pitäisikö huolestua??

["äippä"]

Meillä siis ihana,suloinen 10kk tyttö. Hänellä on motorinen kehitys ollut vähän hidasta. Kääntyi 7kk ikäisenä. Meni itse istumaan ja alkoi ryömimään 9,5kk ikäisenä. Nyt olen kiinnittänyt kunnolla huomiota tuohon ryömimiseen. Hän vetää itseään kunnolla toisella kädellä ja toista enemmänkin siirtelee, suorasta koukkuun.
Ikinä ei ole oltu neuvolassa huolissaan tytön kehityksestä.
Meillä oli pää hieman toiselle puolelle kallellaan 4kk iässä, mutta asento korjaantui itsestään, kun laitettiin virikkeitä toiselle puolelle. Sillon menin lukemaan netistä kaikkea ja osuin cp-vamman sivuille. Sen jälkeen se ei ole jättänyt minua rauhaan. Tuntuu että oikein hakemalla haen oireita tytöstä. Nyt taas huoli nosti päätään, kun kiinnitin huomiota tuohon ryömimiseen.
Meillä tyttö ei muutenkaan vielä kontttaa, eikä nouse seisomaan. Konttaus asentoa ollaan hakemassa.
Kättään ei muuten pidä koukussa´ja käyttää hyvin molempia käsiä. Pinsettiote ollut jo tovin käytössä. Sanokaa nyt mitä teen? Vaadinko tyttöä tutkimuksiin, vai onko tämä vain vainoharhaista kuvitelmaa. Olen puhunut miehelle sekä vanhemmillekkin tästä, hekin alkavat olla jo kyllästyneitä jatkuvaan huoleeni. Tytössä ei kuulemma ole mitään vikaa...

 

["vieras"]

Jos tytössä olisi vaikkapa cp, niin tuskin asialle vielä mitään tehtäisiin. Ihan normaalin variaation rajoissahan tuo motorinen kehitys menee. Lopeta huolehtiminen ja nauti lapsestasi.

 

[Ei kannata]

Eipä kannata huolestua. Minun lapseni oli 10 kk ikäinen ennen kuin lähti ryömimään - vähän samaan tyyliin kuin sinun lapsesi. Tyyli kehittyi aikaa myöteen. Konttaamaan lapseni oppi vuoden iässä. Siitä meni vielä 4 kk ennen kuin oppi kävelemään.

Pyydä neuvolasta lähete fysioterapiaan. Siellä osaavat katsoa, onko syytä mahdollisiin lisätutkimuksiin.

 

["Via"]

No jos sillä olisi cp-vamma, voisiko sille tehdä jotain? Eli auttaisko mahdollisimman varhaisessa vaiheessa havaitseminen? Jos ei, niin sitten ihan turha murehtia, elää vaan, asiat tulee vastaan sitten jos tulee.

Toisekseen, jos sun pitää pohtimalla pohtia, onko siinä jotain vai eikö ole, ja kaikki muut on sitä mieltä, että ei ole, niin ei se voi kovin vakava-asteista ainakaan olla, eikös.

Kyllähän monet meistä pohtii, onko lapsella sitä tai tätä, mutta jos kyseessä on pysyvä, ei etenevä asia, niin ihan turha oikeesti murehtia, se lapsi on sellainen kuin se on, ja siihen sitten sopeudutaan tilanteen mukaan.

Tällaisia ajatuksia äidillä, joka pohtii, onko oma lapsi erityislapsi.

 

["plop"]

Lapsilla on omia yksilöllisiä tapojaan opetella liikkumaan ja liikkua. Minulla on kakoset, jotka kehittyvät eritahdissa. Olen heitä seuraamalla huomannut, miten eritavoin lapsi pääseekään eteenpäin Esim juuri ryömiminen. Meillä A kurotti kätensä pitkälle suoraan ja jaloilla potkien eteni, samalla työnsi kätensä suorina alleen. B:llä oli enempi armeijatyylin ryömimistä, jossa molemmat kädet ovat koukussa ja vuoronperään liikuttaa niitä, työnsi vain toisella jalalla vauhtia.

Mie en kauheasti huolestuisi, jos muuten käyttää käsiään tasapuolisesti. Voi olla, että on vain oppinut ryömimään noin. Eikä hoksaa, että olisi olemassa tehokkaampikin tapa