa hyvin perustellusti "kyllä" ja vähintäänkin yhtä perustellusti "ei" ja vielä monta yhtä hyvin perusteltua muotoa siitä välistä. Sen sanon, että naisena minulle on kunnia-asia, että lapsilla on kaikki hyvin ja koti siisti. Kuka sen tekee on toissijainen seikka, joko minä tai sitten joku muu, kuitenkin niin, että jos kukaan muu ei tee, niin se olen lopulta minä, joka sen teen. Itse olen äidin roolini valinnut, itse olen äidiksi halunnut, vaikka tiesin, että kun äidiksi tulen, mikään ei sen jälkeen ole yhtä helppoa kuin ennen äitiyttä. Äitinä olemisen riemut kun ovat satatuhatta kertaa kaiken sen vaivan arvoisia.

 

[toinen näkökulma]

Olet joko väärässä, tai sitten ajattelevia ihmisiä on todella vähän. Voit tietysti valita parisuhteeseen sellaisen, joka ajattelee kanssasi samalla tavoin. Mutta siihenkään et voi luottaa, ettei toinen haluaisi jämähtää paikoilleen aikansa täydellisyyttä etsittyään. (Toki myös jatkuvassa muutoksessa on eri suuntiin kasvamisen riskit olemassa, mutta se on sivujuonne tässä.)

Voi, kun niin toivoisinkin olevani väärässä, mutta valitettavasti olen tullut siihen tulokseen, että ajattelevia ihmisiä tosiaankin on aivan liian vähän, sen takia tämä yhteiskunta onkin päässyt kieroutumaan näin paljon. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että viime aikoina on tullut vastaan paljon paljon enemmän ajattelevia ihmisiä ja uskon, että tämä on vasta alkusoittoa, elämme juuri parhaita aikoja, kun ihmisten tietoisuus alkaa heräämään. Monet tuntevat sen jo, valtaosa ei kuitenkaan ihan vielä, mutta kohta hekin alkavat sen tuntea. Ilolla huomaan, kun lähiympäristössä tapahtuu muutoksia, ihmiset alkavat enemmän olla huolissaan muista, vähemmän itsekeskeisiä, rakastavampia.. Itse asiassa on villejä veikkauksia, että tämän vuosisadan lopussa maailma ei ole enää entisensä.

Minua kiinnostaisi, että kuinka pitkään olet ollut parisuhteessa? En nimittäin ollenkaan epäile sitä, etteikö kuvaamasi kaltainen suhtautuminen onnistuisi joitakin vuosia, mutta epäilen ettei loputtomasti. Jos nimittäin ihmisellä on sitä eteenpäin pyrkimistä myös luonteessa, (eteenpäin pyrkimisenhän asetat tuossa kuitenkin henkisessä mielessä tärkeäksi), niin hän ei loputtomiin jaksa kaikkina väsyneinä hetkinä vaan hymyillä, jos toinen huutaa tai haukkuu. Ja jos jaksaakin, niin se purkautuu sitten jollain toisella epämiellyttävällä tavalla.

Ensimmäinen parisuhteeni alkoi 15-vuotiaana ja kesti vähän vajaat seitsemän vuotta, joista viimeiset 5 vuotta tapellen ja kiduttaen toinen toista. Arvaatkin varmaan, etten silloin ajatellut asioista vielä samalla lailla, taisin olla aika lapsi ja niin oli mieskin, 23-vuotias suhteen alussa, juuri pesästä lentänyt. Selvää oli, ettei kumpikaan ollut valmis mihinkään vakavaan juttuun (kaikille muille selvää, mutta ei meille), mutta mentiinpä silti naimisiin ja hankittiin lapsi. Suhteessa oli pettämisiä puolin ja toisin ja päätyi siihen, kun lähdin lapsen kanssa rakastajan matkaan. Sillä tiellä edelleen, nyt 6. vuosi lähestyy loppuaan ja yhteinen lapsi 4-vuotias.

