Huomenna tulee lapsenvahti. Mies tänään sanoi, että voitaisiin mennä syömään ravintolaan kun kysyin, että perunko vahdin vai en.
Tämä päivä meni miehellä töissä ja kun vihdoin kotiutui ja kysyin, että mitäs tässä muutaman tunnin aikana keksittäis puuhaa, niin mies totesi, että kaveri tulee kohta hakemaan ja käyvät kaljakaupassa ja tulevat sitten meille. Olin ihan äimistynyt, kun sekin pieni hetkin miehen kanssa menisi siihen, että kaveri istuu meillä. Kaveri tuli ja mies lähti.
Päätin sitten pukata lapset autoon ja ajettiin kaupungin toiselle puolelle kauppaan kun ajattelin jotain pientä lahjaa ostaa miehelleni huomisen takia. Mies ajeli kaverinsa kanssa vastaan meitä. Kotiinpäin kun ajeltiin, niin mies soitti, että ollaanko missä päin. Kun kerroin, että ollaan kotimatkalla, niin kertoi, että lähtivätkin jo meiltä, kun eivät jaksaneet siellä istua.
Kiva. Tänään nähty miehen kanssa jopa 10 minuuttia.
Sanoinkin miehelle, et jäi vähän paha mieli tästä päivästä kun noin teki. Mies sitten sanoi, että kerkiäähän sitä huomenna ja pusutteli puhelimessa. Totesin vain, ettei tuo lohduta yhtään tämänhetkistä olotilaa.
Kysyin, että tuleeko mihin aikoihin, niin yöllä taksilla kotiutuu. Naurahti vaan, että jollei hänestä kuulu, niin voin soitella perään. Pari kertaa mies on sen tehnyt, että on jäänyt ilmoittamatta (on siis sanonut tulevansa yöksi kotiin ) kaverilleen yöksi ja kännissä kun nukahtanut sinne, niin ei ole enää kuullut puhelinta. Sellaiset huutoraivarit olen siinä vaiheessa päästänyt ilmoille kun olen miehen saanut kiinni, joten sitä ei varmastikaan tee. Totesinkin miehelle kylmän rauhallisesti, että jos sen tekee, niin perään en soittele, eikä miehen tarvi tulla koko viikonlopun aikana kotiin hääpäivää viettelemään. Ja toivotin hyvää iltaa.
Kunhan lapset saan nukkumaan, niin kaivelen jonkun hyvän elokuvan ja hyvän ruuan kanssa sitä käyn katselemaan.