Kukaanhan ei tietenkään valitse kumppania, joka käyttäytyy huonosti, joten miehen kiukuttelu ei ole ongelma, niinkö? Myös naisen käytös vaikuttaa siihen, ja jos nainen sallii sen kiukuttelun myötäilemällä, niin se voi myös urauttaa parisuhdetta siihen suuntaan, että kiukuttelu on ok. Jos sen sijaan alusta asti pistäisi jonkun verran vastaan, ei tilanne ehkä urautuisi ihan siihen...?

Miehen kiukuttelu ei ole ongelma, koska rakastamalla saadaan nopeasti kitkettyä kiukuttelukohtaukset pois. Ne ei kuulu aikuisille ja toisen mielestä alkaa pikkuhiljaa tuntua nololta heittäytyä aina lapseksi, kun huomaa, ettei sillä ole kumppaniin samanlaista vaikutusta, joten jättää ne kiukuttelut vähemmälle ja lopulta oppii käyttäytymään niin kuin aikuisten kuuluu

Ja naisen käytös vaikuttaa miehen käytökseen enemmän kuin luulemmekaan. Muttei niin, että nöyrtymällä saat miehesi nyörryttämään sua entistä enemmän, vaan antamalla hyvää esimerkkiä, saamme miehen toimimaan samoin. Näyttämällä miehelle rakkaus, opettamalla häntä rakastamaan, sitä vartenhan sinä hänen elämään tulitkin

 

[toinen näkökulma]

Ilmeisesti aika moni nainen noudattaa tätä, kun katsoo esim. tilastoja siitä, miten moni nainen pysyy väkivaltaisessa suhteessa....

Itse kyllä painottaisin mielummin sitä, että kun kaksi AIKUISTA ihmistä on perustanut parisuhteen, tällöin molemmilta voidaan edellyttää AIKUISEN käytöstä. En halua olla äiti miehelleni, enkä halua, että mieheni on lapseni, vaan AIKUINEN miheni, joka myös osaa hillitä tunteitaan ja huomioida muut ihmiset, kuten aikuisten kuuluu.

Niin minäkin haluaisin ja niin moni muukin haluaisi. Kuitenkin tosiasia on se, että jokaikinen meistä heittäytyy joskus lapseksi, henkisesti vähemmän kehittynyt useammin ja enemmän kehittynyt harvemmin. Parisuhteessa puolisoiden tarkoitus on olla rakastavana kumppanina, joka kulkee rinnalla vastoin- ja myötäkäymisissä, kehittyen koko ajan itse ja tukien toisen kehitystä, jopa niin, että osaa olla hetken aikaa se äiti miehelle, tukee häntä niin, kuin äiti ois tukenut, jos hän olisi lähellä, ihan yhtä lailla kuin olla vaimo ja rakastaja. Vaihdamme monta kertaa päivässä rooleja eikä niiden tarvitse olla aina samoja edes samaa henkilöä kohtaan. Viisas nainen tuntee miehensä (tässä en tarkoita tuntee=tietää, vaan tuntee=kokee tunteella), tuntee hänen mielensä, reagoi häneen niin kuin se on miehen ja parisuhteen kannalta parasta juuri silloin. Ja rakastaa.

 

[Jehnny Tightlips]

Harmillista kyllä, en oikein ehdi käydä tätä ihan mielenkiintoisen oloista keskustelua. Tuosta vähän aiemmasta kommentoinnista (Suhtautuminen äidillisesti miehen kiukkukohtauksiin) ajattelin kuitenkin, että se on omalla tavallaan asettumista miehen yläpuolelle. (Mies on lapsi, jota sinä kasvatat rakkautta kohti jne. Missä tasa-arvoinen parisuhde?) Okei, voi olla, että sinulla sattuu olemaan juuri sen luontoinen mies, että se juuri häneen toimii, mutta en pidä tuota mitenkään yleisluontoisesti toimivana ideana.